naisten keskinäinen solidaarisuus kysyy
ymmällään oleva mummo - uusperhe kuviot riipaisevat läheltä, ei minua, mutta läheisinäi eikä se toden totta ole kaunista kuultavaa : -((
ymmällään oleva mummo - uusperhe kuviot riipaisevat läheltä, ei minua, mutta läheisinäi eikä se toden totta ole kaunista kuultavaa : -((
Vastaukset 35
Vanhimmat
tavalla uusperhe sinua riipaisee? kerrotko tarkemmin mitä tarkoitat ettei ole kaunista kuultavaa?
Kun pojan nykyinen " partneri " solvaa kaikkea ja kaikkia mikä liittyy pojan entiseen perheeseen, mummokin saa osansa vaikka olen visusti varonut puuttumasta heidän asioihinsa.
" Uutta " on vähän hankalaa kohdata, hänellä on AINA piikit ulospäin, olen ollut asiallinen, en arvostellut, en moittinut, itkin kyllä hajonnutta pojan perhettä, mutta minkäs teet.
Kun tulevat kylään, poika ja uusi ja tämän kaksi lasta, olen heille ystävällinen, tarjoan kaiken minkä ennenkin eli ruuat ja muut jos etukäteen on sovittu. Hänen lapsilleen ostin pari pientä lahjaa kuten pojan omillekin jouluna, ei ollut varaa ollut mitään merkkituotteita, vähän huomasin että uuden lapset katsoivat pettyneitä lahjojani, mutta parempaan en pysty.
On sairauksia ja lääkkeitä, kaikille haluan hyvää, mutta mummon mahdollisuudet ovat varsin rajalliset, pieni eläke ja sairausmenoja.
Pojan nykyistä " liittoa " en ihan ymmärrä, uusi partneri on kovin, kovin itseriittoinen.
Kuuluu aina että minäminänminäminä - ei koskaan kysy, miten muut voivat, mitä heille kuuluu ja toitottaa miten hienot lahjat hänen vanhempansa toivat hänen lapsilleen, en tiedä antoivatko pojan lapsille eikä parane kysyä.
Tiedän, että asiat - elämä - ihmiset - muuttuvat - mutta olisin toivonut, että poika olisi pysynyt oman perheensä luona.
Viimeksi käydessään uusi puolisi kovin oli innokas toitottamaan että me saamma yhteisen lapsen.
Voi lapsiraukka, tuollainen itsekeskeinen perheenrikkoja äidiksi ja kyllä, poikani oli aivan yhtä
syyllinen kun tämän hepsankeikan matkaan läksi ja lähti kotoa - ei olisi lähtenyt jos hepsankeikka ei niin kovin olisi painostanut.
Pojan entinen vaimo pärjää kyllä, hän on sellainen rauhallinen, tasapainoinen, ehkä liiankin kiltti ihminen joka monta kertaa viikossa kysyy vointiani, kysyy, tarvitsenko mitään ruokakaupasta, vie lääkärille jos työvuorot sattuvat sopimaan.
Ja pojan lapset sitten; ikuinen ikävä heitä on, en voi mennä heitä katsomaan kuten saatoin mennä entiseen perheeseen, surua on - kaikesta - mutta jaksaa pitää.-
Tän on kirjoittanut joku ex, ei epäilystäkään...
hyväksytyistä kirjoituksista, niin se on provoa? Kyllä tuo on ihan uskottavaa, näin minäkin sen näen.
Tsemppiä mummu sulle, kyllä se uusio vielä siitä putoo ja korkeelta... älä välitä vaan elä lastenlasten kanssa ihan samoin kuin enne.
Itse kirjoitit ekan kirjoituksen ihan provotaaksesi.
Hanki kuule elämä ja lääkitse mielenterveyttäs ennen kun pääs sanoo poks.
provoa, provojen perään pukkaa. Nää on kyllä ihan hauskoja. Tavallaan.
Minä en ole koskaan ollut mikään X.
Saman miehen kanssa yhä avioliitossa, jos kiinnostaa tietää,
miksi tulee tällaisia kitkeriä vastauksia kun kirjoittaa tänne?
Kirjoitin aidosti hädissäni ja tuskissani pojan hajonneen perheen takia - täällä tuntuvat nimenomaan ´uudet naiset olevan hyvin katkeria - síetäisi ehkä muistaa mitä Sana sano avioliitosta.
Ja sinulle, ihana kanssaihminen, kun kirjoitit kiltisti : kiitos,
eivät kaikki näköjään vielä ole katkeroituneita " uusia " puolisoita.
Ehkä se juuri näitä ´nykyisiä ´katkeriksi vetää, kun sisimmässään tietävät tehneensä väärin.
Se on aina vääryys, kun perhe ulkopuolisen toimesta hajotetaan ja ei, ei kukaan voi viedä toisen puolisoa väkisin, mutta yrittämisen halu on monella järkyttävä.
Luulisi, että omaatuntoa soimaisia, enkä ajattele että uusi perhe korvaa mitään.
Usein isät, jotka ovat hairahtuneet kuka mistäkin syystä jonkun hepsankeikan matkaan - kantavat sydämessään ikuisen ikävän omien lastensa luon - tulkoon sitten vaikka viisi uutta uuden parnterin kanssa.
Veri on vettä sakeampaa.
Että ei väkisin voi viedä; jos joku tarpeeksi hivelee, kehuu, imartelee, tarjoaa herkkua niin kyllä siinä kunnollinenkin mies voi repsahtaa mutta:
erehdyksistä pitää oppia, ei kalppia pakoon hepsankeikan luo jonka kanssa ennen pitkää myös se tavallinen arki tulee vastaan..
seurannut samantapaista touhua minäkin, mummoikäinen.
Poika muuttui kokonaan kun jätti perheensä ja hankki uuden naisen. Entinen raitis, reipas ja lapsestaan hyvin huolehtiva perheenisä on nyt ruvennut juomaan, veltostunut ja väsynyt ja pinnaa oman lapsensa tapaamisista. Olisiko niin, että seura tekee kaltaisekseen?
Ex-vaimo ja lapsen äiti on sen sijaan edelleen ystävällinen ex-miehen sukulaisia kohtaan.
Minusta on tärkeää, että sinä, mummo, sinnittelet sitkeästi. Olet entistäkin tärkeämpi lapsenlapsillesi nyt, kun heidän perheensä on hajonnut.
tähän tekstiin, niin kuulostaa palstan Lissulta vaihteeksi.
Lissu on tällä kertaa ottanut "pojan äidin"- hahmon ja on nyt NIIIIN huolissaan.
Jos haluaa uskottavuutta täällä, ei kannata kirjoittaa lissumaisesti.
Surullista ajatella ettei hänellä ole muuta tehtävää kuin pyöritellä uusikoita mielessään ja
keksimällä keksiä tänne tarinoita.
Ja tähän on turha kirjoittaa että "kaikki mikä ei ole hyväksyttyä teidän mielestä on Lissua"-sopaa,
koska se nyt vaan on niin että, Lissu on ERITTÄIN hyvin profiloitunut täällä ja Lissun tuotokset erottaa kuin yön ja päivän. Tietyt sanat ja asiat toistuvat.
Siis huh mitä soopaa.
Todellakin tän on kirjoittanut katkera ex.
Kyllä täytyy ihmisen mielen jollain tapaa olla epäkurantti kun pitää
tuollaista soopaa kirjoittaa faktana.
Eikä riitä että kirjoittaa soopaa vaan pitää vielä itselleen vastata.
Skitsofrenia ????
Kiitos sinulle ´täti vain´, sait uskomaan että täälläkin voi saada asiallisia vastauksia eikä pelkästään perheenrikkojien kitkeriä katkeria kommentteja.
Kiitos sinulle.
Kummasti käytät samoja termejä kuin nuo tietyt ex>:t jotka tänne kirjoittaa.
Kummasti sinäkin olet sitä mieltä että uusperheiden naiset on kodinrikkojia ja itsekeskeisiä.
Kannatais säilyttää kasvonsa edes osittain ja lopettaa toi provoaminen ja itselleen vastaaminen, sillä
sä et kuseta ketään.
syystä osoitat viestisi minulle.
En tiedä, kuka täällä vastaa itselleen, en ainakaan minä. Ehkä sinä, kun asian kerran tiedät.
Psykiatri pystyy parhaiten tekemään diagnoosin sairaudestasi.
Käytätpä tosi kauniita sanoja...
Mutta ei, tarkoitus ei ole ollut eikä ole ´kusettaa ketään´, mutta se, että täältä saan tuollaisia järkyttäviä vastauksia - puhuu kyllä ikävästi puolestaan !
Mistä kummasta sinä tiedät, että onko provo ? Taidat itse olla kodinrikkoja, kun tuommoisia tänne kirjoittelet ?
Eikö nykyään ihmisistä löydy empatiaa toisia kohtaan ? Aina vaan kylmemmäksi menee ?
Miksi ei ihminen saa "avautua" täällä ilman, että haukutaan heti provoksi ? Oletteko jotain meedioita, kun näköjään tiedätte että provoilee ? Jokaisella on oma tyylinsä kirjoitella ja ihmiset on erilaisia.
Minusta on ainakin surullista kuulla, kun nykyinen haukkuu kaikki, lapsia myöten. Itse en moista kumppania hyväksyisi. Taitaa rakkaus olla todella sokeaa tuossa suhteessa, kun ei mies "huomaa". Itse hyväksyin sellaisen miehen itselleni, joka myös hyväksyi mun lapset. Mikäs on sen parempi kumppani, kuin joka ottaa omiksensa ja jakaa surut ja ilot myös lasten kanssa ?
Ja vielä valistukseksi: juu lasten isä on kuollut, sen takia olen tässä uudessa tilanteessa. Kaikesta vastoinkäymisestä hyvin menee tällä hetkellä. Toki riitojakin on. Eihän niiltä voi välttyä, mutta onneksi kumppani on rauhallinen, ettei pahempia räjähdyksiä ole ollut.
Voin vielä kertoa, että muksujen isällä OLI semmoinen suhde, ettei mies olis saanu olla missään tekemisissä mun kanssa, muksujen äidin kanssa ! Ja tämä kumppani tosiaan kiukutteli joka asiasta. Onneksi löysi paremman äitipuoliehdokkaan muksuille myöhemmin, kun sanoin, että on ansainnut parempaa. Valitettavasti kohtalo puuttui peliin ja nyt ollaan tässä tilanteessa.
Ei tämä arjen pyörittäminen aina helppoa ole, joten yrittäkäämme edes jotenkin ymmärtää ja tukea toisiamme =).
Tsemppiä mummolle ja toivottavasti nykyinen huomaa omat hölmöilynsä...
Mistä kummasta sinä tiedät, että onko provo ? Taidat itse olla kodinrikkoja, kun tuommoisia tänne kirjoittelet ?
Eikö nykyään ihmisistä löydy empatiaa toisia kohtaan ? Aina vaan kylmemmäksi menee ?
Miksi ei ihminen saa "avautua" täällä ilman, että haukutaan heti provoksi ? Oletteko jotain meedioita, kun näköjään tiedätte että provoilee ? Jokaisella on oma tyylinsä kirjoitella ja ihmiset on erilaisia.
Minusta on ainakin surullista kuulla, kun nykyinen haukkuu kaikki, lapsia myöten. Itse en moista kumppania hyväksyisi. Taitaa rakkaus olla todella sokeaa tuossa suhteessa, kun ei mies "huomaa". Itse hyväksyin sellaisen miehen itselleni, joka myös hyväksyi mun lapset. Mikäs on sen parempi kumppani, kuin joka ottaa omiksensa ja jakaa surut ja ilot myös lasten kanssa ?
Ja vielä valistukseksi: juu lasten isä on kuollut, sen takia olen tässä uudessa tilanteessa. Kaikesta vastoinkäymisestä hyvin menee tällä hetkellä. Toki riitojakin on. Eihän niiltä voi välttyä, mutta onneksi kumppani on rauhallinen, ettei pahempia räjähdyksiä ole ollut.
Voin vielä kertoa, että muksujen isällä OLI semmoinen suhde, ettei mies olis saanu olla missään tekemisissä mun kanssa, muksujen äidin kanssa ! Ja tämä kumppani tosiaan kiukutteli joka asiasta. Onneksi löysi paremman äitipuoliehdokkaan muksuille myöhemmin, kun sanoin, että on ansainnut parempaa. Valitettavasti kohtalo puuttui peliin ja nyt ollaan tässä tilanteessa.
Ei tämä arjen pyörittäminen aina helppoa ole, joten yrittäkäämme edes jotenkin ymmärtää ja tukea toisiamme =).
Tsemppiä mummolle ja toivottavasti nykyinen huomaa omat hölmöilynsä...
kannattaa sitten pysyä poissa.
kun palstaa seuraa tunnistaa tietyt kirjoittajat jo tyylistä.
Sun miehellä ei varmaan ole ex-puolisoa ja lapsia vai kuinka ?
Sorry ei ole sairautta ei, ei ole kuin armoton ketutus näitä provoilijoita vastaan.
kaikki uudet kumppanit eivät ole perhettä rikkoneet.
Minunkin suhteeni on alkanut monta vuotta eron jälkeen, molemmat olimme vapaita kun toisemme tapasimme.
Joku on voinut niin tehdä, mutta jos niin pääsee käymään, ei suhde ole enään
ollut kunnossa, eikä rakkautta ole ollut toista kohtaan.
Silloin on puolisoissa itsessään vika.
Kuten joku jo sanoikin, kummasti käytät näitä lissunlässyn termejä:
katkera, kitkerä, perheenrikkoja, tietävät tehneensä väärin, hepsankeikka....
Ja sit vielä se että sattumalta tuo ex-miniäsi kehuminen kuulostaa samalta kuin Lissu kehuu itseään,
miten on sukunsa silmissä ykkönen, varsinkin anopin;-)
Joten ei uppoa, säälittävä yritys!
Poikasi lähti hepsankeikan matkaan. Unohdat, että tämä sortunut mies on sinun poikasi, sinun kasvatuksesi tulos, sinun arvojesi keskellä kasvanut. Ja jos hänellä on taipumusta sortua imarteluun, painostukseen, lahjontaan tai muuten vain kauniiseen naiseen, niin mitä TE olette miehen kasvatuksessa tehneet väärin, jos poikasi ei osannut arvostaa niin hyvää, tasapainoista ja ihanaa naista, kun lastensa äiti...?
Ps. Mieti, miksi kukaan lähtee TÄYDELLISESTÄ suhteesta? Ehkä se ei ollut niin täydellinen kuin sinulle esitettiin...harvoin riittää, että miniä on onnellinen anopin kanssa, sitä pitäisi olla myös sen miehen.
Juttu on kyllä sillä tavalla, että aikuisen pojan naisseikkailut tai -suhteet, ei entiset eikä nykyiset kyllä kuulu mummelille ollenkaan. Ne ovat aikuisten ihmisten ratkaisuja, joita ei tehdä vanhemman sukupolven ehdoilla. Sinunhan sitä solidaarisuutta sitä paitsi tulisi osoittaa eikä pelkästään vaatia sitä muilta.
Jos mummeli lopettaisi pojan naisasioiden murehtimisen ja keskittyisi pitämään vireyttä yllä muilla keinoin? On semmoisia päivätansseja, joissa tulee niin iloinen mieli kun saa itse ikäistään pappaseuraa ja tanssi on hyvää liikuntaa, mikä on ikäihmisellekin tärkeätä. Tärkeintä ovat ne pojan lapset, joiden ei ole mukava katsoa jos mummelilla on aina naama nurin päin.
oletko sinä ns. provo eli esiinnyt muuna kuin olet ja todellisuudessa itse olet esim. ex. Mutta mutta....
Voin sanoa, että teidän aikuisten riidat ei nyt yhtään helpota tilannetta. Ja oikeastaan aika naurettavaa tuollainen riitelynne. Perhe ei ole rikki, avioliitto rikottiin ja sen rikkoivat poikasi ja exänsä hakemalla avioeroa. Olet suruissasi varmasti, että poikasi avioliitto kariutui, mutta ymmärräthän kun suret vieläkin asiaa uudelle kumppanille ja arvostelet aikuisen lapsesi parinvalintaa, niin siinä välttämättäkin miniäsi rakentaa suojamuurin ymprärilleen sinua kohtaan. Sinähän loukkaat ja satutat häntä. Sinulla on elämästä kokemusta, joten varmasti itsekin tuon ymmärrät. Varmasti itsekin olisin siinä tilanteessa kylmähköä solvaajaa kohtaan. En lähtisi leikkiin mukaan, mutta en tahalteni lähtisi loukattavaksi, kun elämässä voi olla ihan oikeitakin ongelmia eikä ihmisten kehittämiä turhia kärhämiä.
Tuossa olette kaikki yhtä naurettavia. Sinä miniän haukkumisella ja arvostelemisessa, miniä ja poikasi siinä, että suostuvat sellaista kuulemaan ja jos ovat lähteneet samaan leikkiin mukaan. Mutta sen sanon, jos nyt oikeasti olet sitä mitä väität, että en mitään halveksi yhtä paljon kuin sitä, joka kostaa oman lapsellisuutensa, typeryytensä ja pikkusieluisuutensa lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tapahtui se sitten käytämällä lapsia lyömäaseena exäänsä kohtaan tai jos isoäiti asettaa lapsenlapsensa eriarvoiseen asemaan. Tuleva lapsi on täysin syytön teidän naurettaviin antipatioihin. Toivottavasti et ikinä pistä sitä lasta tai aikaisemmassa suhteessa syntyneitä lapsia kärsimään hintaa teidän puolesta. Tuli oikein kylmänväreet, kun ajatteli että isoäiti suhtautuu lapsenlapsensa tuloon noin julmasti ja kylmäsydämisesti. :'( Toivottavasti poikasi on järjen mies eikä päästä sinua loukkamaan tuota pientä tulevaa lasta, jos ne ovat aikeesi. Itse olen äitipuoli enkä ikinä voisi kuvitella suhtautuvani yhtä tunneköyhästi ja julmasti vaikkapa mieheni lapseen tai hänen lapsiinsa, jos sellaisia on joskus tullakseen.
Sinuna keskittyisin nyt olemaan isoäiti, en parisuhteen kolmas pyörä. He tietävät, että sinä haikailet vielä exää,mutta poikasi ja hänen yhteiselo ei onnistunut. Ei voi mitään. Voit surra asiaa keskenäsi tai vaikka liittyä johonkin tukiryhmään ja käydä läpi sitä eroa. Mutta älä ns. kerjää harmia ja riitoja. Sun ei ole pakko kaveerata miniäsi kanssa vaan voit vain vältellä seuraa ja todeta, että sinä et ole kykenevä tulemaan hänen kanssa toimee, pyydät anteeksi tätä ja korostat, että lastenlastesi elämässä tahdot olla mukana, jos se sulle suodaan (ja JOS itse siis haluat!). Eikös elämä ole vähän liian arvokas tuollaiseen täysin turhanpäiväiseen riitelyyn? Ja riitelyyn tarvitaan aina kaksi eli jos sinä lähdet riitakierteestä rohkeasti pois, niin sillä siitä päästään. Sinä et ole naimisissa miniäsi kanssa vaan poikasi, aikuinen mies, joka osaa ajatella ilman äitinsä aivoja.
Mielenkiintoinen aihe tämä naisten välinen solidaarisuus. Voisi miettiä myös sitä että onko miesten välistä solidaasiruutta olemassa. Näitä asioita olen mielessäni pyöritellyt jo useamman vuoden ajan ja tullut siihen tulokseen että solidaarisuus ja tietyt "hyvät tavat" ovat kadonneet jonnekin. Kun himo iskee niin ei kukaan välitä siitä onko naimisissa vai ei. Kun saa huomiota, läheisyyttä ja ennen kaikkea seksiä niin se on menoa se ja siinä unohtuu solidaarisuus sekä perhe. Aina näissä jutuissa on kaksi; ei ole yksin naisen eikä miehen syy mitä tapahtuu. Itse olen niin vanhanaikainen ihminen että en pysty olemaan missään tekemisessä miehen kanssa joka on naimisissa ja jolla on perhettä. Ja kun ex:n petollisuus tuli ilmi niin olisin toivonut tätä naisten välistä solidaarisuutta ja toivonut ettei nainen olisi ruvennut mihinkään ennenkuin ex olisi minusta eronnut. Mutta he saivat kumpikin toisiltaan sitä mitä eivät meiltä aviopuolisoiltaan saaneet ja siinä meni kaksi aviolliittoa rikki. Ja kun uusperhekuvio alkaa näin niin se ei ole helppo tapa aloittaa "uutta elämää". Eli kyllä minä toivon, että ihmiset miettisivät asioita enemmän, puhuisivat kumppaneilleen ja eroaisivat ennenkuin edes miettisivät uutta suhdetta.
Mummona älä hylkää poikasi lapsia vaan ole läsnä ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Lapset tarvitsevat tuttuja ja turvallisia aikuisia aina ja niitä aikuisia ei ole koskaan liikaa.
Kun olen lukenut näitä vastauksia, joita uusio-perheiden naiset ovat kirjoittaneet - moni asia pistää ns silmään:
he ovat aina x:ää parempia - aivan kaikessa - ovat mahtavia naisia, hyviä äitejä jotka aina osaavat hoitaa myös x;än lapsia paremmin kuin oikea äiti, nämä naiset luulevat olevansa petoja ilmeisesti myös makuuhuoneessa, heidän egonsa on super-super-luokkaa, perustuen siihen että ovat onnistuneet lassoamaan monta kertaa varatun miehen jolla jo on perhe
nämä naiset eivät tule ajattelleeksi, että miksi heillä kävisi sen parempi onni kuin miehen entisellä -
mistä he voivat olla niin varmoja, että jos mies kevyesti on pystynyt jättämään vaimonsa ja lapsensa - hän voi kyllä ja luultavasti tekee sen uudestaan kunhan kaikki alkaa tuntua arjelta ja sitten:
monella näillä uusio-perheiden naisilla on i t s e l l ä ä n rikki menneitä liittoja takanaan - ovatko he siis myös joskus olleet yhtä " huonoja" kuin miehen entinen vaimo? ? ?? !!!!
jos nämä uudet vaimot/hepsankeikat/avopuolisot ( hirveä sana muuten, jota ei missään muualla tunneta !) - ovat NYT niin hyviä että heillä on joka paikassa muka-oikeus arvostella miehen entistä elämää niin miten ihmeessä he ovat voineet itse erota - tai jättää kumppaninsa?
eikö siinä mikään särähdä jonkun muun korvassa?
minä-itse-olen-kaikkein-paras - jne ja kuitenkin hekin ovat eronneet ties millaisissa olosuhteissa ja ehkä juuri siksi kynsin hampain valmiita hajottamaan ( kostoksi) toisen perhettä ?
jos ihminen on niin kertakaikkisen fiksu, filmaattinen, puoleensavetävä, empaattinen ??? !!! ja hyvä aivan kaikessa ja miehen entinen puoliso on täysi nolla niin miten ihmeessä näiden täydellisten naisten liitot ovat tosiaan hajonneet?
kaikki täällä mikä kirjoitetaan vähänkin totuudenmukaisesti leimataan provoksi, siksi, ettei kestetä totuutta tai vihjaillaan jostain ihmisestä jonka pitäisi mennä hoitoon - tämä ruma, ja täysin ala-arvoinen kirjoittelua vihjailuineen kertoo vain " nyksien" suuresta epävarmuudessa jossa joutuvat elämään, pieni pelko takaraivossa lienee koko ajan - eikä sitä toden totta vahvista se, että hankkiutuvat mahdollisimman pian raskaiksi kun ovat manipuloineet miestä että ´mehän niin toivomme yhteistä lasta ´-
katinkontit !
Jos tämä kirjoitus ei ole ex-naisen kirjoitus niin mikä sitten.
Tuttua tekstiä, niin tuttua....
Kannattaisikohan sinunkin hankkia se ihan oma elämä ja elää sitä !
Että olet tyhmä.
Olen edelleenkin mallia varttunut, enkä eläissäni ole eronnut.
Sinun on vain niin vaikeata kohdata tosiasiat. No, ei se mtiään.
Elä sinä vain sitä varastetttu-onni- elämää, hyvää siitä tulee - tai sitten ei . . ..
Uusikko (mikä on minusta kauhea sana, toisin kuin avopuoliso, joka on ihan virallinen termi, hepsankeikka on taas haukkumanimi tietynlaiselle naistyyppille, mitä kaikki naiset eivät ole, ei edes sen UP-äideistä).
Täällä kulminoituu tietyt asiat, vastakkain asettelu nyxä-exä, jos exä alkaa mollata, alkaa nyxä puolustautua, ja päinvastoin. Täältä et saa rehellistä kuvaa UUSPRHEESTÄ, koska tämä on pelkkä provoilu kanava. Kirjoittaa tänne mistä tahansa aiheesta, itse pääpointti jää heti jalkoihin jonkun exä-nyxän sanailun alle. Siinä sitten kilpaa kehuvat itseään vanhakko ja uusikko, ja kilpaa haukkuvat toisiaan.
Onneksi ei todellisuutta kuitenkaan kaikissa uusperheissä.
Luulevat olevansa petoja makuuhuoneessa = Minä ainakin tässä uudessa liitossani ymmärrän erotiikan ja seksin merkityksen aikuisten ihmisten parisuhteen toimimiselle. Pelkästään hyvään seksiin ei voi perustaa mitään liittoa, eikä se takaa parisuhteen onnellisuutta, mutta huono seksi tai ei seksiä ollenkaan, voi tuhota koko liiton. Ja tämän olen lukenut ammatti-ihmisen julkaisusta ja allekirjoitan täysin.
Minun mieheni ainakin on kertonut että hänen edellinen liittonsa oli kylmä, eikä hän saanut siinä riittävästi seksiä. Enkä usko että hänellä nyt päätähuimaavat odotukset olivat, normaalit miehen tarpeet.
Onnistuneet lassoamaan monta kertaa varatun miehen = Minulla on toinen liitto menossa, samoin miehelläni. Edellinen liittoni kesti 8 vuotta. Tämä kestänyt yli 4. Enkä usko että uusperheissä on kovin suuri määrä useamman liiton läpikäyneitä. Mutta kun joku liitto jostakin syystä päättyy, peiliin saa katsoa molemmat osapuolet, kukaan ei jätä onnellista suhdetta, kukaan ei jätä ihmistä ketä oikeasti rakastaa.
Kukaan ei voi ennustaa tulvaa, mutta kerran liitossaan epäonnistunut, osaa ajatella asioita eritavalla, kuka sitä haluaa tehdä samat virheet uudelleen. Toki kaikkea voi tapahtua, mutta minä uskon vahvasti että minun onneni on juuri nyt tässä ja näiden ihmisten kanssa, ketkä perheeseeni kuuluu.
Ja sen asian eteen teen päivittäin työtä, osoitan tunteeni, rakastan, välitän, puhun jne.
Kukaan tuskin kevyesti jättää ex-vaimoaan, saati eroaa kevyesti lapsistaan. Mutta niin käy ja sillä ex-vaimolla on myös osuutensa siihen, säilyykö isän ja lasten välit millaisina. Halutessaan kostaa, exä saa pahaa jälkeä aikaan vaikuttamalla lapsiin. Ja uuden puolison kuuluu tukea isää taas heidän kodissaan, luoda hänen lapsilleen hyvät olot sinne. Ja varmasti näin tehdään suurimmassa osassa perheitä.
Olen kirjoittanut tänne omasta UP, omista hyvistä kokemuksistani ja vastaus on ollut tyylin: "itse sä vaan oot onnellinen, muut kärsii, miehesi kaipaa exä luo ja heidän lapset vihaa sua, myönnä totuus ja häviä pilaamasta toisten elämää" ??? Eli kun homma toimii ja perheen jäsenet tyytyväisiä, sitä ei usko kukaan, mutta kun kerrotaan huonoista liitoista, niin johan on totta joka sana.
Minä uskon että täällä provoaa muka uusperheellisenä henkilöitä, jotka sitä eivät ole ja aiheuttavat tahallaan närää tänne.
Sinulla on sama pakkomielteinen ajatus kuin monella, että uusperhettä EI VOI muodostua muuten kuin hajoittamalla toisten perhe?
Minä ja mieheni oltiin tahoillamme kumpikin eronneet ja aikaisemmin.
Ja sorrut samaan lissutukseen: nyksät ovat epävarmoja, pelkäävät kokoajan, manipuloivat miestä jne.
Sinä (ja moni muu) ei voi myöntää että, se mies on onnellisempi toisen kanssa kuin exänsä, että rakastaa tätä ja omaa perhettään (mitä exä ei ole). Uutta liittoa pidetään laastarina ja laskujen jakamisena, ei voida hyväksyä että kyseessä on oikea rakkaus liitto, miksi?
Tämä ajatellumalli kuvastaa minulle exän omaa kateutta, sitä kuuluisaa katkeruutta,
vihaa, omaa pahaa oloa, sitä että esästä ei olle vieläkään päästetty irti.
Ja se exän (puhun täällä kirjoittaneesta exästä) vääntö siitä kuka mihinkin sukuun kuuluu on naurettavaa, jokainen kuuluu omaan verisukuunsa, muu on kaupanpäällistä.
Minä tulen toimeen esim. ex-anoppini kanssa, onhan hän lasteni isoäiti, tulen toimeen nykyisen anoppini kanssa, pidän yhteyttä joihinkin ex-mieheni sukulaisiin ja tapaan nykyisen mieheni sukua.
Mutta minä en kuulu enään ex-mieheni perheeseen, eikä hän kuulu minun perheeseeni.
Minä ainakin uskon ja vilpittömästi toivon että minun ex-mieheni on onnellinen ja heidän perheensä myös. Minulla ei ole mitään tarvetta mitätöidä ja väheksyä häen tunteitaan avopuolisoaan ja lastensa äiti kohtaan.
Niin ja vielä yksi huomion arvoinen asia: Moni uusi puoliso on äiti jo ennestään, ja moni uusi puoliso on myös exä.
Pss. pystyn hoitamaan asia myös ex-mieheni puolison kanssa, kiva ja mukava nainen, samoin pystyn kohtaamaan ja tapaamaan mieheni exän. Lasten takia olemme kaikki asiallisissa väleissä kuitenkin.
Minä en ole keneltäkään mitään varastanut, ei ole kuule ollut tarvetta.
Turha lässyttää ettet muka ex ole, kukaan ikäihminen joka on elämää nähnyt ei kirjoita tuolla tavalla.
Uskon että alle 2% uusperheistä on saanut alkunsa uskottomuudesta, että revi mummo siitä !
Minä uskon että uskottomuudesta saa alkunsa useampi uusperhe kuin 2%. Ei toki kaikki uskottomuusjutut muutu uusperheeksi mutta jotenkin omien kokemusten kautta näyttäisi tämä uskottomuus olevan se viimeinen pisara joka lopettaa avioliiton. Ehkä olemme sellaista tuppisuu kansaa näillä seuduilla että emme osaa puhua asioista emmekä kertoa tunteista vaan liitto lopetaan teolla, eli uskottomuudella. Joskus yritin puhumista mutta kun puhuminen oli miehelle vaikeaa niin miksi nyhtää asioita. Helpompi oli olla hiljaa. Mies ratkaisi asiat omalla tavallaan. Näin vuosien kuluttua ratkaisu oli varmaan oikea, ainakin minun osalta. Mutta meni aikaa ennenkuin ymmärsin asian.
uskottomuudesta syntyvä uusperhe on kaksi eri asiaa.
On totta että pettämistä esiintyy nykyään paljon, mutta toinen tarina on sitten nämä
joissa uskottomuudesta perustasta rakennetaan salarakkaan kanssa uusperhe.
Mua henkilökohtaisesti ketuttaa syvästi nämä väitteet siitä että kaikki uusperheiden naiset ovat perheen rikkojia. En tunne yhtään sellaista uusperhettä (ja uusperheitä tunnen monia) joissa suhde olisi alkanut ennen kuin molemmat ovat eronneet.
Jos tuollaista soopaa väittää viestistä toiseen, luulisi löytyvän jotain perustetta väitteelle.
Se ei yksin riitä että mun mies petti mua ja muutti sitten naisen luo.
Onnellista perhettä ja onnellista parisuhdetta ei ulkopuolinen ihminen pysty rikkomaan !
Osasitpa kirjoittaa hyvin ja tyhjentävästi kaiken sen mitä minäkin ajattelen.
Lukekaan kaikki edellinen kirjoitus ajatuksella, siinä on totuuden siemen.
Tuon allekirjoitan ettei onnellista suhdetta pysty kukaan rikkomaan. Ja tiedän myös sen ettei kaikki uusperheiden naiset ole perheen rikkojia. Minäkin tunnen monia uusperheitä ja minun kokemus on juuri se, että uusperheet ovat syntyneet uskottomuuden seurauksena. Eli salarakkaus on johtanut uusperheeseen. Siksi edellisessä viestissäni kirjoitinkin että olemme ilmeisesti sellaista puhumatonta kansaa näillä seuduilla että mitään ei puhuta ja avioliitotkin päätetään teoilla. Ja kaikissa tuntemissani tapauksia (niitä monia) on rikkoutunut kaksi liittoa kun salarakkaat ovat muodostaneet uuden perheen. Ehkä tämä on juuri tällaisten pikku paikkakuntien ongelma, mene ja tiedä. "Valinnanvaraa" ei ole ja kun haluaa toisen ihmisen lähelleen niin helppoa on jatkaa elämää sen salarakkaan kanssa. Missään vaiheessa ei tarvitse olla yksin.
pienen paikkakunnan ongelma, kuten itse kerroin en ole koskaan törmännyt moiseen.
En myöskään jaksa uskoa että tuollainen ns. suora vaihto välttämättä kestää.
Jos ja kun ihminen eroaa, on se niin iso asia että sitä tulisi pureskella kaikessa rauhassa yksin.
Itse olin vuosia ollut sellaisessa suhteessa ja jouduin eron jälkeen tutustumaan uudelleen itseeni ja
oppia rakastamaan uudelleen itseäni. Ilman tuota aikaa, en varmasti olisi pystynyt rakentamaan mitään pysyvää.
Tosin en väitä että näin kaikkien tulisi toimia, mutta itse koin tuon yksinolon ajan todella tärkeäksi. Ei 16 vudoen suhdetta voi ohittaa olankohautuksella, ei vaikka itse eroa halusikin.