Mieheni ilmoitti jo aikanaan suhteen alussa, että hänen lapsensa on tehty, hänellä 3 ja minulla 1. Molemmilla toinen kierros menossa, yhdessä on oltu kohta 10v.
Nyt hänen kaksi nuorintaan asuvat meidän huollossamme oikeuden päätöksellä, molemmat kuitenkin jo nuoria, eivät siis lapsia sanan varsinaisessa merkityksessä. Nyt tilanne tökkii ja pahasti. Lasten äiti on inhonnut minua aina ja tehnyt mitä uskomattomampia juttuja tuhotakseen urani ja koko elämäni. Lapsilta kuulen kuinka äitinsä vihaa minua. Miestäni ex haukkuu useita kertoja viikossa s-postilla, tekstareilla ja tietenkin lapsille.
Minulla on tilanne alkanut tökkiä todella rankasti viimeisen vuoden aikana. Lapset ovat esimerkillisiä äitinsä jälkeläisiä: Mikään muu ei merkitse kuin raha, käytöstapoja ei ole minkäänlaisia, mikään muu ei merkitse kuin oma napa ja mitään (edes koulua tai kotihommia) ei hoideta. Koko ajan pitäisi saada merkkivaatteita, pelejä, ajokortti, mopo, auto, koira jne. jne. jne. Jos pyyntö ei mene läpi, aletaan uhkailemaan ja mököttämään. Jos nuorille tarjoaa johonkin pyyntöön sanan EI, siitäkös itku ja parku nousee, kun eivät ole sitä sanaa ikinä kuulleet. Isänsä mielestä lapset ovat kokeneet niin kovia, että hänestä ei ole asettamaan mitään rajoja tai suojelemaan meidän perhettämme. Mieheni on valmis upottamaan vaikka kaikki rahamme omiin lapsiinsa, vaikka kaikessa muussa yrittääkin säästää. Säästäminen tosin näkyy vain minun ja poikani kohdalla...
Eniten on alkanut häiritä se, että mieheni ei ole koskaan huomannut minun poikaani millään lailla. Minä olen osallistunut mieheni ja hänen lastensa elämään jo vuosia, mutta miehelläni ei ole mitään suhdettä poikaani. Viimeksi poikani ollessa meillä mieheni UNOHTI, että poikani edes on meillä. Poikani on kuin ilmaa miehelleni, vaikka poika yrittääkin kertoa harrastuksistaan ja hyvästä koulumenestyksestään. On sanomattakin selvää, että poikien mennessä saunaan minun poikaani ei pyydetä mukaan, jouluna mieheni perhe jätti ainoastaan minun poikani ilman joululahjoja jne. Oma perheeni on aina kohdellut myös mieheni lapsia ominaan, eikä heistä ole unohdettu ketään. Vaateostoksilla mieheni poika halusi merkkifarkut, koska hän nyt vain halusi ne. Samaan aikaa paikalla oli minun poikani, jolla ei ollut farkkuja lainkaan ja kulki isänsä laiminlyönnin vuoksi risoissa verkkareissa. No mieheni osti omalle pojalleen hienot merkkifarkut. Miesten tullessa kotiin ja minun hämmästellessäni tilannetta mieheni ei osannut sanoa muuta, kuin että oli luullut minun poikani isän huolehtivan pojasta ja myönsi, ettei ollut edes kysynyt mitä poikani olisi tarvinnut tai halunnut. Miltähän pojastani tuntui seistä vieressä, kun häntä ei huomattu millään tavalla???
Paras tapaus pari päivää sitten oli, kun mieheni on työmatkalla ulkomailla, ja olisin halunnut puhua hänen kanssaan puhelimessa. Ei edes tekstiviestiä voinut laittaa tai paria sanaa vaihtaa, koska puhelut ovat niin kalliita. Samaan aikaan hän oli kuitenkin siirtänyt tyttärelleen usean sata euroa tilille, jotta tyttö sai hakea itselleen uuden läppärin...Voiko mieheni arvo-/tärkeysjärjestys olla enää yhtään selvempi? Mitä voin enää tehdä, kun itse jaan kaiken niin rahat, tunteet kuin kotini tasaisesti kaikille, mutta vastaukseksi minua ja lastani kohdellaan kuin ilmaa..?
Nyt hänen kaksi nuorintaan asuvat meidän huollossamme oikeuden päätöksellä, molemmat kuitenkin jo nuoria, eivät siis lapsia sanan varsinaisessa merkityksessä. Nyt tilanne tökkii ja pahasti. Lasten äiti on inhonnut minua aina ja tehnyt mitä uskomattomampia juttuja tuhotakseen urani ja koko elämäni. Lapsilta kuulen kuinka äitinsä vihaa minua. Miestäni ex haukkuu useita kertoja viikossa s-postilla, tekstareilla ja tietenkin lapsille.
Minulla on tilanne alkanut tökkiä todella rankasti viimeisen vuoden aikana. Lapset ovat esimerkillisiä äitinsä jälkeläisiä: Mikään muu ei merkitse kuin raha, käytöstapoja ei ole minkäänlaisia, mikään muu ei merkitse kuin oma napa ja mitään (edes koulua tai kotihommia) ei hoideta. Koko ajan pitäisi saada merkkivaatteita, pelejä, ajokortti, mopo, auto, koira jne. jne. jne. Jos pyyntö ei mene läpi, aletaan uhkailemaan ja mököttämään. Jos nuorille tarjoaa johonkin pyyntöön sanan EI, siitäkös itku ja parku nousee, kun eivät ole sitä sanaa ikinä kuulleet. Isänsä mielestä lapset ovat kokeneet niin kovia, että hänestä ei ole asettamaan mitään rajoja tai suojelemaan meidän perhettämme. Mieheni on valmis upottamaan vaikka kaikki rahamme omiin lapsiinsa, vaikka kaikessa muussa yrittääkin säästää. Säästäminen tosin näkyy vain minun ja poikani kohdalla...
Eniten on alkanut häiritä se, että mieheni ei ole koskaan huomannut minun poikaani millään lailla. Minä olen osallistunut mieheni ja hänen lastensa elämään jo vuosia, mutta miehelläni ei ole mitään suhdettä poikaani. Viimeksi poikani ollessa meillä mieheni UNOHTI, että poikani edes on meillä. Poikani on kuin ilmaa miehelleni, vaikka poika yrittääkin kertoa harrastuksistaan ja hyvästä koulumenestyksestään. On sanomattakin selvää, että poikien mennessä saunaan minun poikaani ei pyydetä mukaan, jouluna mieheni perhe jätti ainoastaan minun poikani ilman joululahjoja jne. Oma perheeni on aina kohdellut myös mieheni lapsia ominaan, eikä heistä ole unohdettu ketään. Vaateostoksilla mieheni poika halusi merkkifarkut, koska hän nyt vain halusi ne. Samaan aikaa paikalla oli minun poikani, jolla ei ollut farkkuja lainkaan ja kulki isänsä laiminlyönnin vuoksi risoissa verkkareissa. No mieheni osti omalle pojalleen hienot merkkifarkut. Miesten tullessa kotiin ja minun hämmästellessäni tilannetta mieheni ei osannut sanoa muuta, kuin että oli luullut minun poikani isän huolehtivan pojasta ja myönsi, ettei ollut edes kysynyt mitä poikani olisi tarvinnut tai halunnut. Miltähän pojastani tuntui seistä vieressä, kun häntä ei huomattu millään tavalla???
Paras tapaus pari päivää sitten oli, kun mieheni on työmatkalla ulkomailla, ja olisin halunnut puhua hänen kanssaan puhelimessa. Ei edes tekstiviestiä voinut laittaa tai paria sanaa vaihtaa, koska puhelut ovat niin kalliita. Samaan aikaan hän oli kuitenkin siirtänyt tyttärelleen usean sata euroa tilille, jotta tyttö sai hakea itselleen uuden läppärin...Voiko mieheni arvo-/tärkeysjärjestys olla enää yhtään selvempi? Mitä voin enää tehdä, kun itse jaan kaiken niin rahat, tunteet kuin kotini tasaisesti kaikille, mutta vastaukseksi minua ja lastani kohdellaan kuin ilmaa..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
nyt 10:ssä vuodessa oppinut mitään?
...että mitä tässä pitäisi oppia ja tehdä?
"Viimeksi poikani ollessa meillä mieheni UNOHTI, että poikani edes on meillä. Poikani on kuin ilmaa miehelleni, vaikka poika yrittääkin kertoa harrastuksistaan ja hyvästä koulumenestyksestään. On sanomattakin selvää, että poikien mennessä saunaan minun poikaani ei pyydetä mukaan, jouluna mieheni perhe jätti ainoastaan minun poikani ilman joululahjoja jne. " " Vaateostoksilla mieheni poika halusi merkkifarkut, koska hän nyt vain halusi ne. Samaan aikaa paikalla oli minun poikani, jolla ei ollut farkkuja lainkaan ja kulki isänsä laiminlyönnin vuoksi risoissa verkkareissa. "
Siis tuli tosi paha mieli kun luin tuon kohdan.EI KUKAAN saisi tuollasta kokea lapsena.Olkoon kenen lapsi tahansa.En tiedä ratkaisuja,mutta tuskin poikaparka ansaitsee tuollasta.Kamalaa!
Käyttää sinua hyväkseen. Jos jäät niin huomaat kuinka äijän kakaroiden vaatimukset kasvaa kasvamistaan.
sinä et antanut pojallesi farkkurahoja mukaan, kun he lähtivät ostoksille? Ei miehesi tarvitse elättää poikaasi. Se kuuluu pojan vanhemmille. Omille lapsilleen hän saa ostaa tavaroita ja antaa rahaa niin paljon kuin haluaa - siis omaa rahaansa. Asumiskulut, ruokamenot yms. maksatte tietysti yhdessä pääluvun mukaan.
Kerrot, että miehesi on valmis upottamaan kaikki rahaMME eli rahaNNE omiin lapsiinsa. Avaa ihmeessä itsellesi oma tili, niin mies ei pääse käsiksi rahoihisi, vaan voit käyttää ne esim. oman poikasi vaatteisiin.