Meidät oli valittu 218 vapaaehtoisen joukosta. Ensin porukasta oli karsittu hakemusten pohjalta 50, joita sitten yksi iltapäivä haastateltiin ja testattiin erilaisin testein. Jäljelle jäi kaksitoista, valittu tusina, viettämään viikkoa eristyksessä ulkomaailmasta pommisuojan kaltaisessa ahtaassa tilassa. Meille oli selostettu että kyseessä oli sosiaalipsykologinen tai psykososiaalinen tutkimus käyttäytymisestä usean eurooppalaisen tutkimuslaitoksen junailemassa yhteishankkeessa ja jotain sellaista, mutta niin ylimalkaisesti ettei varmasti kenellekkään oikein auennut mitä tutkimusta oltiin tekemässä. Testin aikana meitä tarkkailtiin tietämättämme ja jokaisella oli ranteessa sinetöity
fysiologisia toimintoja tarkkaileva rannekke. Lisäksi tilassa oli kaksi puhelinta joihin testin tekijät soittivat ja antoivat yksilöllisiä tehtäviä koehenkilöille. Mukaan sai ottaa vain vähän vaatteita ja välttämättömät lääkkeet viikoksi.
Valittu tusina sisälsi viisi miestä ja seitsemän naista, ikähaarukka oli jostakin parikymppisestä reiluun viisikymppiseen. Lopullinen osallistujalista oli salainen niin että ennen kokeen alkua olisi ollut vaikea pitää yhteyttä muihin kokeeseen osallistuviin ja etukäteen muodostaa mitään klikkejä tai selvittää toisten osallistuvien tarkoitusperiä. Vaikka olin yksi heistä, kolmevitonen mies, en osannut arvella miksi muut olivat lähteneet tähän leikkiin vapaaehtoisesti. Raha se ei voinut olla, vaikka palkkiosta puhuttiin jo ensimmäisessä ilmoituksessa, vasta lopullisen sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä meille ilmoitettiin että viikosta selvinneet saivat 1670 euroa, keskenheittäneet vain nimelliset korvaukset kuluistaan. Minun motiivini oli ainutkertaiset kokemukset ja itseni ylittäminen.
Kaikki kaksitoista olivat saapuneet paikalle, rannekkeet asetettiin ja porukka lampsi vähähän ylipirteäni luolaan. Porukasta vanhimmpina oli viidenkympin ylittäneet Eila ja Maija, ja samoihin ikiin yltävä Eero. Ulla ja Pekka olivat minusta aavistuksen vanhempia, uskoakseni, kun taas minua nuorempia korkeintaan kolmissakymmenissä olivat Anna-Maija, Minna ja Tuomo. Nuorimpia olivat Jarno, Heidi ja Miia, alle kaksivitosia. Ulla oli näyttävän näköinen nainen. Samoin olosuhteet huomioiden Heidi ja Miia vaikuttivat viehättävän näköisiltä nuorilta naisilta, Heidi peräti sievältä ja otin heidät tarkkailuuni heti alusta alkaen.
Ensimmäinen päivä meni keskinäiseen tarkkailuun, porukka puhui, enimmäkseen itsestään ja useimmat enimmäkseen paskaa, niin kuvittelisin. Aikaa tapettiin pelaamalla trivialia ja muita seurapelejä joita tilaan oli jätetty. Tila oli melko intiimi, noin 50 neliötä, kerrossängyt kolmessa kerroksessa rivissä, pieni keittonurkkaus ja saniteetti ja peseytyminen erotettuna vain pressulla muusta. Samoin uloskäynnin eteen pystytetty eteistila. Keskellä tilaa oli pöytä ja penkkejä. Jo ensimmäinen yö oli kriittinen, väki nukkui huonosti ja jo aamusta tilanne kärjistyi riitelyyn. Osalle porukasta tuli puheluja ja heille annettiin tehtäviä. Muutama kuppikunta oli jakautunut omiin nurkkiinsa ja pari makaili vain punkassaan välittämättä toisista tai kommunikoimatta mitenkään. Miia ei juuri tuntunut puhuvan kenenkään kanssa, makasi vain ja luki tilaan jätettyjä
kirjoja, mitään omaa materiaalia ei ollut mukaan saanut ottaa. Heidi puolestaan alkanut muutta levottomaksi ja hänen käyttäytymisensä oli agressivista useimpia muita kohtaan.
Toisen yön aamuna Heidin kohdalla oli tapahtunut jonkinlainen romahdus, itkemistä ja raivokasta ulko-oven hakkaamista. Lopulta hän oli jäänyt apaattisena sikiöasentoon makaamaan ulko-oven etuteltan sisäpuolelle. Tämä lietsoi yleistä apaatia ja keskusteluja porukan kesken käytiin siitä oliko asialla mitään mieltä. Myös Eeron käytöstä paheksuttiin, hän masturboi peittelemättömästi punkassaan useita kertoja päivässä. Eila oli ottamassa jonkinlaista henkisen johtajan roolia. Tarkkailin Miia joka oli muutaman muun kanssa järjestänyt itselleen toimintaterapiaa, siivoillut paikkoja ja osallistunut ruuanlaittoon.
Moni tuntui pelkäävän kolmatta yötä, edellisen yön tapahtumat mielessään. Olin hyvissä asemissa tarkkailla Miia koska punkkamme oli ensimmäisessä kerroksessa, vierekkäin vain kapean käytävän erottamana. Valaistus himmennettiin yöksi, tai meille se oli yö, monilta ajan taju oli jo alkanut katoamaan, mutta silmäni totuttua
hämärään näin ettei Miia nukkunut. Hän pyöri punkassaan viskoen välillä harmaan huovan päältään, välillä koettaen kietoutua siihen tiukemmin. Olin ehkä torkahtanut hetkeksi, mutta kun havahduin, havaitsin ettei hän edelleenkään nukkunut vaikka tilassa kuului muuten melko tasainen uninen kuorsaus.
Hiivin rohkeasti Miian punkan luo ja asetuin hänen viereensä pitkällee johon hän tekikin tilaa, jota oli juuri niin paljon että toinen mahtui olemaan kyljellään jos toinen makasi seljällään. Keskustelimme kuiskaillen.
- Mua pelottaa, tää on niin hullua, sanoi Miia
- Mitä sä pelkään, kysyin
- Jos joku sekoo ihan totaalisesti, tai tappaa ... itsensä. Joku sano päivällä että tää ei oo mikään tieteellinen juttu vaan joku skitso tosi-tv-juttu jota porukka seuraa maksullisilta kanavilta.
- Aika hurja väite, sanoin. Itse asiassa en ollut itsekkään varma mikä tämä juttu oli, mutta en pohtinut sitä Miialle sen enempää. Näin miten se katseli mua mittailevasti ja kysyi sitten:
- Miksi osalle tulee puheluita ja osalle ei ollenkaan?
- En tiedä, eikös sinulle tullut yksi tänään?
- Joo ... oletsä sä niinkuin yksi meistä vaan joku tarkkailia, Eila vaan ..
- Miten niin, kysyin
- No, kun musta tuntuu että sä vaan koko ajan katselet mitä muut tekee, niikuin muakin.
Minä tunsin miten sen sydän hakkas ja se hengitti jotenkin vaikeasti, mutta painautui samalla aivan kiini minuun kuin turvaa etsien. Silitin sen poskea.
- Sinun tarvistsi koettaa nukkua, polla kestäisi paremmin, sanoin
- Joo ... mutta kun musta tuntuu siltä että joka paikkaa syyhyttäisi, sellattiin ihon alta ... ja ei voi raapiakkaan, sano se vielä hiljaisemmalla äänellä.
Mä laitoin käteni sen collegen alle, tunsin liivin peittämän rinnan sormissani. Kämmeneni tunsi sen sykkeen.
- Mulla on poikakaveri Jari ... oikeastaan me ollaan niinkuin kihloissa, Miia henkäsi.
- Miksi sinä sitten olet täällä?
- En mä tiedä... mä vaan halusin kokeilla. Mutta mä tartten ne rahat ihan oikeesti, se jatkoi.
- Money talks, sanoin.
- Täh, se katsoi minua ja tuntui jotenkin jännittyneeltä. Minä liikutin kättäni sen collegen alla, koettelin ihoa, erottelin sormenpäilläni kylkiluut, pallean kaaren, sitten navan. Seurasin sen hengitystä ja siirsin sitten käden housuihin pikkareiden päälle.
- Niin, moni meistä ajattelee nyt että ei voi heittää kesken sen tonnikuudensan takia, sanoin.
- Mä ainakin ... vaikka Eila sanoi että jos nää vetäis oikeuteen voisi saada paljon enemmän, mä en vaan ymmärrä niistä sopimuksista mitään ...
- En usko että Eilakaan, tai ei ehkä kukaan muukaan. Eikä ihmiset täällä ole ihan sitä mitä ne esittää, ainakaan kaikki.
- Mä oos siitä surullinen, sanoi Miia ja katsoi minua.
Silitin sen häpykumpua pikkareiden päältä, käsi sen collegehousujen sisällä. Miian jalat oli aavistuksen erillään, viedessä käden reisien väliin tunsi ihon kostean lämmön ja vako erottui kummun keskellä. Tuntui että jostain meitä tarkkailtiin, vaikka äänet ympärillä olivat muuttumatta.
- Miks sä teet mulle sitä?
- Haluan pitää sinua hyvänä ja rauhoitella, sanoin.
- En mä ...en mä voi tässä kaikkien keskellä, se kuiskas mun korvaan. Minä siirsin käteni sen pikkareihin, tunsin sormemissani karvaisen tupsun ja hävyn uinuvan lämmön. Näykin huulillani sen korvannipukkaa, olin kyljelläni sen vieressä ja Miia makasi seljällään. Jännittyneenä, liikkumatta. Minusta tuntui että jostakin ylhäältä meitä tarkkaili ainakin yksi silmäpari, ehkä useampikin.
- Hsss, minä hyssyttelin sen korvaan ja korjasin huopaa päälle että se peitti meidät, onneksi se oli melko runsaan kokoinen. Sitten minä aloin siirtää Miian housuja alemmaksi, lantion ali reisille.
- Älä riivo mun vaatteita, se sähähti tukahdutetusti minun korvaani. Minä koskettelin huulilla sen nukkaista poskea ja siirsin käden takaisin pikkareihin. Etusormi etsi pimpin viivan, kulki klitoriksen ympärillä poimuissa ja kosketteli kumpua. Lämpö oli tulvahtanut omiin nivusiini ja kaluni seisoi housuissani. Sitä ei voinut Miiankaan olla huomaamatta reittään vasten. Hiljalleen Miiakin suli ja kohotti aavistuksen lannettaan niin että siirtelin huovan alla niin sen collegehousut kuin pikkaritkin alas nilkkoihin. Sitten olimme hiljaa vierekkäin, kuulostelimme liikkumatta. Vein käden uudelleen hänen kummulleen, tunsin että vako oli kostea. Miia oli kietonut toisen käteni niskani takaa ja silitteli hiuksiani. Työnsi verskojani vähän alemmas pulauttaen seisovan kaluni ulos housuista Miian reidelle.
- Ei me voida tässä, se sanoi kuin ja lisäsi vielä ääntään madaltaen, musta tuntuu että meitä tuijotetaan ...
Minä hyssytin Miia korvaan ja varovasti vetäen sitä vähän keskemmälle kierähdin sen päälle taiteillen samalla huovan pysymään päällämme. Se oli työntänyt housunsa toisesta jalastaan ja piti reisiään levällään kamalan matalalla ja velttona, ajattelin ettei asento voinut olla kovinkaan miellyttävä. Miia hengitti raskaasti. Minun kaluni nojasi sen vatsaan, mutta kohottauduin siitä saman tien aavistuksen ja ohjasin elintäni sisään. Se meni huonosti, Miia ei ollut kovin kostea ja muutenkin se tuntui kovin jännittävän. Työntyessäni siihen olin kuulevinani sen suusta pieniä voihkaisuja. Jostakin kauempaa kuullosti tulevan sellainen suhina kuin joku masturboisi kiivaasti.
Aloin liikuttaa rauhallisesti, onneksi vuoteet olivat vankkoja teräsputkirakennelmia ja vielä pultattu päätyseinään, mitään kitinää ja huojuntaa ei tapahtunut. Työntekin hyvin verkkaiesti, päämme olivat vierekkäin niin että Miia katsoi ohitseni jonnekkin ylös ja samalla hän silitti kädellään niskaani. Ehkä jännitys oli lauennut ja pimppi oli tullut aavistuksen kosteammaksi, mikään ei enää tuntunut pistävän vastaan. Ympärillämme kohahteli jokin. Oletin että Eero vinosti yläpuolllamme teki omia harrastuksiaan näkemänsä stimuloimana ja myös tuntui että Minna, tuo pieni pullukka, toiselta puolelta tarkkaan seurasi tapahtumia ja huokaili omassa punkassaan.
- Mun lonkkaan sattuu... sanoi Miia, ja korjasimme asentoa aavistuksen hänen nostaessaan polviaan ylemmäksi. Minä työnsin toisen käden sen collegen sisään selkäpuolelle ja yritin avata liivien hakasta. Ajattelin että nyt se oli liian myöhäsitä ja tyydyin pitää kättäni pienellä rinnalla liivin päällä. Yhtäkkiä tunsin miten sen vatsa värähti ja se jännittyi:
- Mä olen unohtanut mun pillerit kotiin, mä en oo ottanut moneen päivään ... Miia kuiskasi jotenkin anovasti. Olin hetken paikallani ja katsoin sitä kasvoihin. Jatkoin sitten hiljalleen työntelemistä vähän kohottautuneena sitä katsellen kasvoihin, Miia oli siirtänyt toisen kätensä lanteelleni, toinen sillä oli edelleen niskassani. Sitten minulta tuli, painoin ihan pohjaan sykkivän elimeni. Miia puristi niskaani peukalonsa ja etusormensä väliin, ja sen naama mutristui ja suusta pääsi ui-ei.
Minä olin hetken sen päällä ja tunsin miten elimeni kutistui ja luiskahti ulos, sitten kierähdin sen viereen korjaten huopaa päällemme. Miia makasi liikkumatta, kädet sivuilla ja se taisi vähän itkeä, ainakin sillä oli kyynel silmässä kun se kääntyi minuun ja sanoi:
- Mä luulin että sä et olis ollut noin helvetin itsekeskeinen niinkuin muut ...
fysiologisia toimintoja tarkkaileva rannekke. Lisäksi tilassa oli kaksi puhelinta joihin testin tekijät soittivat ja antoivat yksilöllisiä tehtäviä koehenkilöille. Mukaan sai ottaa vain vähän vaatteita ja välttämättömät lääkkeet viikoksi.
Valittu tusina sisälsi viisi miestä ja seitsemän naista, ikähaarukka oli jostakin parikymppisestä reiluun viisikymppiseen. Lopullinen osallistujalista oli salainen niin että ennen kokeen alkua olisi ollut vaikea pitää yhteyttä muihin kokeeseen osallistuviin ja etukäteen muodostaa mitään klikkejä tai selvittää toisten osallistuvien tarkoitusperiä. Vaikka olin yksi heistä, kolmevitonen mies, en osannut arvella miksi muut olivat lähteneet tähän leikkiin vapaaehtoisesti. Raha se ei voinut olla, vaikka palkkiosta puhuttiin jo ensimmäisessä ilmoituksessa, vasta lopullisen sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä meille ilmoitettiin että viikosta selvinneet saivat 1670 euroa, keskenheittäneet vain nimelliset korvaukset kuluistaan. Minun motiivini oli ainutkertaiset kokemukset ja itseni ylittäminen.
Kaikki kaksitoista olivat saapuneet paikalle, rannekkeet asetettiin ja porukka lampsi vähähän ylipirteäni luolaan. Porukasta vanhimmpina oli viidenkympin ylittäneet Eila ja Maija, ja samoihin ikiin yltävä Eero. Ulla ja Pekka olivat minusta aavistuksen vanhempia, uskoakseni, kun taas minua nuorempia korkeintaan kolmissakymmenissä olivat Anna-Maija, Minna ja Tuomo. Nuorimpia olivat Jarno, Heidi ja Miia, alle kaksivitosia. Ulla oli näyttävän näköinen nainen. Samoin olosuhteet huomioiden Heidi ja Miia vaikuttivat viehättävän näköisiltä nuorilta naisilta, Heidi peräti sievältä ja otin heidät tarkkailuuni heti alusta alkaen.
Ensimmäinen päivä meni keskinäiseen tarkkailuun, porukka puhui, enimmäkseen itsestään ja useimmat enimmäkseen paskaa, niin kuvittelisin. Aikaa tapettiin pelaamalla trivialia ja muita seurapelejä joita tilaan oli jätetty. Tila oli melko intiimi, noin 50 neliötä, kerrossängyt kolmessa kerroksessa rivissä, pieni keittonurkkaus ja saniteetti ja peseytyminen erotettuna vain pressulla muusta. Samoin uloskäynnin eteen pystytetty eteistila. Keskellä tilaa oli pöytä ja penkkejä. Jo ensimmäinen yö oli kriittinen, väki nukkui huonosti ja jo aamusta tilanne kärjistyi riitelyyn. Osalle porukasta tuli puheluja ja heille annettiin tehtäviä. Muutama kuppikunta oli jakautunut omiin nurkkiinsa ja pari makaili vain punkassaan välittämättä toisista tai kommunikoimatta mitenkään. Miia ei juuri tuntunut puhuvan kenenkään kanssa, makasi vain ja luki tilaan jätettyjä
kirjoja, mitään omaa materiaalia ei ollut mukaan saanut ottaa. Heidi puolestaan alkanut muutta levottomaksi ja hänen käyttäytymisensä oli agressivista useimpia muita kohtaan.
Toisen yön aamuna Heidin kohdalla oli tapahtunut jonkinlainen romahdus, itkemistä ja raivokasta ulko-oven hakkaamista. Lopulta hän oli jäänyt apaattisena sikiöasentoon makaamaan ulko-oven etuteltan sisäpuolelle. Tämä lietsoi yleistä apaatia ja keskusteluja porukan kesken käytiin siitä oliko asialla mitään mieltä. Myös Eeron käytöstä paheksuttiin, hän masturboi peittelemättömästi punkassaan useita kertoja päivässä. Eila oli ottamassa jonkinlaista henkisen johtajan roolia. Tarkkailin Miia joka oli muutaman muun kanssa järjestänyt itselleen toimintaterapiaa, siivoillut paikkoja ja osallistunut ruuanlaittoon.
Moni tuntui pelkäävän kolmatta yötä, edellisen yön tapahtumat mielessään. Olin hyvissä asemissa tarkkailla Miia koska punkkamme oli ensimmäisessä kerroksessa, vierekkäin vain kapean käytävän erottamana. Valaistus himmennettiin yöksi, tai meille se oli yö, monilta ajan taju oli jo alkanut katoamaan, mutta silmäni totuttua
hämärään näin ettei Miia nukkunut. Hän pyöri punkassaan viskoen välillä harmaan huovan päältään, välillä koettaen kietoutua siihen tiukemmin. Olin ehkä torkahtanut hetkeksi, mutta kun havahduin, havaitsin ettei hän edelleenkään nukkunut vaikka tilassa kuului muuten melko tasainen uninen kuorsaus.
Hiivin rohkeasti Miian punkan luo ja asetuin hänen viereensä pitkällee johon hän tekikin tilaa, jota oli juuri niin paljon että toinen mahtui olemaan kyljellään jos toinen makasi seljällään. Keskustelimme kuiskaillen.
- Mua pelottaa, tää on niin hullua, sanoi Miia
- Mitä sä pelkään, kysyin
- Jos joku sekoo ihan totaalisesti, tai tappaa ... itsensä. Joku sano päivällä että tää ei oo mikään tieteellinen juttu vaan joku skitso tosi-tv-juttu jota porukka seuraa maksullisilta kanavilta.
- Aika hurja väite, sanoin. Itse asiassa en ollut itsekkään varma mikä tämä juttu oli, mutta en pohtinut sitä Miialle sen enempää. Näin miten se katseli mua mittailevasti ja kysyi sitten:
- Miksi osalle tulee puheluita ja osalle ei ollenkaan?
- En tiedä, eikös sinulle tullut yksi tänään?
- Joo ... oletsä sä niinkuin yksi meistä vaan joku tarkkailia, Eila vaan ..
- Miten niin, kysyin
- No, kun musta tuntuu että sä vaan koko ajan katselet mitä muut tekee, niikuin muakin.
Minä tunsin miten sen sydän hakkas ja se hengitti jotenkin vaikeasti, mutta painautui samalla aivan kiini minuun kuin turvaa etsien. Silitin sen poskea.
- Sinun tarvistsi koettaa nukkua, polla kestäisi paremmin, sanoin
- Joo ... mutta kun musta tuntuu siltä että joka paikkaa syyhyttäisi, sellattiin ihon alta ... ja ei voi raapiakkaan, sano se vielä hiljaisemmalla äänellä.
Mä laitoin käteni sen collegen alle, tunsin liivin peittämän rinnan sormissani. Kämmeneni tunsi sen sykkeen.
- Mulla on poikakaveri Jari ... oikeastaan me ollaan niinkuin kihloissa, Miia henkäsi.
- Miksi sinä sitten olet täällä?
- En mä tiedä... mä vaan halusin kokeilla. Mutta mä tartten ne rahat ihan oikeesti, se jatkoi.
- Money talks, sanoin.
- Täh, se katsoi minua ja tuntui jotenkin jännittyneeltä. Minä liikutin kättäni sen collegen alla, koettelin ihoa, erottelin sormenpäilläni kylkiluut, pallean kaaren, sitten navan. Seurasin sen hengitystä ja siirsin sitten käden housuihin pikkareiden päälle.
- Niin, moni meistä ajattelee nyt että ei voi heittää kesken sen tonnikuudensan takia, sanoin.
- Mä ainakin ... vaikka Eila sanoi että jos nää vetäis oikeuteen voisi saada paljon enemmän, mä en vaan ymmärrä niistä sopimuksista mitään ...
- En usko että Eilakaan, tai ei ehkä kukaan muukaan. Eikä ihmiset täällä ole ihan sitä mitä ne esittää, ainakaan kaikki.
- Mä oos siitä surullinen, sanoi Miia ja katsoi minua.
Silitin sen häpykumpua pikkareiden päältä, käsi sen collegehousujen sisällä. Miian jalat oli aavistuksen erillään, viedessä käden reisien väliin tunsi ihon kostean lämmön ja vako erottui kummun keskellä. Tuntui että jostain meitä tarkkailtiin, vaikka äänet ympärillä olivat muuttumatta.
- Miks sä teet mulle sitä?
- Haluan pitää sinua hyvänä ja rauhoitella, sanoin.
- En mä ...en mä voi tässä kaikkien keskellä, se kuiskas mun korvaan. Minä siirsin käteni sen pikkareihin, tunsin sormemissani karvaisen tupsun ja hävyn uinuvan lämmön. Näykin huulillani sen korvannipukkaa, olin kyljelläni sen vieressä ja Miia makasi seljällään. Jännittyneenä, liikkumatta. Minusta tuntui että jostakin ylhäältä meitä tarkkaili ainakin yksi silmäpari, ehkä useampikin.
- Hsss, minä hyssyttelin sen korvaan ja korjasin huopaa päälle että se peitti meidät, onneksi se oli melko runsaan kokoinen. Sitten minä aloin siirtää Miian housuja alemmaksi, lantion ali reisille.
- Älä riivo mun vaatteita, se sähähti tukahdutetusti minun korvaani. Minä koskettelin huulilla sen nukkaista poskea ja siirsin käden takaisin pikkareihin. Etusormi etsi pimpin viivan, kulki klitoriksen ympärillä poimuissa ja kosketteli kumpua. Lämpö oli tulvahtanut omiin nivusiini ja kaluni seisoi housuissani. Sitä ei voinut Miiankaan olla huomaamatta reittään vasten. Hiljalleen Miiakin suli ja kohotti aavistuksen lannettaan niin että siirtelin huovan alla niin sen collegehousut kuin pikkaritkin alas nilkkoihin. Sitten olimme hiljaa vierekkäin, kuulostelimme liikkumatta. Vein käden uudelleen hänen kummulleen, tunsin että vako oli kostea. Miia oli kietonut toisen käteni niskani takaa ja silitteli hiuksiani. Työnsi verskojani vähän alemmas pulauttaen seisovan kaluni ulos housuista Miian reidelle.
- Ei me voida tässä, se sanoi kuin ja lisäsi vielä ääntään madaltaen, musta tuntuu että meitä tuijotetaan ...
Minä hyssytin Miia korvaan ja varovasti vetäen sitä vähän keskemmälle kierähdin sen päälle taiteillen samalla huovan pysymään päällämme. Se oli työntänyt housunsa toisesta jalastaan ja piti reisiään levällään kamalan matalalla ja velttona, ajattelin ettei asento voinut olla kovinkaan miellyttävä. Miia hengitti raskaasti. Minun kaluni nojasi sen vatsaan, mutta kohottauduin siitä saman tien aavistuksen ja ohjasin elintäni sisään. Se meni huonosti, Miia ei ollut kovin kostea ja muutenkin se tuntui kovin jännittävän. Työntyessäni siihen olin kuulevinani sen suusta pieniä voihkaisuja. Jostakin kauempaa kuullosti tulevan sellainen suhina kuin joku masturboisi kiivaasti.
Aloin liikuttaa rauhallisesti, onneksi vuoteet olivat vankkoja teräsputkirakennelmia ja vielä pultattu päätyseinään, mitään kitinää ja huojuntaa ei tapahtunut. Työntekin hyvin verkkaiesti, päämme olivat vierekkäin niin että Miia katsoi ohitseni jonnekkin ylös ja samalla hän silitti kädellään niskaani. Ehkä jännitys oli lauennut ja pimppi oli tullut aavistuksen kosteammaksi, mikään ei enää tuntunut pistävän vastaan. Ympärillämme kohahteli jokin. Oletin että Eero vinosti yläpuolllamme teki omia harrastuksiaan näkemänsä stimuloimana ja myös tuntui että Minna, tuo pieni pullukka, toiselta puolelta tarkkaan seurasi tapahtumia ja huokaili omassa punkassaan.
- Mun lonkkaan sattuu... sanoi Miia, ja korjasimme asentoa aavistuksen hänen nostaessaan polviaan ylemmäksi. Minä työnsin toisen käden sen collegen sisään selkäpuolelle ja yritin avata liivien hakasta. Ajattelin että nyt se oli liian myöhäsitä ja tyydyin pitää kättäni pienellä rinnalla liivin päällä. Yhtäkkiä tunsin miten sen vatsa värähti ja se jännittyi:
- Mä olen unohtanut mun pillerit kotiin, mä en oo ottanut moneen päivään ... Miia kuiskasi jotenkin anovasti. Olin hetken paikallani ja katsoin sitä kasvoihin. Jatkoin sitten hiljalleen työntelemistä vähän kohottautuneena sitä katsellen kasvoihin, Miia oli siirtänyt toisen kätensä lanteelleni, toinen sillä oli edelleen niskassani. Sitten minulta tuli, painoin ihan pohjaan sykkivän elimeni. Miia puristi niskaani peukalonsa ja etusormensä väliin, ja sen naama mutristui ja suusta pääsi ui-ei.
Minä olin hetken sen päällä ja tunsin miten elimeni kutistui ja luiskahti ulos, sitten kierähdin sen viereen korjaten huopaa päällemme. Miia makasi liikkumatta, kädet sivuilla ja se taisi vähän itkeä, ainakin sillä oli kyynel silmässä kun se kääntyi minuun ja sanoi:
- Mä luulin että sä et olis ollut noin helvetin itsekeskeinen niinkuin muut ...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä on todella reality paljaalla naintia
jatka vaan