- Hieman ylös, Mallu opastaa Pihdan virittäessä oven ylle panderollia. - Nyt!
- Ja varma? Pihta mietti sitoessaan panderollin narut kiinni keltaisen talon kuistinpylvääseen.
- Nyt Tintti on älpee, löydettyään itsensä täältä.
- Eiks’ Tintti tuu huomenna, Mallu ajatteli ääneen katsoen syksyisessä tuulessa laiskasti liehuvaa “Well SvS, y came home!” panderollia.
- Tänään, Pihta oikaisi. - Soitti illalla juoruten.
- Matte tulee takas, Mallu kertoi nurmikolla makaavalle Hömpsälle. -Mitäs siihen sanot?
- Ai, et mitään!
- Ja sitten nautitaan saunan lämpö ja lämmin ruoka, Pihta päätti ajatuksissaan kuullessaan auton lähestyvän tietä pitkin.
- Vau, hämmästeli Mallu mustan limusinen ajaessa portista pihalle.
- Hopeablondi arvioin, Pihta sanoi noutaen videokameran, ettei Tintin sukulaisilla ollut Suomessa isoa autoa. - Tai uniprinssisi ja likavalko ratsu.
- Hällä väliä, liftaan ja prinssi saa todella katua, kun antoi minun odottaa näin kauan, Mallu puuskahti kiirehtien limousinen vierelle, ehtien avaamaan oven ennen kuljettajaa.
- Kiitos Mallu, kuului auton pimeydestä.
- Ole hyvä, Mallu nyrpisti nenäänsä kun autosta astui ulos mustaan housupukuun pukeutunut nainen isot aurinkolasit ja lierihattu päässään. - Ei oo prinssi!
- Ei kelpaa prinsessa?
- Ei!
- Tara sukeltaa Pradaan, Pihta naurahti. - Kiva nähdä pitkästä aikaan.
- Nyt olen nähnyt kaiken, Mallu päätteli halattuaan Taraa.
- Ai tämä, Tara arvasi seuraten koiran liikkeitä kuljettajan ottaessa matkalaukkuja auton tavaratilasta. - Työasu ja limo on työauto. Enkä kumpaankaan halua koirankarvoja.
- Toitko mulle prinssin! Mallu hihkaisi palaten auton ovelle aikomuksenaan ainakin kokeilla miltä tuntuu limon penkit. -Täällä on joku. Kuka olet? Prinssinikö?
- Prinsessa.
- Voi kiimaiset ketut, miks epäonni näin minua vainoaa, Mallu ylidramatisoi kallistaen päätään silmät sulkien takakenoon ja vieden käden otsalleen.
- Halitaan ees, ehdotti limon uumenista noussut nainen.
- Wolf, Hömpsä haukahti hännän alkaessa edestakas vispauksen. - Wolf!
- Ootko Taran sisko, Mallu mietti kurtistaen kulmiaan autosta nousseelle naiselle, jolla mustat ja lyhyet hiukset kuten Taralla. Mutta vaatetus oli kuin kirpputorilta haettu.
- Huti.
- Tintti?
- Oikein.
- Ei juma, Mallu ilahtui halaten Tinttiä. - Äitis kiskois sut korvasta vaatekauppaan, jos näkis sut nyt!
- Näki jo, Tintti totesi huomatessaan innokkaasti istuvan koiransa. -Vapaa.
Samassa iloinen Hömpsä kiiti Tintin luo ja hypätessään vasten Tinttiä, kaatoi tämän maahan.
- Aamupusu saatu, Pihta totesi Hömpsän nuollessa Tintin kasvoja kauttaaltaan. - Toitko luita?
- En saanut!
- Saanu mitä?
- Luita.
- Löysitkö edes? Nauroi Pihta, auttaessaan Tintin ylös maasta.
- Ai luita, joo.
- Etkä tuonut Hömpsälle yhtään?
- Museo vei ne. Mut tsöpasin ison ydinluun.
- Sinäkään et tainnut tuoda minulle prinssiä, Mallu arvasi.
- Ek’sä oo giftikses?
- No joo, olen, Mallu myönsi katsoen viattomasti hetken taivaanrantaa. Kunnes tokaisi. - Mitä siitä?
- Ei mitään, Tintti tietäen, ettei Mallu ollut tosissaan.
- Olisi pienen paperin allekirjoitus, Pihta kertoi tarjoten paperinippua Tintille.
- Koskien mitä?
- Oikeus käyttää Hömpsää elokuvakoirana sopivaa korvausta vastaan. Siis maksutta, Pihta selitti Tintin selatessa sopimuspapereita. - Ja muksujesi holhoojana allekirjoitus muksujesi oikeudesta näytellä elokuvassa. Vaikka heidän ei pitänyt näytellä.
- Muksut, oliks teil kliffaa Pihtan kaa?
- Joo, kuului iloinen vastaus limon uumenista.
- Noin, Tintti totesi allekirjoittaessaan paperin.
- Kiitos, Pihta iloitsi soittaen tuotantoyhtiöön Tintin allekirjoitettua sopimukset.
- Äiti, saadaanko me mennä autolla Sarille?
- Tahtoo kyytiin! Mallu ilakoi.
- Teidän pitää kysyä Taralta. Koska Tara päättää.
- Tara saadaanhan?
- Jos työniloisuutta kaipaat, Sarilta paukahti tietokone, Pihta vihjasi. - Sari viikottain leikkaillut nurmikkoa ja imuroimassa joka toinen päivä.
- Okei, Tara lupasi kääntyen takaisin autolle.
- Kertokaa, et tullaan käymään koiran kanssa kun ehditään, Tintti huikkasi auton suuntaan.
- Joo!
- Kotitontun virkahaltiana jään lämmittää saunaa, Pihta arveli.
- Ajattelin, et tulet messiin, Tintti kysyi. - Olisi asiaakin. Kahdenkeskeistä.
- Anteeksi, Pihta pyysi Tintiltä heidän lähdettyä kohti polkua..
- Ei ole mitään anteeksipyydettävää, Tintti lohdutti. - Isä soitti mitä oli tapahtunut ja toimit ihan oikein.
- Silti minun ei olisi pitänyt ottaa lapsia mukaan kauppaan.
- Miten muksut otti tapahtuneen silloin, Tintti kysyi aavistaen Pihdan olevan murtumispisteessä.
- Ihan hyvin kai, Pihta kertoi vapisevalla äänellä.
- Muksujen puheesta ymmärsin, että hoidit tilanteen hyvin, Tintti lohdutti ottaen kiinni Pihdan kädestä. - Uskoivat sinun leikkivän kuuropiiloa kesken ostosreissun. Ja toivon, etteivät tule pitkään aikaan ymmärtämään, miten vakava tilanne oli.
- Ja varma? Pihta mietti sitoessaan panderollin narut kiinni keltaisen talon kuistinpylvääseen.
- Nyt Tintti on älpee, löydettyään itsensä täältä.
- Eiks’ Tintti tuu huomenna, Mallu ajatteli ääneen katsoen syksyisessä tuulessa laiskasti liehuvaa “Well SvS, y came home!” panderollia.
- Tänään, Pihta oikaisi. - Soitti illalla juoruten.
- Matte tulee takas, Mallu kertoi nurmikolla makaavalle Hömpsälle. -Mitäs siihen sanot?
- Ai, et mitään!
- Ja sitten nautitaan saunan lämpö ja lämmin ruoka, Pihta päätti ajatuksissaan kuullessaan auton lähestyvän tietä pitkin.
- Vau, hämmästeli Mallu mustan limusinen ajaessa portista pihalle.
- Hopeablondi arvioin, Pihta sanoi noutaen videokameran, ettei Tintin sukulaisilla ollut Suomessa isoa autoa. - Tai uniprinssisi ja likavalko ratsu.
- Hällä väliä, liftaan ja prinssi saa todella katua, kun antoi minun odottaa näin kauan, Mallu puuskahti kiirehtien limousinen vierelle, ehtien avaamaan oven ennen kuljettajaa.
- Kiitos Mallu, kuului auton pimeydestä.
- Ole hyvä, Mallu nyrpisti nenäänsä kun autosta astui ulos mustaan housupukuun pukeutunut nainen isot aurinkolasit ja lierihattu päässään. - Ei oo prinssi!
- Ei kelpaa prinsessa?
- Ei!
- Tara sukeltaa Pradaan, Pihta naurahti. - Kiva nähdä pitkästä aikaan.
- Nyt olen nähnyt kaiken, Mallu päätteli halattuaan Taraa.
- Ai tämä, Tara arvasi seuraten koiran liikkeitä kuljettajan ottaessa matkalaukkuja auton tavaratilasta. - Työasu ja limo on työauto. Enkä kumpaankaan halua koirankarvoja.
- Toitko mulle prinssin! Mallu hihkaisi palaten auton ovelle aikomuksenaan ainakin kokeilla miltä tuntuu limon penkit. -Täällä on joku. Kuka olet? Prinssinikö?
- Prinsessa.
- Voi kiimaiset ketut, miks epäonni näin minua vainoaa, Mallu ylidramatisoi kallistaen päätään silmät sulkien takakenoon ja vieden käden otsalleen.
- Halitaan ees, ehdotti limon uumenista noussut nainen.
- Wolf, Hömpsä haukahti hännän alkaessa edestakas vispauksen. - Wolf!
- Ootko Taran sisko, Mallu mietti kurtistaen kulmiaan autosta nousseelle naiselle, jolla mustat ja lyhyet hiukset kuten Taralla. Mutta vaatetus oli kuin kirpputorilta haettu.
- Huti.
- Tintti?
- Oikein.
- Ei juma, Mallu ilahtui halaten Tinttiä. - Äitis kiskois sut korvasta vaatekauppaan, jos näkis sut nyt!
- Näki jo, Tintti totesi huomatessaan innokkaasti istuvan koiransa. -Vapaa.
Samassa iloinen Hömpsä kiiti Tintin luo ja hypätessään vasten Tinttiä, kaatoi tämän maahan.
- Aamupusu saatu, Pihta totesi Hömpsän nuollessa Tintin kasvoja kauttaaltaan. - Toitko luita?
- En saanut!
- Saanu mitä?
- Luita.
- Löysitkö edes? Nauroi Pihta, auttaessaan Tintin ylös maasta.
- Ai luita, joo.
- Etkä tuonut Hömpsälle yhtään?
- Museo vei ne. Mut tsöpasin ison ydinluun.
- Sinäkään et tainnut tuoda minulle prinssiä, Mallu arvasi.
- Ek’sä oo giftikses?
- No joo, olen, Mallu myönsi katsoen viattomasti hetken taivaanrantaa. Kunnes tokaisi. - Mitä siitä?
- Ei mitään, Tintti tietäen, ettei Mallu ollut tosissaan.
- Olisi pienen paperin allekirjoitus, Pihta kertoi tarjoten paperinippua Tintille.
- Koskien mitä?
- Oikeus käyttää Hömpsää elokuvakoirana sopivaa korvausta vastaan. Siis maksutta, Pihta selitti Tintin selatessa sopimuspapereita. - Ja muksujesi holhoojana allekirjoitus muksujesi oikeudesta näytellä elokuvassa. Vaikka heidän ei pitänyt näytellä.
- Muksut, oliks teil kliffaa Pihtan kaa?
- Joo, kuului iloinen vastaus limon uumenista.
- Noin, Tintti totesi allekirjoittaessaan paperin.
- Kiitos, Pihta iloitsi soittaen tuotantoyhtiöön Tintin allekirjoitettua sopimukset.
- Äiti, saadaanko me mennä autolla Sarille?
- Tahtoo kyytiin! Mallu ilakoi.
- Teidän pitää kysyä Taralta. Koska Tara päättää.
- Tara saadaanhan?
- Jos työniloisuutta kaipaat, Sarilta paukahti tietokone, Pihta vihjasi. - Sari viikottain leikkaillut nurmikkoa ja imuroimassa joka toinen päivä.
- Okei, Tara lupasi kääntyen takaisin autolle.
- Kertokaa, et tullaan käymään koiran kanssa kun ehditään, Tintti huikkasi auton suuntaan.
- Joo!
- Kotitontun virkahaltiana jään lämmittää saunaa, Pihta arveli.
- Ajattelin, et tulet messiin, Tintti kysyi. - Olisi asiaakin. Kahdenkeskeistä.
- Anteeksi, Pihta pyysi Tintiltä heidän lähdettyä kohti polkua..
- Ei ole mitään anteeksipyydettävää, Tintti lohdutti. - Isä soitti mitä oli tapahtunut ja toimit ihan oikein.
- Silti minun ei olisi pitänyt ottaa lapsia mukaan kauppaan.
- Miten muksut otti tapahtuneen silloin, Tintti kysyi aavistaen Pihdan olevan murtumispisteessä.
- Ihan hyvin kai, Pihta kertoi vapisevalla äänellä.
- Muksujen puheesta ymmärsin, että hoidit tilanteen hyvin, Tintti lohdutti ottaen kiinni Pihdan kädestä. - Uskoivat sinun leikkivän kuuropiiloa kesken ostosreissun. Ja toivon, etteivät tule pitkään aikaan ymmärtämään, miten vakava tilanne oli.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.