§ulle ma ehtiny en kertoa kuin paljon susta välitin,niin paljon sanomatta jäi.
Mutta kuitenki eläessäsi mulle niin paljon iloa kuitenkin toit,lähell'äs sun sain olla vielä viime hetkilläsi,kunnes aikasi koitti ja kuolo sut vei mun armain ma sua kaipaamaan vaan ma jäin.=(
sinua,sinua niin kaiholla muistaen rakkaita ihania hetkiämme ja iloisia juttu tuokioitamme.oi niitä niin kaiholla ma vaan muistelen,mun mielissäin sä aina oot rakkain rakas murmelini mun,rakas iso äitini mun*
Mutta kuitenki eläessäsi mulle niin paljon iloa kuitenkin toit,lähell'äs sun sain olla vielä viime hetkilläsi,kunnes aikasi koitti ja kuolo sut vei mun armain ma sua kaipaamaan vaan ma jäin.=(
sinua,sinua niin kaiholla muistaen rakkaita ihania hetkiämme ja iloisia juttu tuokioitamme.oi niitä niin kaiholla ma vaan muistelen,mun mielissäin sä aina oot rakkain rakas murmelini mun,rakas iso äitini mun*
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaunis runo..
Vasta sitten kun läheinen jäi pois, huomamme että jotain puuttu. Se on ikuinen ihmisten virhe.
On niin mukava kun sinua mustavat kuin olet itse elossa, eikä silloin kuin sinua ei ole enna olemassa!
Olis mikava muuten jutella.
Terv. Eelka.
Kun ihminen muuttaa kauas, siinä on jotain kuoleman kaltaista. Silloin vasta huomaamme ystävän tai sukulaisen arvon.
Jokaisella on oma tehtävänsä elämässä,se on kasvatta lasta, kehitta itsensa, rakasta ja paljon muita tärkeitä asijoita. Suru ja masennus vaikeutta elämän tehtävän suorittamisen.
Pitä olla vahva ja otta vastaan kaikki mitä elämä tuo!!! Varsinkin naiselle.
Elämä jatku ja sinun tehtäväsi kuitenkin elää, sinun takiasi!!!
Moido!