Niin vanhoilla,kuin uusillakin ok-taloilla on vankka suosijakuntansa.Mutta miksi päädytte jompaan kumpaan ratkaisuun?Monen vanhan röttelön peruskorjaus on kalliimpaa kuin uuden,joten raha vaikuttimena ei ole välttämättä se oikea syy.Olisi mukava lukea muutama vastaus.
Meillä vanha ja kahdesta syystä;emme pidä muovisen oloisista uusista pakettitaloista (toki poikkeuksiakin näissä) ja halusimme kodin tietyltä alueelta,missä ei vähäisintäkään toivoa saada edes postimerkin kokoista tonttia.Kolmanneksi syyksi listaisin nykyiset rakennusmääräykset.Ratkaisevaa oli kuitenkin sijainti.Rahaa on palanut peruskorjaukseen jo aika paljon (eikä loppua näy).Puoliso ehdottelikin jo asunnon vaihtoa...
Meillä vanha ja kahdesta syystä;emme pidä muovisen oloisista uusista pakettitaloista (toki poikkeuksiakin näissä) ja halusimme kodin tietyltä alueelta,missä ei vähäisintäkään toivoa saada edes postimerkin kokoista tonttia.Kolmanneksi syyksi listaisin nykyiset rakennusmääräykset.Ratkaisevaa oli kuitenkin sijainti.Rahaa on palanut peruskorjaukseen jo aika paljon (eikä loppua näy).Puoliso ehdottelikin jo asunnon vaihtoa...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sehän on kompromissi. Itse ostin 1997 rakennetun talon. Suht "uusi", eikä heti kalliita remontteja. Uuden vastaavan olisin pyhkäissyt 30000E kalliimmalla, muttta halvemmila materiaaleilla ja pienemmällä tontilla, joka kaukana palveluista. Lähes 2 vuotta kestävä homma pihoineen kaikkineen ja avioliitto koetuksella.
Elämä on valintoja. Toivon ,että valitsette oikein.
Miksi päädyin?
Oli ainoa joka oli enää jäljellä, oli pakko.
Vanhahkokin olisi käynyt mieluummin, muttei ollut.
kuten nuo isommat tontit (ja valmis pihapiiri).Vaikka kotona olemme asunnonvaihdosta keskustelleet ihan vakavastikin,niin kumpikaan ei ole oikeasti valmis vaihtamaan,alue on vaan voittamaton.Meillä sikäli hyvä mäihä,kun ostimme reilu 6 vuotta sitten,jolloin hinnat alhaiset.Vaikka perhanasti tämä on työtä teetättänyt,niin onhan se kaikki kotiinpäin.Eikä tarvitse edes peräsuoli pitkänä raataa lyhennysten eteen.Jää rahaa vielä matkusteluun ja harrastuksiinkin.Ja onhan se muksuistakin mukava,kun on rannat ja metsiköt lähellä ja omassa pihassa kasvaa hedelmät ja marjat.
Parin kilometrin (tai reilun kilometrin) päässä on pellolla uusi okt-alue,kaikki talot saman näköisiä,ei ainoatakaan puuta varjostamassa,pihat pieniä kuin rivareissa.Joskus ohi ajaessa olen vaan miettinyt,että minkälaista mahtaa se asuminen olla siellä...Koko naapurusto samanikäistä ja taitaapa olla vähän "saman henkistäkin".Kun kakaroiden kanssa joskus kesällä fillaroimme alueen leiksalle,niin aikuiset tuntuivat tuijottavan aika vihamielisesti.Nuo samat naapurialueen asukkaat tekevät lastenvaunujen ja koirien kanssa lenkkejä tässä meidän vanhalla alueella ja aina kyttäävät ihmisten tekemisiä.Onko tässä jotain ihmeellistä kilpailua uusi vs vanha,jota en ole hoksannut?Kun tuntuu täälläkin aika moni pitävän itseään aika ihmeellisesti arvossaan...
Vähän vaan mietin tässä kevään remontteja suunnitellessa...
Älä kuitenkaan täältä kysy apua. Tuskin asiallista informaatiota saat. Itse vastasin tuolla ylempänä ja päädyin 1997 rakennettuun taloon. Se oli meidän ratkaisu. Ei ikinä oikea , eikä väärä. Punnitse kaikki rauhassa, mutta se on varmaa, että oma kannattaa enempi kuin vuokra.
Kun haluaa päästä helpolla ja nauttia varaavan takan lämmöstä jääkylmää X0:Ta lipittäen
Mikä on postimerkin kokoinen tontti neliömäärältään? pankaas näkemyksiä.
Kaupungissa kaikki alle 600 neliötä on postimerkkejä. Jos on yli 900, ei voi puhua enää postimerkistä. 600-900 rajatapauksia.
Maaseudulla rajat on toiset, kaikki alle 5000 neliötä on postimerkkejä.
450-600 neliötä on pienimmät tällä paikkakunnalla.Vanhoilla asuinalueilla tupla-tripla järjestään.
Onhan se toki totta,että liitto on kovilla sen peruskorjauksen ajan.Meillä kun mukulat oli vielä pahasti allergisia,niin siitä tuli kaikkea ylimääräistä rasitetta.Ihan ei olla tuplattu torpan ostohintaa remonteilla,mutta loppujuoksussa varmaan menee aika liki.Tämä on enemmän elämäntapa kait kun asumismuoto...Mutta hiljaa hyvä tulee.En ole oikeastaan ajatellut,että oma ratkaisumme olisi ollut mitenkään oikea sen enempää kuin vääräkään.Katunut en ole,eikä ole tarvinnut kadehtiakaan ketään.Joskus vaan olen miettinyt tuota vähän epäkäytännöllistä pohjaa,että uusissa huusholleissa olisi fiksummat ratkaisut kun näissä vuosisadan alun taloissa.Muutama neliö voisi olla enemmän tilaa muutenkin.Mutta enpä usko,että sopeutuisin uuteen asuinalueeseen,missä vähän kaikki hakee paikkaansa.Eikä ole sitä vanhaa vaahteraa varjostamassa riippumattoa kesällä...
oli meillä ainoa vaihtoehto mitä edes ajateltiin.
Vuosi sitten ostettiin 2006 rakennettu talo pienehköltä asuinalueelta, jossa kaikki 50 taloa ovat samaanaikaan rakennettu. Tontti on länteen ja 955 neliötä. Vähän ollaan kaupungin ulkopuolella, mutta ajoaika keskustaan on 20 minuuttia moottoritietä puolet matkasta.
Meillä ei ollut halua alkaa remonttia tekemään ja rahaakin oli sopivasti, joten ostimme uudehkon. Mietittiin myös, että ei tule riitoja sitten kun väsyneenä täytyisi aina töiden jälkeen korjailla jotakin paikkoja tai rakentaa uutta. Kaverit on jo monta vuotta korjanneet vanhaa ja tuntuu ettei se homma heiltä koskaan lopu. Epäilen, että rahaakin on palanut toisen talon verran. Eikä se talo siltikään uudeksi muutu.
Valintojahan nämä ovat ja hyvä niin että kaikki eivät halua samanlaista.
On täällä joitakin asiallisakin tyyppejä. Mieti tarkkaan. Mieti missä haluat asua. Onko siellä tontteja vapaana? Oletko valmis säästämään muutama tuhat tonnia??? Ja perhesiteet hajoaa paineessa uuden rakentamisessa. Tai sitten on sen jälkeen kaikki 40 vuotta ok. Valintoja ystävä hyvä.
Vaikka eihän tämä enää mikään uusi ole, on asuttu jo seitsemän vuotta.
Olen itse tekijämiehiä, joten ei todellakaan kiinnosta puuhailla jonku vanhan kanssa ja tehdä kompromisseja.
Saatiin hyvä tontti hyvältä paikalta, 1250 neliötä, päättyvän kadun päästä. Naapuri vain yhdellä sivulla takana puistoa (=lunnontilaista metsää). Matkaa keskustan torille omalla autolla 10 minuuttia ja julkisilla parikymmentä minuuttia, sen verran ollaan korvessa että busseja menee iltaisin vain tunnin välein, ruuka-aikoina parhaimmillaan 20 minuutin välein.
Kun itse tekee, niin saa sellaisen kuin sattuu tulemaan. Alusta asti miettien saa juuri haluamansa ratkaisut, eikä tarvitse etsiä epätoivoisesti valmista, jossa mahdollisimman moni toive toteutuisi.
Ainoa miinus uudessa on se että pihan joutuu tekemään tyhjästä. Parina ekan kesänä ei pahemmin grillailtu, oli metsää takapihalla. Mutta nyt kyllä voi todeta että todellakin kannatti.
Jännä juttu muuten,että tsi-ihmisiä (siis ihan ammattinsa puolesta jopa) vähän kyseenalaistetaan rakentajina ja remontoijona.Itse olen näppärä käsistäni (sähköalan yrittäjä) ja vaimo myöskin (sisustuspuolen yrittäjä ja ammattilainen).Molemmat ollaan tosissaan sitouduttu tähän hommaan 100% ja appi on ollut auttamassa ja ohjaamassa (inssi) tuota rakennepuolta.Parempaa kun hyvää jälkeä.Hukkaa on aika vähän ja materiaaleissa on voinut valita muutakin,kun mitä talotehdas tyrkyttää.Silti jotkut vähän katsovat vinosti,kun ei ole tehtaalta tullutta.Kun tekee itse,niin tietää mitä saa ja mihin hintaan.
En osoita tätä nyt kenellekään,kunhan vähän totia ottaneena hörisen.Olen vähän funtsinut tätä juttua;jos pitkästä tavarasta tekisi,niin sitten ehkä.Tosin haave olisi joku vanha hirsirunko pystyyn uuteen paikkaan.Mutta nuo tarjolla olevat tontit on liian pieniä ja huonolla paikalla.Siinä mielessä vanha on parempi.Ja vaikka tämä on kompromissi eräällä tavalla,niin ei me nähdä sitä semmoisena.Se on koti.Kaikki ollaan laitettu hirsirungon sisäpuolella uusiksi (kun oli pakko) ja vanhaa pystyssä vaan tunnelmallinen ja yltiö-tehokas pönttöuuni.Oishan se ollut mukava jättää sitä vanhaa hirttäkin näkyviin,mutta kun oli ihan sillisalaattia ja aika roisin näköistä (ei kelvannut vaimolle,ei)...
Aika hyvä,jos on onnistunut saamaan tontin parinkymmenen minuutin päästä keskustasta,tai metsikön reunasta.Meillä on matkaa tasan 2km torille.Ja vain yksi tonttinaapuri (joka kesäasukas).Postilaatikon takana kasvaa jo mustikkaa ja metsämansikkaa.Pojat käy salakoita onkimassa rannassa ja vaimo mattopyykillä.Vene ois hankittava jo tässä pikkuhiljaa,että päästäis saaristoon.Naapurin ukkelilla ois venepaikkakin tuossa vapaa...Tuskin tästä kannattaa enää lähteä.
Nyt kiitän seurasta,hörppään jekku-totini pois ja kömyän tuonne kammariin vaimon viereen.Öitä.
Pitkään mietittiin ja pohdittiin eri vaihtoehtoja... tutustuttiin eri talopaketteihin, käytiin katsomassa eri tontteja jne jne... myös juostiin taloesittelyissä. Niin vanhojen kun uusien....
Päädyttiin siihen että ostetaan vanha talo isolla tontilla, jossa on rakennusoikeutta jäljellä ja tontin voi lohkoa. Uuden talon arvoa ei kauheasti voi nostaa, vanhan talon arvoa voi nostaa remontoimalla ja kunnostamalla, ja meillä on se hyvä että pystymme sähkötöitä lukuunottamatta tekemään kaikki työt itse, putket on tässä talossa onneksi uusittu. Pistämme tän vanhan talon myyntiin puolen vuoden päästä, tontti on jo lohkottu, ja rakennamme tontin toiselle puolikkaalle uuden talon. Eli uudelle tontille jää tilaa n.800m2, joka tulee "ilmaiseksi" ja rakentamiseen irtoaa ehkä muutama kymppitonni päälle. Lainaa toki jää... Tää vanha talo on meille vähän niinkuin astinlauta... Vaikka haikein mielin tästä molemmat tullaan "luopumaan", niin paljon tähän en tehty ja laitettu, tavallaan "halvaksi" tää on tullut kun kaikki ollaan itse pystytty tekemään vesieristeistä ja laatoituksista lähtien, kuitenkin saadaan lainaa ratkaisevan paljon ales päin ja ihan uusi talo, joskin pienemmällä tontilla, sekä suhteilla on saatu ja saadaan aika paljon rakennusmatskua törkyhalvalla... Mikään pakko meillä ei ole myydä "ale hintaan", jos ei saada sitä mitä halutaan, niin asutaan ihan rauhassa... rakentaminen aloitetaan vasta sitten kun tarvis.
Minusta se on pieni.
Ei tämä omakaan tontti miltään järin suurelta tunnu.
serkkupoika teki saman liikkeen pari-kolme vuotta sitten.Kunnosti vanhaa rintsikkataloa ja lohkosi tontin.Sitten kun se vanha talo oli myyty ja uusi oli valmis,niin joutuikin korvaamaan vanhan ostajalle jostain virheestä (oisko ollut hormissa jotain vikaa),ei mitään hämminkiä.Maksoi ja sitten alkoi uusi valitus jostain muusta.Ovat tukkanuottasilla nyt sen vanhan ostajan kanssa.Joka päivä jotain p***skaa.Tappelevat siitä lohkotun tontin omenapuistakin.Pahin moka taisi olla yhteinen tie (joka sitten rasite tälle vanhan talon uudelle omistajalle).En ole pahemmin pitänyt yhteyttä,joten en tiedä mikä tilanne nykyään.Eli ideana ihan hyvä,mutta saattaa kusta käsille niin sanotusti.Ja jos itse ajattelisin asiaa,niin pitäisi olla kyllä aika perhanan paljon isompi tontti,ennen kuin alkaisin lohkoamaan.Kyllä se ajan kanssa alkaisi hatuttamaan katsella kun kaiken minkä on tehnyt,niin revitään tai pilataan.Ettei tartteisi nähdä sitä.Ja semmoinen juttu vielä;sitä kun on vuosia kulkenut tontillaan ja sitten siitä leikataan pala pois,niin onhan se aika tylyä.Se tontti varmaan tuntuisi aika luonnottomalta.Mutta kukin tyylillään.Onnea vaan hankkeelle.
Kiitos vastauksesta! Todella hyviä pointteja!!!
Ja noita mielessämme ollan pohdittukkin... itse asiassa... en jatkanut tarinaa... me emme aio jäädä samalle tontille uuden rakentamisen jälkeen... 2 vuotta, myyntiin ja pois. Ehkäpä sitä voidaan "perään" saada sekä vanhan että uuden talon omistajat. Mutta kyllä tarkotus on tehdä molemmissa kunnon jälkeä eikä pettävää sekundaa. Arpapeliähän tää pitkälti on, mutta eipä se onnistu yhtään sen paremmin maksaa 25 v. lainaa vanhasta talostakaam... Suomessa pitää olla melkein rikollinen että varakas pystyy olemaan.. Aateltiin ite taas vähän kikkailla... remontoidaan, rakennetaan, ja rakennetaan... tai ostetaan vanha remontoidaan ja sitten taas rakennetaan... mutta vuokralle ei enää mennä!
Tuossa olikin jo aika paljon pohdintoja aiheesta.Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenään tästä,mutta taidatte olla vielä remontoinnin alkutaipaleella ja aika nuoria ja optimistisia...
Kun on peruskorjausta ensimmäisessä kohteessa joku kolmisen vuotta takana ja alkaisi tsi-proggiksena uudisrakennus...huh,huh.Se ois jo noin karkeasti ajatellen ehkä seitsemän vuoden projekti ennen kuin valmista.Ja sitten myyntiin ja taas alusta?Eikä varmaan pankki yhtään nikottelisi?Mitä sitten,kun projektit vastatuulessa,työttömyyttä ja pieniä lapsia ja verottajakin hönkäilee niskaan?Oletteko nyt aivan vakuuttuneita ja varmoja,että liitto edes kestää sen yhden projektin loppuun asti?Se on rankkaa ja kuluttavaa aikaa,eikä taloudellisesti edes kovin kannattavaa välttämättä.Mutta onneksi ihminen yleensä kiintyy kotiinsa,varsinkin siihen itse tehtyyn ja voitte aina vetäytyä suunnitelmista ja vain nauttia asumisesta :-).
Mistäänhän ei voi olla varma, eikä asioita pidä kiveen hakata. Eihän kaikki mene aina niinkun amerikkalaisissa elokuvissa. Voihan olla että kun rakennetaan se seuraava talo, niin siihen jäädään. Mut ainahan on hyvä suunnitella, katsella ja haistella. Tähän asti tän vanhan remppaaminen ja laittaminen on tehty aika rennosti, ja molempien mielestä tää on ollut suorastaan terapeuttista vastapainoa omille töille. Toki sitä miettii mitä voi mennä pieleen, mutta eipä sitä mitään saa jos ei yritä. Sen ainakin tietää ettei ole tarvis myydä mitään ale hintaan, vaikkakaan liialliseen ahneuteen ei saa sortua. En suinkaan kuvittele missään nimessä että uuden talon rakentaminen olis helppoa!! On tossa sen verran tuttavapariskuntia katsottu, ja hermot niillä kireellä oli, sitä ei ole kieltäminen. Lasten osalta: niitä ei ole, eikä ole missään vaiheessa tulossa. Toki saat olla epäileväinen, kaikin mokomin. Hyvät talven jatkot!
Ja syy oli juuri se, että se oli uutta halvempi. Uudet vastaavat olisivat olleet jopa tuplasti nykyisen hintaisia, eikä pidennetty (=kovennettu) velkavankeus kiinnostanut.
Vanhaa voi remontoida mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan. Jos raha on tiukoilla, tekee vaan sen mitä pitää, ja jättää kosmeettiset parannukset odottamaan aikaa parempaa.
Vanha ja ei kysymystäkään, että uuteen. Syynä, että vanhoissa taloissa on persoonaa ja historiaa ja varsin omannäköisen niistä saa. Ja hyvä vanha talo kestää ja on rakennettu eri tavalla jykeväksi kuin uusi talo, ei ole materiaalissa säästelty ainakaan tässä talossa, mitä olen seiniä purkanut. Nyt alkaa näyttää omalta, remontoitu kunnioittaen talon ja ajan henkeä, mutta oman näköiseksi ja vaikea uskoa että mikään uusi voisi tuntua näin kotoisalta.
"emme pidä muovisen oloisista uusista pakettitaloista"
Tähän ratkaisu on teetättää yksilölliset suunnitelmat.
"Kolmanneksi syyksi listaisin nykyiset rakennusmääräykset."
Mikäs vika niissä on. Niitä noudattamalla syntyy hyvä talo.
Itsellä oli sellainen tapaus, että asuin muualla ja remppasin pikku hiljaa vanhaa taloa. Kun lopulta tuli eteen isommat päätökset käytännössä kaikkien rakenteiden uusimisesta, perustukset mukaanlukien, niin totesin homman toivottomaksi. Vanha hävitettiin ja tilalle uusi. Vaikka siinä vanhassa talossa oli hieno tunnelma, niin uuden tilat, tekniikka, asumisviihtyvyys ja terveellisyys ovat ihan toisesta maailmasta, kuin mitä vanhasta ikinä olisi saanut.
Olen kuullut ammattilaistenkin suusta sen, että ei olisi kannattanut itselleen vanhaa rempata, kun työ on kaksinkertainen uuteen verrattuna. Tietysti riippuu paljon tapauksesta miten paljon siihen tarvitsee työtä laittaa.
Vanhan auton arvo tippuu nopeasti iän myötä. Näin tulisi käydä myös vanhan talon, kerros-, rivi- tai ok-talon. Kyllä uusi on aina uusi. Ties vaikka vanha ok-talo on rakennettu huonosti ja on paljon korjattavaa.
Meinaatko,ettei uudesta koskaan tule vanhaa??Se uusi on uusi tasan muutaman vuoden,sitten sekin on vanha.
Mutta itse asiaan;
on hemmetin hyvin tehtyjä vanhoja ja huonosti tehtyjä uusia ja kaikkea siltä väliltä.Ja niitä mieltymyksiäkin on joka lähtöön.Jos vanha on hyvässä ryhdissä,terve ja fiksulla pohjalla,hyvänä pidetty,ja ehkä jopa taloudellinen ylläpitää,niin mikä tekee sen huonommaksi uuteen verraten?Toki uudet tuoksuu uudelle hetken,mutta ei ne minun mielestä ole millään lailla ylivertaisia hyviin vanhoihin nähden.Mielestäni kokonaisuus on aika ratkaisevaa.Täällä on jonkinlaista kaksijakoisuutta nähtävissä,mikä on ymmärrettävää.Toki itse kukin katsoo asioita omalta kannaltaan ja oman kokemuksen värittämin ajatuksin.Vanhana ilmeisen usea pitää vain rintamamiestaloja,vaikka rakennuskanta on todellisuudessa paljon moniuloittesempaa.Rehellisesti sanottuna itse arvostan vanhaa yhtä lailla kuin uuttakin,mutta ikinä en haluaisi rintamamiestaloon!
Joku kirjoitti vanhojen olevan kompromissejä,toki näin on.Mutta yhtä lailla uudetkin ovat sitä.Haaveet on haaveita ja realiteetit on realiteetteja.Uusi on melko huoltovapaa jonkin aikaa,mutta ei ole loppujen lopuksi yhtään kaksisempi pitkässä juoksussa vanhaan verraten.Kehitystä tapahtuu alalla koko ajan ja ihmisten mieltymykset ja arvot muuttuvat myös.Edelliset rakentajasukupolvet ovat aikoinaan olleet yhtä ylpeitä uusista taloistaan,kuten uusien ok-talojen omistajat nykyään.Yhtä lailla näitä silloin uusia arvostettiin ja ihailtiin,kun nykyisinkin.Mutta miten kävikään sille nykyisin vähemmän arvostetulle rakennuskannalle?Niistä tuli ajan saatossa nuhjuisia,epämukavia ja epämuodikkaita ilman suurempaa huoltoa.Aika näyttä käykö nykyisten uudisrakennusten kanssa samoin...
vastata galluppiin.Meillä 2005-2009 peruskorjattu tosi vanha laajennus,eikä häpeä teknisesti uudelle.Alue on vanha ja talojen tontit on tuhannen neliön suuruusluokkaa ja sijainti loistava.En vaihtaisi ns. uuteen.
Meillä vajaan 100 000 asukkaan kaupungissa uudet tontit on poikkeuksetta selvästi vanhoja tontteja suurempia. Moni tääläpäin nauraa näiden uusien asuntoalueiden "postimerkki" -tonteille, mutta todellisuudessa he jauhavat paskaa, koska kaikki vanhat 40-luvulta lähtien kaavoitetut ok-talo alueiden tonti ovat keskimäärin selvästi pienempiä. Vanhoja taloja myydään 400 m2 tonteilla ja näistä ei jankuteta tontin pienudesta, mutta vaikka uudella alueella tonttikoko on 800-1100 m2, niin heti puhutaan postimerkkitonteista. Toki uusilla alueilla ei ole isoja puita vielä, mutta minua hirvittää enemmän nämä vanhat alueet, joissa kaikki pihat on varjoisia ja hemmetin ahtaita, kevyenliikenteen väyliä ei ole kunnolla, kadut ränsistyneet ja osa ok-taloista rakennettu jopa kiinni toisiinsa siten, että takapihalle pääsee vain talon sisäkautta.
Lisäksi monet voista vanhoista 50 luvun taloista on järkyttäviä kellari-autotalleineen ja kellarissa olevine kylppäreineen, jossa on 180 cm korkeat huonetilat ja sauna, jossa ilma vaihtuu kerran vuodessa. Autotallissa ei ole auto käynyt sitten 70 luvun, eikä tontille saa edes autokatosta rakennettua tallista puhumattakaan.