Pimeän pelko

Kiitos:) Tarkoituksellista ristiriitaa... 1900-luvun alun maalaustaiteessa (en muista minkä tyylisuunnan edustajien parissa) syntyi sellainen ajatus, että taideteosta ei pidä tulkita kuvauksena ympäröivästä maailmasta... vaan on tulkittava siten, että sillä on oma maailmansa, sen sisällä on oma logiikkansa joka ei ole riippuvainen muusta todellisuudesta. Siitä olen hakenut vähän vaikutteita.. yleensäkin tuon ajan taide-elämä oli jännittävää aikaa, kun haettiin jotain uutta ja pyrittiin tekemään asioita uudella tavalla.

Jonkin aikaa leikittelin ajatuksella, että tuo kone ei ole pyykkikone vaan jokin muu kone. Se nyt jäi sitten vain etäiseksi viittaukseksi.

Ihmisten tulkitseminen on hankalaa.. vaarallista todellakin. Ei toisen pään sisälle pysty näkemään. Usein olen erehtynyt, kun olen ajatellut että "en voi tehdä näin, koska tuo toinen ajattelee kuitenkin noin".. nämä päättelyt ovat niin usein menneet pieleen.. yritän karsia niitä.

Miekko kirjoitti:

Kiitos:) Tarkoituksellista ristiriitaa... 1900-luvun alun maalaustaiteessa (en muista minkä tyylisuunnan edustajien parissa) syntyi sellainen ajatus, että taideteosta ei pidä tulkita kuvauksena ympäröivästä maailmasta... vaan on tulkittava siten, että sillä on oma maailmansa, sen sisällä on oma logiikkansa joka ei ole riippuvainen muusta todellisuudesta. Siitä olen hakenut vähän vaikutteita.. yleensäkin tuon ajan taide-elämä oli jännittävää aikaa, kun haettiin jotain uutta ja pyrittiin tekemään asioita uudella tavalla.

Jonkin aikaa leikittelin ajatuksella, että tuo kone ei ole pyykkikone vaan jokin muu kone. Se nyt jäi sitten vain etäiseksi viittaukseksi.

Ihmisten tulkitseminen on hankalaa.. vaarallista todellakin. Ei toisen pään sisälle pysty näkemään. Usein olen erehtynyt, kun olen ajatellut että "en voi tehdä näin, koska tuo toinen ajattelee kuitenkin noin".. nämä päättelyt ovat niin usein menneet pieleen.. yritän karsia niitä.

Lue lisää

Vastauksesi selkeytti. Auttaa näkemään runon toisella tapaa :).

mahdotonyhtalo kirjoitti:

Vastauksesi selkeytti. Auttaa näkemään runon toisella tapaa :).

Joskus ajattelen, että olen parempi runojeni selittäjänä kuin sepittäjänä:) Ristiriita siis on ja ei ole tarkoituksellista. Yritetty kuvata jotain luonteeltaan ristiriitaista (koska usea asia tässä todellisuudessa on epäselkeä). Mutta ei ole haettu tietoisesti ristiriitaa. Pikemminkin jätetty välittämättä siitä, että ristiriitaa on.

Trumpettihihat.. aina silloin tällöin syntyy pakkomielle johonkin sanaan.. niin että se on pakko ympätä runoon, sopii se sitten kokonaisuuteen tai ei. Tämä taitaa olla yksi sellainen esimerkki:) Jossakin vaiheessa tässä soitettiin trumpettihihoja, mutta täällä olikin jo sellainen runo jossa soitettiin ovikelloa tai jotain.. en halunnut plagiaatiosyytöksiä niskaani joten kallistuin tähän.. olinhan muutenkin kahden vaiheilla..

Tämä oli todellakin tällainen veikeä ja kepeä. Voi elää keskellä romanttista haaveilua.. samaan aikaan tapahtuu kammottavia katastrofeja lähiympäristössä ja kauempana.. maailmassa on epäoikeudenmukaisuutta.. jokainen ei ole oman onnensa seppä.. tottahan kaikki vaikuttaa kaikkeen, näitä mietin runoa kirjoittaessa.. halusin jotain muuta kuin vain silkkaa rakkauden huokailua.. mielestäni onnistuin.. tätä runoa piti vielä haudutella pari päivää ettei tulisi mitään hätäistä heittoa vaan palstalle, mutta en totta puhuen keksi mitä olisin voinut tässä muuttaa.

Oma tapa
paras tapa.
Näin usein on.

Pimeää ei tarvitse pelätä.
Ei lähestyvää varjoa.
Kaiken voi ottaa vastaan hymysuin.

Rakkauskin on vain kestettävä
kun se kohdalle osuu.
Kärsittävä seuraamukset hirveät.

Hymyä sinne:)

Joo ei:) Runoidea lähtikin liikkeelle tuosta metsätaipaleesta.. jos menisi metsään, mitä kauheaa voisi tapahtua.. suudelma kanervikossa.. en vain ollut varma, kasvaako kanerva metsässä vai onko se arojen kasvi. Päädytty pensaikkoon.. en oikein pitänyt tuostakaan. Oksisto on jotenkin sopiva tähän, ei liikaa realismin- tai järjenhitusta.

Riskejä tulee ottaa. Syteen tai saveen!

Niin, pelostahan puhuimmekin.. idea lähti siitä.. pimeän pelko. En tiedä, mistä tuo trumpettihiha tuli, jonkinlainen kumma mielikuva. Tai jos sovitaan, että se on syvällinen symboli jostakin elämää suuremmasta. Ehkä näen naisen jotenkin kulmikkaana kuitenkin, täynnä kartioita ja kuveraa pintaa. Ainakin runomaailmassa.

Sitä pelkää mitä ei tunne. Tai jos tuntee oikein hyvin, osaa vasta pelätä. Pelko asioita kohtaan, joita ei järjellä voi hallita.

Kiitokset kommentoinnista:)

Miekko kirjoitti:

Niin, pelostahan puhuimmekin.. idea lähti siitä.. pimeän pelko. En tiedä, mistä tuo trumpettihiha tuli, jonkinlainen kumma mielikuva. Tai jos sovitaan, että se on syvällinen symboli jostakin elämää suuremmasta. Ehkä näen naisen jotenkin kulmikkaana kuitenkin, täynnä kartioita ja kuveraa pintaa. Ainakin runomaailmassa.

Sitä pelkää mitä ei tunne. Tai jos tuntee oikein hyvin, osaa vasta pelätä. Pelko asioita kohtaan, joita ei järjellä voi hallita.

Kiitokset kommentoinnista:)

Lue lisää

Kiitos taas vastauksestasi. Oletkohan sinä varmasti todellinen henkilö..? Vastaukset on sen verran mielenkiintoisia ja miellyttäviä… Epäilyttävää :)

Vielä jotain itse runosta ja tulkinnasta. Oman kokemukseni pohjalta väittäisin, että Miekko-runoja lukiessa on parasta vaan antaa mielikuvien kuljettaa ja kertoa omaa tarinaansa. Ja jättää varsinainen tulkitseminen vähemmälle. Järjen käyttöä on hyvä muutenkin säännöstellä, tietyissä tilanteissa. Enkä nyt todellakaan halua sanoa, että sinun runosi olisivat jotenkin järjenvastaisia tai mahdottomia tulkita.

Uskon elämää suurempaan, monessakin mielessä, eli sovitaan vaan että trumpettihiha on symboli jostain elämää suuremmasta… Mutta että syvällinen symboli…hmm… :) Muuten jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin kulmikasta muotoa löytyy trumpettihihasta…

Muistin otsikon nähdessäni aikaisemman jutustelun ja oikeastaan ilahduin. Itse en pelkää sitä mitä en tunne… En pelkää pimeää, enkä oikein pelkää asioita, joita järjellä ei voi hallita. Olen pikemminkin utelias tietämään lisää, haluan löytää vastauksia. Ja kummasti niitä löytää ja saa. Joskus jopa runopalstalta…

poskipusu kirjoitti:

Kiitos taas vastauksestasi. Oletkohan sinä varmasti todellinen henkilö..? Vastaukset on sen verran mielenkiintoisia ja miellyttäviä… Epäilyttävää :)

Vielä jotain itse runosta ja tulkinnasta. Oman kokemukseni pohjalta väittäisin, että Miekko-runoja lukiessa on parasta vaan antaa mielikuvien kuljettaa ja kertoa omaa tarinaansa. Ja jättää varsinainen tulkitseminen vähemmälle. Järjen käyttöä on hyvä muutenkin säännöstellä, tietyissä tilanteissa. Enkä nyt todellakaan halua sanoa, että sinun runosi olisivat jotenkin järjenvastaisia tai mahdottomia tulkita.

Uskon elämää suurempaan, monessakin mielessä, eli sovitaan vaan että trumpettihiha on symboli jostain elämää suuremmasta… Mutta että syvällinen symboli…hmm… :) Muuten jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin kulmikasta muotoa löytyy trumpettihihasta…

Muistin otsikon nähdessäni aikaisemman jutustelun ja oikeastaan ilahduin. Itse en pelkää sitä mitä en tunne… En pelkää pimeää, enkä oikein pelkää asioita, joita järjellä ei voi hallita. Olen pikemminkin utelias tietämään lisää, haluan löytää vastauksia. Ja kummasti niitä löytää ja saa. Joskus jopa runopalstalta…

Lue lisää

Tämä runopalstan illuusio sen tekee.. kun puhutaan rajatusti tietystä aiheesta niin minun tarvitsee näyttää vain tietty puoli itsestäni.. ja se voi hyvinkin olla paras puoleni. Saatan vaikuttaakin runosiivin lepattelevalta enkeliltä. Mutta epäile sinä vaan:)

Olet oikeassa. Jotkut runot ovat enimmäkseen mielikuvia, järki on jätetty sivummalle. Ja jotenkin vastustan loppuunlyötyä tulkintaa. Pidän kovasti sellaisista nonsense-/dada-jutuista, mutta en ole sellaista koskaan puhtaasti kirjoittanut. Yleensä kuitenkin joku ajatus. Mutta en itse lue runoja siten, että sillä täytyy olla jokin yksi tietty tarkoitus ja selitys.. pidän moneen suuntaan aukeavista jutuista. Keistä runoilijoista sinä pidät?

Niin, nainen suunnitellaan kaavan mukaan. Sikäli mikäli vaatteet tekevät naisen. Trumpettihihan kulmat.. olet oikeassa. Olet onnellisessa asemassa jos et mitään pelkää. Sinä olet saavuttanut jotakin, tai omatuntosi on niin puhdas, ettei mikään menneisyyden peikko vaivaa.. Uteliaisuudella kyllä löytää paljon.

Miekko kirjoitti:

Tämä runopalstan illuusio sen tekee.. kun puhutaan rajatusti tietystä aiheesta niin minun tarvitsee näyttää vain tietty puoli itsestäni.. ja se voi hyvinkin olla paras puoleni. Saatan vaikuttaakin runosiivin lepattelevalta enkeliltä. Mutta epäile sinä vaan:)

Olet oikeassa. Jotkut runot ovat enimmäkseen mielikuvia, järki on jätetty sivummalle. Ja jotenkin vastustan loppuunlyötyä tulkintaa. Pidän kovasti sellaisista nonsense-/dada-jutuista, mutta en ole sellaista koskaan puhtaasti kirjoittanut. Yleensä kuitenkin joku ajatus. Mutta en itse lue runoja siten, että sillä täytyy olla jokin yksi tietty tarkoitus ja selitys.. pidän moneen suuntaan aukeavista jutuista. Keistä runoilijoista sinä pidät?

Niin, nainen suunnitellaan kaavan mukaan. Sikäli mikäli vaatteet tekevät naisen. Trumpettihihan kulmat.. olet oikeassa. Olet onnellisessa asemassa jos et mitään pelkää. Sinä olet saavuttanut jotakin, tai omatuntosi on niin puhdas, ettei mikään menneisyyden peikko vaivaa.. Uteliaisuudella kyllä löytää paljon.

Lue lisää

Ajattelinkin että vaikutat ihan enkeliltä, runoenkeliltä :) Mutta joo, jatkan epäilevällä kannalla :)

Voi, joudun tunnustamaan että olen untuvikko runoilun saralla. Kiinnostus runoihin on herännyt vasta sen jälkeen kun jotenkin päädyin tämän forumin rakkausrunosivuille ja sieltä tälle palstalle. Kyllä minustakin runossa pitää olla joku ajatus, jotain aitoutta, ei pelkkää sanoilla kikkailua… Naisrunoilijoista mm. Mannerta on nyt lainassa, yritän hyppiä synkkien runojen yli. Apollinaire voisi kiinnostaa sinua, arvaus vaan…

En voi sanoa etten pelkäisi mitään… Koskaan. Ihan suosiolla välttelen esim. pimeitä kujia, ihmisen pimeät puolet voi olla pelottavia. Eikä kai omatunto voi olla täysin puhdas… Asioita pitää usein oppia kantapään kautta. Totta kuitenkin, olen saanut, saavuttanut jonkinlaisen sisäisen rauhan. Toivottavasti sinäkin, edes hetkittäin.

Muuten, ihan sivukommenttina vaan... on tosi mukavaa olla oikeassa :)

poskipusu kirjoitti:

Ajattelinkin että vaikutat ihan enkeliltä, runoenkeliltä :) Mutta joo, jatkan epäilevällä kannalla :)

Voi, joudun tunnustamaan että olen untuvikko runoilun saralla. Kiinnostus runoihin on herännyt vasta sen jälkeen kun jotenkin päädyin tämän forumin rakkausrunosivuille ja sieltä tälle palstalle. Kyllä minustakin runossa pitää olla joku ajatus, jotain aitoutta, ei pelkkää sanoilla kikkailua… Naisrunoilijoista mm. Mannerta on nyt lainassa, yritän hyppiä synkkien runojen yli. Apollinaire voisi kiinnostaa sinua, arvaus vaan…

En voi sanoa etten pelkäisi mitään… Koskaan. Ihan suosiolla välttelen esim. pimeitä kujia, ihmisen pimeät puolet voi olla pelottavia. Eikä kai omatunto voi olla täysin puhdas… Asioita pitää usein oppia kantapään kautta. Totta kuitenkin, olen saanut, saavuttanut jonkinlaisen sisäisen rauhan. Toivottavasti sinäkin, edes hetkittäin.

Muuten, ihan sivukommenttina vaan... on tosi mukavaa olla oikeassa :)

Lue lisää

Hei Untuvikko.. jotenkin vaikea hahmottaa että olisit uusi runouden saralla... hmm..mutta nin kai se on, kaikki ei ole siltä miltä näyttää. Sanoilla kikkailu menee kieltämättä vähän lastenloruilun puolelle välillä. Vaikka vastustan asiaa, mielelläni siitä luen.

Manner, joo-o. Ei pahaa sanaa. Pidän (nais)runoilijoista joilla on minua koskettavaa asiaa.. etteivät pelkistä kukista kirjoita tai höyhenen sipaisusta iholla.. toiseen ääripäähän.. hmm..mmhh..tjaa.. minä taas olen aistivinani etten varmaankaan pidä hra Apollinairesta.. en ole lukenut.. jotenkin sellainen mielikuva että kuuluu niihin vähänsuomennettuihin.. kirjallisesti kasvoin 90-luvulla ja näen vieläkin painajaisia sikäläisistä Apollinaire-tyylisistä 50- sivun julkaisuista.. takalehdellä luki "ensi kertaa suomeksi".. ensimmäiset parikymmentä sivua olivat kääntäjän alkupuhetta, kymmenen sivua runoja ja lopussa kymmenen sivua selityksiä.. käyn näitä muistoja vieläkin läpi terapeuttini kanssa..

Sivupolku, anteeksi eksyntä.. mutta lupaan kyllä tutustua A:han jos jostakin löydän.. jännä nähdä kumpi on oikeassa.. pidänkö vai en:)

Pimeää on niin monenlaista, yötä, tai ihmisessä olevaa.. hmm.. tai rakkaus voi olla pimeää, hyppy tuntemattomaan.

Miekko kirjoitti:

Hei Untuvikko.. jotenkin vaikea hahmottaa että olisit uusi runouden saralla... hmm..mutta nin kai se on, kaikki ei ole siltä miltä näyttää. Sanoilla kikkailu menee kieltämättä vähän lastenloruilun puolelle välillä. Vaikka vastustan asiaa, mielelläni siitä luen.

Manner, joo-o. Ei pahaa sanaa. Pidän (nais)runoilijoista joilla on minua koskettavaa asiaa.. etteivät pelkistä kukista kirjoita tai höyhenen sipaisusta iholla.. toiseen ääripäähän.. hmm..mmhh..tjaa.. minä taas olen aistivinani etten varmaankaan pidä hra Apollinairesta.. en ole lukenut.. jotenkin sellainen mielikuva että kuuluu niihin vähänsuomennettuihin.. kirjallisesti kasvoin 90-luvulla ja näen vieläkin painajaisia sikäläisistä Apollinaire-tyylisistä 50- sivun julkaisuista.. takalehdellä luki "ensi kertaa suomeksi".. ensimmäiset parikymmentä sivua olivat kääntäjän alkupuhetta, kymmenen sivua runoja ja lopussa kymmenen sivua selityksiä.. käyn näitä muistoja vieläkin läpi terapeuttini kanssa..

Sivupolku, anteeksi eksyntä.. mutta lupaan kyllä tutustua A:han jos jostakin löydän.. jännä nähdä kumpi on oikeassa.. pidänkö vai en:)

Pimeää on niin monenlaista, yötä, tai ihmisessä olevaa.. hmm.. tai rakkaus voi olla pimeää, hyppy tuntemattomaan.

Lue lisää

Haaste on siis otettu vastaan :) Tästä tulikin nyt hyvin, hyvin mielenkiintoista :) Olen itse lukenut Apollinairelta vain yhden runokokoelman, tosin alkuperäisellä kielellä, ja siinäkin oli/on runsaasti niitä selityksiä sekä muuta runoilijaan liittyvää tietoa. En ole kuitenkaan tuntenut olevani terapian tarpeessa, varmaan koska säästyin kääntäjän alkupuheilta… Kuuluu tosiaan vähänsuomennettuihin niin kuin sanoit, mutta etsivä löytää… Ainakin hyvä etsivä… ja sinähän ilmeisesti tykkäät ainakin tv-dekkareista, joten on potentiaalia :) Ajattelin myös tutustua yhteen suomennettuun versioon, ihan vaan mielenkiinnosta.

Niin ja jos nyt käy niin, ettet pidäkään Monsieur Apollinairesta…vika voi tietysti olla sen kääntäjän…

Jos rakkaus kerran voi olla pimeää, niin runosi otsikon voi tulkita rakkauden pelkona? En pysty liittämään rakkauteen mitään pimeää, päinvastoin. Ajattelen, että rakkauden avulla voittaa pelkonsa, saa rohkeutta hypätä tuntemattomaan…

Voisitko sinä suositella jotain runoilijaa?

poskipusu kirjoitti:

Haaste on siis otettu vastaan :) Tästä tulikin nyt hyvin, hyvin mielenkiintoista :) Olen itse lukenut Apollinairelta vain yhden runokokoelman, tosin alkuperäisellä kielellä, ja siinäkin oli/on runsaasti niitä selityksiä sekä muuta runoilijaan liittyvää tietoa. En ole kuitenkaan tuntenut olevani terapian tarpeessa, varmaan koska säästyin kääntäjän alkupuheilta… Kuuluu tosiaan vähänsuomennettuihin niin kuin sanoit, mutta etsivä löytää… Ainakin hyvä etsivä… ja sinähän ilmeisesti tykkäät ainakin tv-dekkareista, joten on potentiaalia :) Ajattelin myös tutustua yhteen suomennettuun versioon, ihan vaan mielenkiinnosta.

Niin ja jos nyt käy niin, ettet pidäkään Monsieur Apollinairesta…vika voi tietysti olla sen kääntäjän…

Jos rakkaus kerran voi olla pimeää, niin runosi otsikon voi tulkita rakkauden pelkona? En pysty liittämään rakkauteen mitään pimeää, päinvastoin. Ajattelen, että rakkauden avulla voittaa pelkonsa, saa rohkeutta hypätä tuntemattomaan…

Voisitko sinä suositella jotain runoilijaa?

Lue lisää

..tunnut aina saavan sen viimeisen sanan. Mikäs siinä, pidän siitä:) Ookoo, laitan etsintämyllyn pystyyn, kivikään ei jää kääntymättä. Opettelin nuorempana ranskaa sellaisesta Francois Villonin kokoelmasta "Runot ja toisinto", jossa oli runo ensin alkukielellä ja sitten sama suomeksi.. niitä 90-luvun parempia julkaisuja... saattaisi löytyä vieläkin hyllystä.. muutoissa vain tuppaa kirjoja häviämään. Ranskankielisistä sitten oikeastaan Samuel Beckettin runot tuttuja. Kun pidän kaikesta Beckettin tuotannosta.

Mutta tutustun Apollinaireen.. avoimin mielin.

Oikeastaan runoilijoista fanitan kunnolla vain Pentti Saarikoskea ja Paavo Haavikkoa. Muissakin on ainesta, mutta vaikea löytää sellaista ehyttä elämäntyötä muilta. T.S. Eliotin Autio maa oli aika säväyttävä kokemus. Olen mieltymyksiltäni aika konservatiivinen, pelkään pahoin. Joitakin hyviä oivalluksia yksittäisissä runoissa muillakin, mutta harvasta jaksaa innostua.. harvalla on sellaista kieltä joka sytyttää. Aika lailla samaa rataa kuljen. Saarikoskelta ostin Suomalaisen alesta runot 61-66 (8 euroa). Tuttuja sinällään, yksittäiset runot hieman eri muodossa, selitykset hieman erilaisia. Luen ja ällistelen, miten hyvä kirjoittaja hän oli. Siis todella, muusta runoilijasta en kykene vaikuttumaan kerta kerran jälkeen uudelleen.. paitsi Haavikosta ja ajoittain siitä Autiosta maasta.. Vaikea suositella, kun en oikein tiedä mistä tykkäät. Et ainakaan synkistä runoista.

Rakkaus, helpommin sanottu kuin tehty.