Luinpa kelpo näytteen tämän forumin kirjoituksista. On järkyttävää luettavaa ja tämä kertoo mitä on perhe-elämä todellisuudessa. Siitä on rakkaus ja välittäminen kaukana ja lapsista on tullut taistelukentällä siirrettäviä pelinappuloita. Näitä kirjoituksia pitäisi luetuttaa kaikille niille jotka harkitsevat lapsentekoa, jotta tietäisivät mitä on odotettavissa. Ikävä vain, että ihminen ei tahdo oikein viisastua toisten virheistä vaan haluaa tehdä ihan omat. Mielestäni on surullista, että lapsia tehdään niin paljon eikä suostuta näkemään suhteessa mitään varoitusmerkkejä vaan tehdään lisää ja lisää lapsia paikkaamaan vanhempien jo valmiiksi surkeaa ja kypsymätöntä suhdetta, vaikka jokaisen naisen tulisi lapsia tehdessään tiedostaa se, että hänellä on 50% mahdollisuus jäädä lasten kanssa yksin. Naisella on vaan suurempi vastuu koska hän joutuu kantamaan kaikki vahingot ja suhteen ikävä ja arkinen puoli. Harvemmin lapset isälle jäävät, korkeintaan äidin kuollessa tai hänen ollessaan kyvytön kasvattamaan lapsia. Kannattaa miettiä heti ensimmäisen lapsen kohdalla, että millaista se yh:n elämä tulisi olemaan, koska siitä oikeasti tulee niin monen katkeraa todellisuutta.
On hirveää, kuinka paljon täällä paistaa silkka vahingonilo aina kun toisella menee jotenkin huonosti. Kuitenkin se pilkka osuu vääjäämättä omaan nilkkaan ja entisestä nyksästä voi tulla myös nykyinen eksä, historialla on tapana toistaa itseään. Syy on useimmiten kypsymättömissä miehissä, jotka vaihtavat aina majapaikkaa kun edellisessä paikassa pitäisi osoittaa kärsivällisyyttä ja vanhemman vastuuta. Siihen ei kovin monesta miehestä taida olla, kun lukee näitä juttuja ja he ovat kyllä selkeästi tarinan konnia. Hevosen voi viedä juottopaikalle, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan. Ei sitä ole tehnyt eksä eikä nyksäkään. Tai sitten olette valinneet miehiksenne todellisia aivottomia surkimuksia ja luusereita, ja on vain hyvä että olette päässeet heistä eroon. Suurin osa kertomuksista todistaa tästä. Miksi naiset antavat kohdella itseään näin ja ovat kynnysmattona miehille ja samalla sysätä syytä toisen naisen niskoille ja vielä solvata päälle? Ettekö ansaitsisi jotain parempaa näiden reppanoiden sijaan? Olisi syytä saada oma itsetunto kuntoon ennen kuin alkaa parisuhteeseen ollenkaan. Äidit antavat tyttärilleen huonon esimerkin ihmissuhteesta suostuessaan poljettavaksi.
Surullisia nämä kertomukset ovat myös silloin, kun on poikalapsia, koska he juuri tarvitsisivat isän seuraa ja esimerkkiä, mikä ei näytä olevan kovin kehuttava. Äidit, entiset ja nykyiset sentään kantavat vastuun ja yrittävät viedä lapsia arjessa eteen päin. Miksi tehdä toisenkin äidin elämä vaikeaksi tai iloita toisen onnettomuudesta, kun tietää omasta kokemuksesta, millaista kuraa se todellisuus on? Eikö teidän pitäisi vihdoin alkaa kasvattaa sitä perheen aikuista lasta eli miestä vastuunottoon ja säästää haukkunne ja vaatimuksenne heille eikä vaan tyytyä valita turvallisempaa kohdetta eli toista äitiä/naista?
On hirveää, kuinka paljon täällä paistaa silkka vahingonilo aina kun toisella menee jotenkin huonosti. Kuitenkin se pilkka osuu vääjäämättä omaan nilkkaan ja entisestä nyksästä voi tulla myös nykyinen eksä, historialla on tapana toistaa itseään. Syy on useimmiten kypsymättömissä miehissä, jotka vaihtavat aina majapaikkaa kun edellisessä paikassa pitäisi osoittaa kärsivällisyyttä ja vanhemman vastuuta. Siihen ei kovin monesta miehestä taida olla, kun lukee näitä juttuja ja he ovat kyllä selkeästi tarinan konnia. Hevosen voi viedä juottopaikalle, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan. Ei sitä ole tehnyt eksä eikä nyksäkään. Tai sitten olette valinneet miehiksenne todellisia aivottomia surkimuksia ja luusereita, ja on vain hyvä että olette päässeet heistä eroon. Suurin osa kertomuksista todistaa tästä. Miksi naiset antavat kohdella itseään näin ja ovat kynnysmattona miehille ja samalla sysätä syytä toisen naisen niskoille ja vielä solvata päälle? Ettekö ansaitsisi jotain parempaa näiden reppanoiden sijaan? Olisi syytä saada oma itsetunto kuntoon ennen kuin alkaa parisuhteeseen ollenkaan. Äidit antavat tyttärilleen huonon esimerkin ihmissuhteesta suostuessaan poljettavaksi.
Surullisia nämä kertomukset ovat myös silloin, kun on poikalapsia, koska he juuri tarvitsisivat isän seuraa ja esimerkkiä, mikä ei näytä olevan kovin kehuttava. Äidit, entiset ja nykyiset sentään kantavat vastuun ja yrittävät viedä lapsia arjessa eteen päin. Miksi tehdä toisenkin äidin elämä vaikeaksi tai iloita toisen onnettomuudesta, kun tietää omasta kokemuksesta, millaista kuraa se todellisuus on? Eikö teidän pitäisi vihdoin alkaa kasvattaa sitä perheen aikuista lasta eli miestä vastuunottoon ja säästää haukkunne ja vaatimuksenne heille eikä vaan tyytyä valita turvallisempaa kohdetta eli toista äitiä/naista?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kun naiset haluaa lapsia silläkin riskillä ettei mies ota loppujen loputa otakkaan vastuuta niistä? Joillain on mies jo häipynyt hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää ja siltikin he haluavat lapsen. Joillekkin naisille on järkytys jos mies ei halua lapsia ja huolehtii ehkäisystä. Jos perheet hajoo niin on siinä sörssineet kummatkin. Mistä keksit ihmeellisen naisten ylistämis teoriasi. Kaikessa on aina riskinsä ja eiköhän ihmisten luulisi ne etukäteen jo tietävän ja jokainen kai haluaa tehdä omat virheensä, mitä siinä suotta valittaa ja sääliä. Säästä säälisi itsellesi jos olet epäonnistunut etkä ole ottanut opiksesi muiden virheistä.
Minusta tässä ei niinkään ole kyse miehestä vaan kateudesta puolin ja toisin.
Ehdottomasti suurin osa miehistä kantaa vastuuta lapsistaa, mutta jos erotaan ei lapsi voi asua molempien vanhempiensa kanssa. Minä tunnen kyllä sellaisiakin ihmisiä että lapset ovat jääneet erossa isälleen ja ihan hyvin on mennyt.
Ei siis mies aina syyllinen ole. Me naiset vaan saadaan sota aikaan vaikka kuinka mitättömästä asiasta, se on ikävä tosiasia. Sapellit kalisee kun ex:t ja nyxät ottavat yhteen, eikä kumpikaan osaa ajatella asiaa toisen näkökulmasta.
Nämä sodat ei lopu, olen siitä varma, paitsi jos jokainen itse päättää ettei lähde siihen mukaan. Yksin on kenenkään vaikea sotia.
Minusta ei ole kyse kateudesta vaan pelosta. Pelosta ja katkeruudesta voi kasvaa pois. Yleensä tuo pelko on yksinjäämisen ja osattomaksi jäämisen pelkoa, minkä vuoksi siis monet eivät voi ajatellakaan elävänsä yksin, saati kestää arkea yksinhuoltajana, vaikka se on monesti parempi ja onnellisempi ratkaisu lasten kannalta kuin olla repivällä sotatantereella. Toisesta pidetään kouristuksenomaisesti kiinni vain sen vuoksi vaikkei muuten olisi mitään edellytyksiä ihmissuhteeseen. Sitä tekee nyksät ja eksät. Näkeehän sen täälläkin siitä, että exän "oikuttelut" ovat jääneet pois kun kuvioihin astuu uusi mies.
Sanoit hyvin, että yksin on vaikea sotia. Olen täysin samaa mieltä. Kun alkaa ajatella asioita vain lasten kannalta ja lasten parhaaksi niin moni taistelu jää pois. Lapset kyllä kasvettuaan tajuavat itse mikä on homman nimi ja kuka on tehnyt mitäkin. Jätetyllä osapuolella on tilaisuuksia saada toisten elämä vaikeaksi kostamalla lasten kautta, jos niin haluaa. Kuitenkin lapset vain kärsivät tästä.
pidä tätä suomi24 palstaa "perheelämän todellisuutena".
Provoilevia ja riidanhaastamis kirjoituksia täynnä,
hyvin kaukana todellisuudesta valtaosa.
Meillä on tullut monta lasta liitossa ja täytyy sanoa,että jos ensimmäisen kohdalla olisin tiennyt olevani 11v. päästä yh,en olisi tehnyt. Mutta meidän liitto oli rakastava ja tuli useampi ja kaikki yhtä toivottuja ja rakastettuja todellakin vielä tänäkin päivänä.
Mutta on välillä todella vaikeaa käyttäytyä kypsästi,kun itse yrittää kaikkensa ja sitten tulee joku (minun tapauksessa uusikko) ja vetää maton jalkojen alta monta kertaa. Ja isä vain katsoo vierestä ja kun uusikko pökkää vähän isukin kylkeen,että sanohan jotain,ni isä toistaa samaa ritilaaria uusikon sanoilla.
Minulla on ainakin siinä kasvun paikka,tiedän sen.
Mutta se,että käyttäydyn näin vain aikuisten kesken,kun lapset ovat,pidän suuni kiinni vaikka huulta purren. Eli lapset ei siinä kärsi,vain minä ja minä olen aikuinen ja kannan vastuuni sanoista ,teoista ja osaan tarpeen tullen pyytää anteeksi ja olen tehnytkin sen,kun sammakoita päässy suusta. Toisin kuin minun elämässä uusikko,joka ei koskaan ole pyytänyt anteeksi solvauksiaan eikä ex.
hyvä äiti, mitä sinä välität mitä joku nyksä sinua haukkuu. Se tuntuu tottakai pahalta, muta heidän mielipiteistä ei tarvi välittää, he tekevät sen epätoivoisena, katkerana ja pelokkaina. He pelkäävät menettävänsä sen saamansa miehen exälle, ja siksi tekevät tuollaista, haukkumisen muodossa yrittävät pitää miehen itsellään. Mustamaalaavat sitä ihmistä, kenen kokevat suurena uhkana.
Yleensä joistakin ihmisistä on parasta nähdä surunm urtama ihminen ja lyödä lisää vettä kiukaalle, jotta voisi itse loistaa.
Pysyttele kaukana sellaiseista ihmisistä, jotka tuottavat tuskaa ja puhuvat pahaa, ei sellainen ole ystävä eikä sellaien ihmisen kanssa tarvitse olla, joka ei ole minkään arvoinen.
Ihminen on voimakas silloin kun uskaltaa elää niinkuin itse haluaa välittämättä mitä muuta sanoo ja miten muut yrittävät tuhota. Vika ei ole koskaan kohteessa vaan vika on hänessä joka tamppaa toisen ihmisen syyttä suohon.
Anna toisen puhua ja haukua, kyllä lopettaa aikanaan kun huomaa, että vähät välität. Jos suutut ja laitat vastaan, on selvää että lumipallo kasvaa ja kasvaa, ja aina löytyy uusia valheita, jotka alkavat haukkujasta tuntumaan tosilta... heh...
Tai sitten äiti ei aina olekkaan kamalan hyvä..Se että on synnyttänyt lapsen ei tee kenestäkään mitään super-äitiä.
Kaikista ei siihen hommaan ole, ei kyllä kaikista ole isäksikään.
Ei myöskään kaikki nyksät hauku ja jos haukkuu niin voisi miettiä tieten tämän exän osuutta asiaan.Onkohan kenties taustalla jotain häirintää,utelemista tms.mikä olisi voinut ärsyttää?
Miksi ex olisi uhka?Ei se ole..mutta meillä ainakin osaa kyllä häiritä/puuttua elämäämme välillä liiankin paljon ja se ärsyttää.Alkuun myös lasten asioita piti jostain kumman syystä hoidella juuri meidän lomaillessa tms..Kiusahan se on pienikin kiusa.:)
Niitä vastuuttomia häntäheikkejä löytyy kun naiselle vauvakuume iskee. Eivät naiset sen kummempia pyhimyksiä ole. Monissa tapauksissa olen nähnyt miehen yrittävän pitää perhettään koossa vaikka nainen on pettänyt monet kerrat ja lopulta häipyy uuden äijän kera vieden lapset mukanaan. Nainenhan saa aina lapset jos haluaa ja miehelle jää maksut.
siis että miehelle jää maksut. Pitäähän molempien vanhempien osallistua elatukseen ja kasvatukseen. Ainakin elatukseen jos ei muuhun. Ei lapsen huoltaminen ja vuorokautinen päivystys ja työ sekä vastuu on niin raskasta, että harvan miehen olen sellaista taakkaa itse ottanut. Eräs tuttava alkoi riidellä erotilanteessa lapsista miehen kanssa. Tuttava, nainen siis antoi miehen pitääkin lapset ja maksoi itse elatusapua. Ei mennyt kuin pari kuukautta, niin lapset tulivat äidin luo, olivat täysin heitteillä isällään, ei saatu ruokaa, vaatteita, koulunkäyntiä mitään aikaiseksi. Miehet kyllä monesti taistelevat mukamas lapsista mutta ihan vain aiheuttaaksen hämminkiä erokiistoissa, mutta eivät halua heitä todella vaivoikseen, eivätkä halua myöskään maksaa välttämättömiä lapsen elämään kuuluvia kuluja. Ystäväni mies ei ole halunnut edes nähdä enää kolmea lastaan, vaikka heillä on sovittu tapaamisajat sossun kanssa eikä hän ole myöskään maksanut elatusmaksuja. On siinä selittäminen lapsille, kun isä ei halua koskaan nähdä lapsiaan. Se on ihan hirveä suru ja hylkäämisen tunne pienelle lapselle!
Mies haluaa vaan aloittaa sinkkuelämää ilman kolmen lapsen taakkaa. Oma veljeni on yh. Hän on ottanut vastuun myös muiden kuin omien lastensa hoidosta. Lapset eivät voi asua äidillään, joka on alkoholisti. Näin on ainakin yksi positiivinen esimerkki. Ja onhan niitä hyviä miehiä, mutta tämä otos täällä ei ole ihan normaalijakauma koko väestöstä, kun täällä puhuvat ne joilla on ongelmia näissä jutuissa.
sitä ei tule koskaan, päivastoin olet aina huono aiti, vaikka kuinka uhraat kaiken lapsillesi. Mies vaikkei tee mitään lasten eteen, niin kunhan maksaa minimielarin ON HÄN SANKARI!!! Miehen ylistämiseen riittää pelkkä elarin maksu, vaikkei lapsia halua koskaan nähdäkkään. Se onkin suurta ja jaloa että mies maksaa.
Äläkä ota kenenkään haukkuja ja omien ongelmien syyttämistä sinun niskaan vakavasti. Heillä haukkujilla se ongelma on, ei sulla, ja siksi ovat sulle kateellisia, ja näin yrittää minimoida omat ongelmat, syyttämällä sua.
Ketäpä ei kiusaisi se jos joku on parempi kuin hän, ja jollaa on jotain mitä hänellä itsellään ei ole.
Tyhjät tynnyrit kolisee eniten, muista se aina.
mutta itse olen valitettavasti nänyt pari esimerkkiä kyllä kummastakin... eräskin nainen maksattaa kaiken exällään ja hänen exänsä ostaa lapselle kaiken sen minkä äidin pitäisi ostaa plus huolehtii lapsesta (isä siis) jota äiti justiinsa ja justiinsa viitsii kaksikertaa kuussa nähdä vaivoin..
toinen tapaus isä ihminen joka käy jos yhtä sun toista ihmistä puikottamassa ja on "vaimolleen" aiheuttanut toimillaan kupan ja kuusi muuta kulkutautia!?
kumpi näistä saa nyt mölinää enemmän aikaiseksi? huono äiti vai huono isä?
Tämä palsta sen todistaa....tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Omalta osaltani en ole loukannut esimerkiksi ex-mieheni kihlattua. Pienten "alkukankeuksien" myötä tulemme oikein kivasti toimeen ja mm. hänen lapsensa ovat olleet meillä vierailulla ja hoidossakin.
Nykyisen mieheni kihlattu taas käyttäytyy minua kohtaan huonosti, en usko että saamme koskaan rakennettua minkäänlaisia välejä.
En ymmärrä naisen katkeruutta, he olivat jo eronneet kun hänen miehensä kanssa tapasimme ja naisellakin oli jo uusi mies.
Jollain tapaa hän ei halua luopua kuitenkaan ex-miehestään.
Tällä hetkellä olen niin kyllästynyt, että erokin häämöttää mielessä.
Piti kirjoittaman että nykyisen kihlattunu ex-vaimo...
Lainaus: "Äidit, entiset ja nykyiset sentään kantavat vastuun ja yrittävät viedä lapsia arjessa eteen päin. Miksi tehdä toisenkin äidin elämä vaikeaksi tai iloita toisen onnettomuudesta, kun tietää omasta kokemuksesta, millaista kuraa se todellisuus on? Eikö teidän pitäisi vihdoin alkaa kasvattaa sitä perheen aikuista lasta eli miestä vastuunottoon ja säästää haukkunne ja vaatimuksenne heille eikä vaan tyytyä valita turvallisempaa kohdetta eli toista äitiä/naista?"
Tähän maahan mahtuu monta vastuunsa kantavaa etä ja lähi-isää. Tämän palstan kirjoitukset pitäisi näyttää myös niille jotka harkitsevat eroa. Kuitenkin uusioperhe on jossain vaiheessa todennäköistä ja jos ydinperhe on välillä haasteellinen niin samana päivänä ei voi puhua uusperheen huolista ja ongelmista.
Olen "äitipuoli" kahdelle lapselle joiden äiti oli ottanut ja lähtenyt kriisissään. Tämä äiti kuvittelee että n kerran kuussa tapaaminen riittää häntä olemaan tarpeeksi läsnä lapsille. Käsittämätöntä typeryyttä. Eikö aikuinen nainen joka on kuitenkin vuosikausia ollut ydinperheensä kanssa käsitä millaista hallaa tekee omille lapsille "hylkäämällä" heidät. Lapsia harmittaa kuukaudesta n 28 päivää etteivät näe äitiä. Mutta ovat reippaita ettei harvaa tapaamista tarvitse pilata ikävillä asioilla eli esim normaali kiukutelulla tai huolien kertomisella tmv. ja äiti ei opeta mitään vaan passaa ja palvelee ja antaa kaiken periksi kun näkee niin harvoin ettei tule paha mieli. Että kyllä ne äiditkin osaa.
näin, se on KAUHEE JUTTU, mutta kun isä tekee lapsille samoin,, se ei haittaa yhtään ja kas kas, se onkin äidin vika!
muuta selitystä sille en näe. Kun oikein järkevästi ajattelee, niin mikä muu saisi uuden naisystävän haukkumaan ja solvaamaan itselleen vieraita ihmisiä, miehen exä vaimoa ja lapsia, kun pelko ja epätoivo ja katkeruus? Eihän siinä ole mitään järkeä! Miten täysin vieraita ihmisiä voi alkaa haukkumaan kun ei edes tunne tai ole koskaan edes heitä nähnyt??? Tiedon puute, kun heitä ei tunne, on pakko puolustautua, se tarkoittaa siis että on pakko mustamaalata itselleen uhkana olevat henkilöt.
Luullessaan että heidät uhkana koetaan!Meillä mies ei haluaisi olla MISSÄÄN tekemisissä exänsä kanssa, tätä ihmettelin minäkin aluksi, mutta vuosien saatossa olen huomannut sen olevan paras keino olla ns.väleissä.Hän on NIIN outo ja hankala tapaus että parempi katkaista välit kokonaan, jotta saadaan mekin olla rauhassa, eikä aloita känni-soitteluita(häirintää, uhkailua ym) ym.tyhmyyksiään.
Ei minulla ole tarvetta ketään mustamaalata, fakta on vaan että hän on hankala.Fakta on se että me olemme onnellisia ja se että hän voisi puolestamma painua vaikka hevon vittuun häiritsemästä meitä.
puhuminen kuvastaa peloa miehen exää kohtaan. MEIDÄN MIES EI... EXÄT LUULEE LIIKOJA...OUTOJA IHMISIÄ.. KÄNNISIÄ SOITTOJA.. HÄIRIKÖINTIÄ YM kuvstaa pelkoa ja epätoivoa. Sen sijaan että yritettäisiin olla sovussa, ryhdytään mustamaalaamaan ja kiusaamaan miehen ex perhettä.
Tuollainen ihminen ei ole valmis parisuhteeseen, joka on noin epävarma itsestään.
Ketähän minä tässä olen kiusannut ja mustamaalannut!?Anteeksi vaan!Onkohan luetun ymmärtämisessä jotain vikaa, kun kirjoitin et nimenomaan se ex on meitä piinannut, emme me.
Sama kait se on tieten mitä täällä kirjoittaa kun kuitenkin joku ääliö lukee senkin epävarmuudeksi!:)Naurettavaa!Niin kuin sekin ettei aikuinen ihminen, mieheni ex, voi edelleenkään hyväksyä sitä että me olemme onnellisia ja haluamme elää rauhassa..Hänellä suhteet näkyy kariutuvan kerta toisensa jälkeen, mutta syy taitaakin löytyä ihan sieltä omasta peilikuvasta!Jännä juttu et aina syy on vaan miehissä(monta kerinnyt jo kokeilla) tai heidän uusissa puolisoissa..itsestä ei sitä vikaa löydy.