Mitä ihmeen häpeämistä tai pelkäämistä siinä on ettei tuota kysymystä voi laittaa samaan kyselylomakkeeseen, kuin missä kysytään kaikkia sairauksia, myös suvun sairauksista. Tupakointia, alkoholinkäyttöä yms.
Suhtautuminen asiaan on käsittämättömän naivia. Mitä tekemistä sillä on rotusyrjinnän kanssa? Ihan samalla lailla se koskee meitä suomalaisia kuin ketä tahtojaan. Aivan yhtä rasistista on kysyä sukulaisten sairauksista, miksikäs niistä sitten udellaan?
Suhtautuminen asiaan on käsittämättömän naivia. Mitä tekemistä sillä on rotusyrjinnän kanssa? Ihan samalla lailla se koskee meitä suomalaisia kuin ketä tahtojaan. Aivan yhtä rasistista on kysyä sukulaisten sairauksista, miksikäs niistä sitten udellaan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ollessani parikymppinen retkikavereissa oli silloin n. 50 vuotias mies, Iisalmen seuduilta kotoisin.
Hänellä oli tiedossaan jossain Iisalmen ympäristössä kyläkunta, joka oli nainut aina omasta suvustaan puolison, ja kylässä riitti poikkeuksellisia sairauksia. Mies kertoili erikoisista ja poikkeuksellisista yksilöistä, joita ei juurikaan muualla tavannut, siin samanlaista sairautta. Jo siihen aikaan pitivät noita poikkeuksellisen korkeita kylän sairaslukujen syynä liian läheisten ihmisten pariutumista keskenään. Kaikki koko kylä oli sukua keskenään miehen kertoman mukaan.
Niin eipä tuo sukulaisuussuhde koske ainoastaan noita "toisrotuisia" vaan ihmisiä kaikkia. Miksi sitä totuutta peittelemään? Eletään kuin kivikaudella, hyssyn hyssyn...
Minulla on serkukset naimisissa keskenään, ja terveet lapset saivat.
En vastaile tuollaisiin kysymyksiin , vedän viivan tai en tiedä.
Ottakoot selvää, vain vanhempien sairauksista voin ruksata kohtia, muista en välitä.
Liikaakin kysellään henkilökohtaisia asioita jos missä.
Enpä tuota vaaraa ole kohdannut et sukulaisistani puolisoa olisin kelpuuttanut. Eikö se ole jo meidäniässä yksihailee?
Jokainen toki vastailee mitä vastailee, minä en.
tuo jo tuntuu sukulaiselta..
Ai jaa, et taida kovin avarasti tunte tilanteita, missä näitä kysellään. Kyllä, sairaaloissa kysellään monien sairauksien selvittelyssä, isoihin leikkauksiin valmistumisessa yms. kysellään kyllä sukulaistenkin sairauksia, onko suvussa, kellä, minkälaista jne...
EN minä minään pahana pidä, sehän vaan kertoo mahdollisesta alttiudesta saada oireita, sairauskohtauksen tai sairauden puhkeamisen, jota aiemmin ei kenties olla tunnistettu.
Minun äitini kuoli tällaiseen vaivaan, josta minun henkeni juuri pelastettiin. Myös mummuni kuoli kans 62 vuotta 65 vuotta sitten. Jos kirurgia olisi vieläkin samalla tasolla kuin menneinä aikoina, vainaa olisin, sillä kun teholla minua hoidettiin niin koko ajan muistutettiin henkeä uhkaavasta tilanteesta. Ja tämä sairaus, vika, vaiva ei tosiaan ole yleinen. Joten permällä on merkitystä ja hyvä että sitä kysellään.
Sehän on iät ajat tiedetty, että geenivirheet lisääntyy lähisukulaisten avioliitoissa. Tosiaan joissakin pienissä kylissä saattoi koko kylä olla sukua keskenään, kun saman kylän avioliittoja solmittiin. - Eilen silminnäkijässä oli surullinen esimerkki mitä seurauksia liian läheiset sukulaisavioliitot aiheuttavat tuleville lapsille, jos molemmilla vanhemmilla sattuu olemaan samoja sairautta aiheuttavia perintötekijöitä. - Joten kyllä tämä koskee kaikkia ihmisiä, myös meidän ikäisiä. Ja tottakai lääkärinkyselyssä aivan hyvin voi olla kohta tällaistakin kysymystä varten.
Miten vain, olivat lapsesta asti kuin rakastavaiset, toinen jopa kihloissa parivuotta, vaan liki 30v avioituvat, 4 lasta, ja kaikki ovat täyspäisiä, hyvin kouluttautuneita. Toki sitä moitiskeltiinkin, vaan laki sen salli!
Toinen on rovasti ja toinen uskonnon ope, lapset ovat haarautuneet muillekin aloille. En ole tietoinen miten jatkossa, onko sairauksia tms.
Tiedänpä hyvinkin. Niitä ei ole pakko ruksailla, keskustelu lääkärin kanssa riittää.
Saahan sitä jokainen toimia tavallaan, minun tapani on näin.
He ottavat selville mikä minua vaivaa, jos osaavat ammattinsa? Minulla ei riitä suvunsairauksiin mielenkiintoa.Vain vanhempien sairaukset, ei muita.
Minun mummoni kuolivat yli 90v, äitini on 87v, pitkäikäistä sukua ollaan, äitini ei tarvitse lääkkeitä, kunhan astmapiippua vetelee, ei uhkaa mikään vaikken mainitsekaan.
Minun asiat ovat minun, ei suvun, ottakoot selville.
, vain jos molemmilla puolisoilla on geenivirheeseen vaikuttava virhe tai tekijä..
ilmenevät sitten tulevissa sukupolvissa. Että, ei se ehkä ole sinun vaivasi, mutta, mutta...... Luuletko, että kukaan muu on kiinnostunut asioistasi ottaakseen ne selville? No, ei taatusti ole, omasi ja läheistesi terveyden kartoittaminenhab siinä on ajatuksena - ei kenenkään utelias tiedonhalu.
ja kuinka moni lukee asapapereitasi, kertomuksiasi, hänkin joka ei osaa lukea oikein kuin nimen?
Ei, minulta on usko mennyt tämänpäivän terveyskeskuksiin, minä en jatku..joten se siitä.
Lapseni toki jo aikuinen kyseli joitain sukuun kuuluvia sairauksia, en tiennyt. Ottakoot selville, sitävartenhan he opiskelee, ei tarvitse huolehtia , emme jatku.
En edelleenkään pidä uteliaista ihmisistä, olkoot miltä alalta tahansa. Haen vaivaani apua lääkäristä, en sukutarinaa. Tupakoiko vanhemmat, käyttivätkö alkoholia jne...mitä helv...se minulle ja minun terveystilaani merkitsee?
Noup! Ei tule vastauksia minulta.
No taas meni sinulta överiksi.
No ei todellakaan kukaan ole kiinnostunut sinut vanhan höppänän jutuista, mutta jälkeläisesi ja heitä hoitavat lääkärit voivat olla kiinnostuneita, myös sinun sairauksistasi. Ja tietyissa tapauksissa myös perinnöllisyystutkimusta tekevät yhteisöt.
Meillä ovat olleet niin kiinnostuneita, että sekä väestöliitto että olikohan se kansanterveystyö vai mikä se toinen järjestö olikaan, kävivät molemmat kotona kartoittamassa sukujen sairauksia, ja ottivat verikokeita sekä meistä että sukulaisista (ottivat siis yhteyttä heihin ja kävivät heidän kotonaan). Enkä lainkaan pidä tuota pahana asiana.
Terveydenhuollossamme.
Ei ole yhtenäistä tietojärjestelmää.
Jos esimerkiksi polysytemia veraa sairastava henkilö joutuu kotipaikkakuntansa ulkopuolella vaikkapa kolariin eikä hänellä ole mukana riittäviä dokumentteja, saattaa virheellinen hoito/ensiapu viedä hengen koska tiedot ovat vain kotipaikkakunnan tk:ssa.
Sotun takana täytyisi olla henkilön koko terveys-, tauti- ja rokotushistoria kaikkinen toimenpiteineen ja labratuloksineen.
Tietojen tulisi olla yhtenäisessä, valtakunnan kattavssa järjestelmässä.
Muka myös kaikki käytettävissä olevat tiedot perimään liittyvistä rasitteista.
Samoin elintapoihin liittyvät asiat tietyin varauksin.
Kyseisistä teidoista ei voi olla mitään haittaa, vain hyötyä!
Miksi hiivatissa minua hoitavan lääkärin saatavilla ei saisi olla esimerkiksi tieto isäni kuolemasta vatsavaltimon repeämään 62-vuotisena?
Tai minun sydäristäni 50-vuotisena. Nyt tieto on eri kaupungin järjestelmässä ja sielläkin vain minun kertomanani.
Sydänfilmi on siellä mutta ei kotikaupungissani, paitsi minlla paperitulosteena.
Järjestelmämme on järkyttävän tehoton ja tarpeettomia vaaroja sisältävä.
Minun on vaikea kuvitella kysymystä johon en voisi rehellisesti vastata.
Varsinkaan terveydenhuollonkäyttöön tulevat.
Verenluovutuskyselyyn sisältyi mm. tiedustelu huorissa käynnistä aikamarginaaleineen.
Mistä syystä kenelläkään miehellä olisi vastenmielistä vastata siihen?
Vaikkapa: Kävin Tallinnalaisessa bordellissa 3kk sitten. Humalatilastani johtuen en muista harrastinko turvaseksiä.
Helppoa ja yksinkertaista. Kanssaihmisiä ajatellen turvallista!
Täällä päin yllätys yllätys keskussairraala näköjään pääsee kaupungin tiedostoista hakemaan mun käyntitiedot. Kun kysyin keskussairaalasta, että missä on se kaupungin piste, mistä saan käydä käynnistäni pyytämässä epikriisin. Keskussairaalassa sanottiin, että annas kelakorttis, ja ne näpytteli siitä mun tiedot, ja tulosti siitä sairaalan poliklinikanluukulta kaupungin sairaanhoitotiedostossa olevan mun epikriisin.
Sitten kävin tuolla toisen alueen erikoissairaanhoidonklinikalla lähetteellä ja maksusitoumuksella. Täällä hoitava lääkäri sanoi, että sieltä tuli siitä mun käynnistä raportti. Pyysin, että saisin siitä kopion, niin sanoivat, että he ottaa sen sieltä sairaalan tiedostoista. Ja pääsivät sinne ja sieltä ne sen tulosti.
Ja sitten on niinpäin, että joku sairaala pääsee keskussairaalan alaisuudessa olevien sairaalaoiden potilastietoihin, mutta sieltä ei päästä tämän sairaalan potilastietoihn.
Olen miettinyt, että miten laajalla alueella tuo yhteys toimii? Ja koska koko Suomi on kokonaisuudessaan saman tietokannan käytettävissä?
Minä en kaihda mitään kysymyksiä!
Mitä haittaa rehellisistä vastauksista voisi olla.
Johan verenluovutuksen yhteydessäkin kyseltiin sukupuolikäyttäytymistä mm. ammattiauttajien käyttöä yms.
Sama huolettomuuteni koskee sähköpostin seurantaa, puhelinkuuntelua, ostoskäyttäytymistäni yms.
Mitähän viranomaista mahtaisi kiinnostaa ja mistä siihen savottaan resurssit?
TV:n totuusohjelmaa olen katsonut vain muutaman lyhyen pätkän.
En kaivamallakaan löydä muistini sopukopista mitään sellaista mitä en voisi julkistaa.
Tuskinpa "salaisuuteni" kiinnostaisivat ketään.
Intimiteettisuojahysteriamme on mennyt pahasti överiksi!!
Minäkin olen lupautunut talkoisiin, jossa skannaan kaikki ostokseni skanneriin hintatietoineen, ostopaikkoineen, ja skanneri lähettää ne kerran viikossa automaattisesti tilastoa tekevään yksikköön. Minua ei epäilytä hetkeäkään, että ketä jaksaisi kiinnostaa minun ostokseni. Ei niitä henkilötasolla kukaan lueskele. Ja jos kiinnostaa, senkuin vain lukee, mitä olemme ostaneet, aika yksitoikkoista lukemista on.
jos se olisi yleinen käytäntö.., mutta jos asiaa kysellään vain tietyn kansallisuuden omaavilta, silloin se on syrjivää..
P.s. minua kyselyt eivät olisi haitanneet.
Minun mielestäni siinä oli puhetta kysymyksen lisäämistä sellaiseen lomakkeeseen, jossa muitakin terveys - sukulaissairauksia kysellään. Sinnekkään kun ei uskalleta moista laittaa. Käsittämätöntä nurjamielisyyttä.
Suomenkansa on melko pieni....
on varsin sisäsiittoinen. Ennen ei ollut teitä että olisi päässyt tapaamaan kauempaa tyttöjä tai poikia. Naitiin läheltä ja lähellä olijat olivat useinmiten enemmän tai vähemmän sukulaisia.
IKL kunnassa=kaupunki nykyään rovasti nai serkkunsa ja perillisiä syntyi useita ja ihan normaaleja he olivat.
Kun asuin pikku tuppukylässä havaitsin useampien olevan sukulaisia keskenään, ja kehitysvammaisia tuppukylässä oli mielestäni väkilukuun verrattuna suhteellisen paljon. Kunnassa asukkaita n.2500.