Satu radiosta
Olipa kerran G.Marconi, joka keksi radion. Sen jälkeen monet ryhtyivät leikkimään hänen keksinnöllään ja alkoivat nimittää itseään radioamatööreiksi. Suomessakin heitä oli eräänä päivänä niin paljon, että he perustivat Suomen Radioamatööriliiton. Se olikin tärkeä yhdistys ja siihen kuuluminen oli ehdoton edellytys radioilla leikkimiselle.
Tulipa sitten kerran EU. EU:n tärkeät sedät Brysselissä huomasivat, että syrjäisessä Suomi -nimisessä maassa oli sellainen liitto, johon kuuluminen oli pakollista jos halusi leikkiä radioilla. Ei sellainen peli vetele, sanoivat sedät. Ja niinpä ei sitten enää ollut kenenkään pakko kuulua Suomen Radioamatööriliittoon.
Monet siitä heti erosivatkin, mutta enemmistö jäi jäseneksi. Olihan kysymyksessä vanha ja perinteikäs yhdistys, jossa ryypättiin Ham Spirit -nimistä juomaa. Vuosituhatkin sitten vaihtui ja kaikki jatkui kuten ennenkin. Vai jatkuiko? Ham Spiritiin oli jostain ilmaantunut karvas sivumaku! Epäilemättä joku oli nyt päässyt kusaisemaan yhteiseen pulloon. Mutta kuka kumma se oikein mahtoi olla? Kiukkuiset jäsenet ja muutkin radioamatöörit kirjoittelivat tulikiven katkuisia kirjoituksia ja riitelivät keskenään kaikenlaisista aiheista. Yksi väitti sähkötystä Ainoaksi Oikeaksi tavaksi pitää radioyhteyksiä, olihan G.Marconikin sitä käyttänyt. Toinen taas vastusti sitä kaikin voimin ja vaati moista vaatimusta pikaisesti poistettavaksi.
Lopulta radioasioista päättävä Valtakunnan Ylin Auktoriteetti ilmoitti aviisissaan, että sähkötys poistetaan päiväjärjestyksestä tuota pikaa. Tämä uutinen sai raavaatkin miehet nielemään kyyneleitään ja päästelemään kynästään sellaisia vuodatuksia, että aivan lukijoitakin tuppasi itkettämään. Alkoipa joku etsiä jo hautapaikkaakin itselleen. Onhan se niin väärin, että tämä perinteikäs kantoaallon katkominen tehdään vapaaehtoiseksi. Sittenhän kuka tahansa höyrypää pääsee leikkimään radioilla, eikö millään ole mitään väliä?
Nyt oli harrastaminen muuttunut lähes sotaan verrattavaksi toiminnaksi. Radioamatöörien kokouksessakin osanottajat kieltäytyivät antamasta johtajilleen puhtaita papereita ensimmäisen kerran maailmanhistorian aikana. Eipä varmaan osaa kukaan sanoa mitä tästä seuraa. Mutta sen verran totiseksi on radiolla leikkiminen mennyt, että ei sitä enää uskalla harrastaa ainakaan Ham Spiritin vaikutuksen alaisena!
Onneksi sentään Suomessa on toimiva ja oikeudenmukainen Oikeuslaitos. Sinne näitä vakavia asioita lopulta sitten vietiin puitavaksi ja mm. asianajajasedät saivat taas paljon rahaa. Joka tietysti kerätään Radioamatööriliiton uskollisilta jäseniltä. Myös niiltä, jotka eivät sähkötä eivätkä halua riidellä muiden jäsenten kanssa.
Sen pituinen se. Vai onko?
Olipa kerran G.Marconi, joka keksi radion. Sen jälkeen monet ryhtyivät leikkimään hänen keksinnöllään ja alkoivat nimittää itseään radioamatööreiksi. Suomessakin heitä oli eräänä päivänä niin paljon, että he perustivat Suomen Radioamatööriliiton. Se olikin tärkeä yhdistys ja siihen kuuluminen oli ehdoton edellytys radioilla leikkimiselle.
Tulipa sitten kerran EU. EU:n tärkeät sedät Brysselissä huomasivat, että syrjäisessä Suomi -nimisessä maassa oli sellainen liitto, johon kuuluminen oli pakollista jos halusi leikkiä radioilla. Ei sellainen peli vetele, sanoivat sedät. Ja niinpä ei sitten enää ollut kenenkään pakko kuulua Suomen Radioamatööriliittoon.
Monet siitä heti erosivatkin, mutta enemmistö jäi jäseneksi. Olihan kysymyksessä vanha ja perinteikäs yhdistys, jossa ryypättiin Ham Spirit -nimistä juomaa. Vuosituhatkin sitten vaihtui ja kaikki jatkui kuten ennenkin. Vai jatkuiko? Ham Spiritiin oli jostain ilmaantunut karvas sivumaku! Epäilemättä joku oli nyt päässyt kusaisemaan yhteiseen pulloon. Mutta kuka kumma se oikein mahtoi olla? Kiukkuiset jäsenet ja muutkin radioamatöörit kirjoittelivat tulikiven katkuisia kirjoituksia ja riitelivät keskenään kaikenlaisista aiheista. Yksi väitti sähkötystä Ainoaksi Oikeaksi tavaksi pitää radioyhteyksiä, olihan G.Marconikin sitä käyttänyt. Toinen taas vastusti sitä kaikin voimin ja vaati moista vaatimusta pikaisesti poistettavaksi.
Lopulta radioasioista päättävä Valtakunnan Ylin Auktoriteetti ilmoitti aviisissaan, että sähkötys poistetaan päiväjärjestyksestä tuota pikaa. Tämä uutinen sai raavaatkin miehet nielemään kyyneleitään ja päästelemään kynästään sellaisia vuodatuksia, että aivan lukijoitakin tuppasi itkettämään. Alkoipa joku etsiä jo hautapaikkaakin itselleen. Onhan se niin väärin, että tämä perinteikäs kantoaallon katkominen tehdään vapaaehtoiseksi. Sittenhän kuka tahansa höyrypää pääsee leikkimään radioilla, eikö millään ole mitään väliä?
Nyt oli harrastaminen muuttunut lähes sotaan verrattavaksi toiminnaksi. Radioamatöörien kokouksessakin osanottajat kieltäytyivät antamasta johtajilleen puhtaita papereita ensimmäisen kerran maailmanhistorian aikana. Eipä varmaan osaa kukaan sanoa mitä tästä seuraa. Mutta sen verran totiseksi on radiolla leikkiminen mennyt, että ei sitä enää uskalla harrastaa ainakaan Ham Spiritin vaikutuksen alaisena!
Onneksi sentään Suomessa on toimiva ja oikeudenmukainen Oikeuslaitos. Sinne näitä vakavia asioita lopulta sitten vietiin puitavaksi ja mm. asianajajasedät saivat taas paljon rahaa. Joka tietysti kerätään Radioamatööriliiton uskollisilta jäseniltä. Myös niiltä, jotka eivät sähkötä eivätkä halua riidellä muiden jäsenten kanssa.
Sen pituinen se. Vai onko?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.