Mun Tarinani Opettajasta..

Yläaste alkoi olin ihan täpinöissä ja jännitin uusia juttuja. Alku lukukausi meni suht hyvin,en pelännyt mitään, mutta pikku hiljaa(en muista missä vaiheessa huomasin) että pelkäsin äidinkielen opettajaamme. Joka kerta kun odotin hänen tunnille, tärisin pelosta ja olin kauhuissani et mitäs tällä kertaa hän keksii mulle kamalaa. Tämä kyseinen äidinkielen opettaja haukku/nauro mun virheille(jos esim tehtii joku kirjoitelma(En ole mikää kirjailija tiedän)) muiden tekeleitä hän ei haukkunu, kehui vain. Tai jos jouduttiin luokan eteen sanelee jotai omia töitä, hän aina löysi ja sanoi koko loukan edessä ne virheet ja nauro päälle,ei koskaan löytänyt mitää hyvää(esim sitä että olin yrittänyt ja tein työn) Itse olin ihan nolona ja halusin vajota maan alle ku opettaja nälvi/simputti minua ja minun virheistäni koko luokan kuullen.
Amis alkoi, aloitin cateringalan,suurtalouskokin opinnot. Olin taas nii täpinöissä kun oli uudet ihmiset luokallani ja uusia haasteita. Mutta tätä onnea kesti vain kans hetki. Oma luokanvalvojani otti minut silmätikukseen(en ollut mikään hyvä koulussa,tiiän).
Tutuistuin amiksessa yhtee tyttöön ja meistä tuli kuin paita ja perse.Opettaja ei koskaan tykänny että teen tämän tytön kanssa mitää pareina(meillä oli aina parit). Kerran kun meidän piti tehdä kastiketta(ykkösluokalla) ja opettaja sitte maisteli kaikkien kastikeita ja sitte mun kohdalla hän huudahtaa koko luokan edessä ettenkö mä osaa yksin tehä mitää. Oletti etttä olin matkinu mausteissa tuota kaveriani,vaikka asia ei ollut niin. Tämä luokanvalvojani kuitenki kans alkoi sanomaan virheistä tai löysi niitä virheitä,ei koskaan kehunut minun tekemiäni vaikka jos en ole aikaisemmi tehnyt kyseistä juttua. Kerran kysyin(kun en tiennyt) että missä asteessä kanat laitetaa uuniin nii ope sanoi inhottaval äännellä et "mietis nyt vähän itsekkin" miten voin miettiä jos en tiedä asiaa?
Onneksi tuli ensimmäinen työharjottelu jakso, pääsin.Olin aina välillä tällä kaverilla yötä koska hän asui silloin minun työpaikkani lähellä ja sieltä minä itse lähin työpaikalle vaikka tämä kaverini ei itse lähtenyt omaansa. Kaverini sai paikasta sitte potkut(mistä ope ei tietty tykänny) vaan openi soitti minun äidilleni ja kertoi tämän kaverini asiasta jotta äitini tietää kenen kanssa liikun(äiti kyllä tiesi millainen tämä kaverini on mutta ei se äitiäni haitannu)Siis ei mun kaveri ollu mikää huligaani,hän oli vaan hieman omaperäinen ja villi(tämä kaveri oli ainut joka kehu minua ja mun työtäni,hän antoi minulle voimaa,oli minun tukenani :)). Kerroin kaverille asiasta ja menimme hänen kanssaa kysymää et mitä hittoa ope menee sanomaa toisten asioista toisille(hänellähän pitäis olla vaitiolovelvoisuus), ope närkästy ja ykskaks hän katsoo minua ja sanoo vihaisella äännellä että minä olen aivoton ja vielä kaverini kuullen! Aika kannustavaa tommonen haukkuminen. Ei koskaan edes pyytänyt anteeksi. Ennen tuota pelkäsin aamulla lähteä kouluun mutta tuon jälkeen vasta aloin entistä enemmän pelkäämään. Pieniki virhe nii ope on heti korvan juurella pää punasena huutamassa kuinka kakku meni nyt pilalle. Opettajan stressi tarttui minuun, kun hän tuli huutaa korvan juureen kuinka ruuan pitää olla just sillo valmiina, ja sittekun aloin panikoimaan nii opettaja oli entistä enemmä raivona. Kerran kun jouduin tekemää jotai safkaa jota en ole ennen tehnyt ja olin hieman hidas(johtuu siit kun olin varovainen ja pelkäsin tulevia virheitä,itsetuntoni alkoi karistua) nii tein safkaa ja tulin kylmiöstä ja kuulin kuinka ope huutaa muille "menkää nytte auttamaa sitä ku ei se osaa!".Kuraattorille kantelin ja otti open puhutteluun. Haukkuminen loppui mutta silti ope viel vinoili mun tietämättömyydellä ja virheistä luokan kuullen.
Nyt olen 22-vuotias nainen jolla on tosi pahasti itsetunto nollassa(koulu loppui 2007 keväällä) koulun jälkeen en ole käynyt töissä koska pelkään että sama meno jatkuu siellä ja minua kiusataan(esimiehet). Kerran kyllä kävin kysymäs töitä ja johtaja soitti ja sanoi että pääsen heille töihin. Sinä aamuna kun työt alkoivat lyhistyin eteisen lattialla ja itkin, sain paniikkikohtauksen(onneksi silloinen avomies sanoi ettei mun tartte mennä jos en pysty) pelkäsin niitä työtehtäviä ja niitä virheitä mitä oisin tullut tekemään. Pidän itseäni nykyään tumpelona,aivottomana,huonona(vaikka aina yritän tehdät asiat nii hyvin kuin pystyn) ja stressaan entistä enemmän kuin ennen. Pelkään myös nykyään puhua puhelimes ja kasvokkain tuntemattomille. Jos haen sairasloma,pelkään että mamma ja äiti väittävät et olen laiska ja haluan vältellä työntekoa.(Olin tästä asiasta sairaslomalla huhti-joulu aikana,nyt se on loppunut)