Useimmille varttuneille kansalaisille lienee tuttu englantilainen TV-sarja "Pokka pitää".
Siinä puuhakas rouva Hyasintti opastaa miestään autossa ajamaan turvallisesti määränpäähän.
Hyasintti on siis eräänlainen navigaattori.
Autonavigaattoreita on monessa perheautossa. Useimmiten se on vaimo, mutta kyllä miehetkin ovat taitavia navigaattoreita.
Navigointi yhdistettiin aiemmin vain merenkulkuun, mutta nykyisenä erilaisten vempaimien aikakautena on yleistynyt navigaattorit myös autoihin. Vaimot saavat istua hiljaa autossa, jos pystyvät.
Ja hyvä on, että ovat yleistyneet.
Tällainen yksineläjäkin tuntee olonsa kotoiseksi ja turvatuksi, kun auton navigaattorin naisääni neuvoo, että "seuraavasta kulmasta oikealle tai vasemmalle" jne.
Ennen neuvot antoi vaimo, nyt siis navigaattorin "nainen".
Olisi muuten kiva joskus tavata se nainen ja vaikka antaa suukon poskelle kiitokseksi neuvoista ja opastuksesta.
Nyt on siis turvallista liikkua maalla, merellä ja ilmassa, kun navigaattorit hoitavat homman.
Mutta mistä löytyisi sellainen navigaattori, mikä opastaisi kulkemaan turvallista reittiä läpi elämän.
Siinäpä pulma.
Onko sinulla arvoisa lukija antaa neuvoa, mistä sellaisen navigaattorin löytäisi. Se olisi suureen tarpeeseen, sillä niin monesti on tullut iskettyä päänsä seinään, hyvän navigaattorin puutteessa.
Siinä puuhakas rouva Hyasintti opastaa miestään autossa ajamaan turvallisesti määränpäähän.
Hyasintti on siis eräänlainen navigaattori.
Autonavigaattoreita on monessa perheautossa. Useimmiten se on vaimo, mutta kyllä miehetkin ovat taitavia navigaattoreita.
Navigointi yhdistettiin aiemmin vain merenkulkuun, mutta nykyisenä erilaisten vempaimien aikakautena on yleistynyt navigaattorit myös autoihin. Vaimot saavat istua hiljaa autossa, jos pystyvät.
Ja hyvä on, että ovat yleistyneet.
Tällainen yksineläjäkin tuntee olonsa kotoiseksi ja turvatuksi, kun auton navigaattorin naisääni neuvoo, että "seuraavasta kulmasta oikealle tai vasemmalle" jne.
Ennen neuvot antoi vaimo, nyt siis navigaattorin "nainen".
Olisi muuten kiva joskus tavata se nainen ja vaikka antaa suukon poskelle kiitokseksi neuvoista ja opastuksesta.
Nyt on siis turvallista liikkua maalla, merellä ja ilmassa, kun navigaattorit hoitavat homman.
Mutta mistä löytyisi sellainen navigaattori, mikä opastaisi kulkemaan turvallista reittiä läpi elämän.
Siinäpä pulma.
Onko sinulla arvoisa lukija antaa neuvoa, mistä sellaisen navigaattorin löytäisi. Se olisi suureen tarpeeseen, sillä niin monesti on tullut iskettyä päänsä seinään, hyvän navigaattorin puutteessa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siperia opettaa on erään kuuluisan suomalaisen valtiomiehen Harwardin yliopistossa saama neuvo. Ihan läheltä hyviä neuvoja ei saa. Osaamme mainiosti opettaa ja ojentaa kaukaisten maiden kansalaisia, vaikkapa afgaaneja. Samoin maahan muuttajat ovat päteviä kertomaan miten meidän tulee olla ja elää.
Tavallaan apu on lähellä, mutta me olemme kovapäinen kansa, kerrassaan huonoja sopeutujia.
Kun katselen elämääni taaksepäin,kyllä navigaattori on antanut monta kertaa väärän suunnan elämälle.
Navigointi jo täällä keskustelupalstalla tuntuu olevan taitolaji.
Jotkut uskovat johdatukseen,minä uskon itseeni,joku vois sanoa,että olen itsepäinen,
itsenäinen luulen olevani.
On todella hyvä aloitus,toivottavasti häiriköt eivät tee taistelutannerta tästäkin aloituksesta.
Elämässä on tosiaankin itse tehtävä päätöksiä puoleen jos toiseen, koska epäonnistumisen vaaraa on se mörkö, jos sen osaa ohittaa tasaisemmalta puolelta voi määränpää häämöttää jossain iltaruskossa.
Toisaalta, ei elämän pidäkkään olla helppoa, muuten ei ole vertailukohteita, tuskin helppo elämä on ongelmatonta vaikka sen voi sivusta seuraaja niin arvioida.
Henkiset vaikuttimet kulloiseenkin tilanteeseen voivat olla todella rassaavia ja se epätietoisuus miten onnistua jotain ilman tai sen kanssa.
Pääasia kuitenkin on että kaikesta selviää jotenkin, aika tasoittaa loput ja hyvä olo palkitsee.
Todella hienoa olisi saada joku luotain, tai navigaattori tuonne korvien väliin, kyllä ne tapaukset joissa tuntee olevansa ihan metsässä tuntuvat joskus raskailta, ja ulospääsykin voi olla aivan arpapeliä.
Kuitenkin voisin vielä startata samalta viivalta nuortenkin kanssa, puhtia ja taitoa voisi löytyä, se 'apaja' kun on vielä hakusessa ;-D!
Yksin navigoiminen voi joskus ollakin vaikeata. Kas kun me ihmiset useimmin saamme kumppanin matkallamme elämän karikoita yrittessämme väistää, hyvällä tai huonommalla menestyksellä.
Saatamme myös menettää aiemmin mukana olleita turvalliseen, ja hyvään yhteistyöhön kyenneitä, muutamien karistuakin, väärään suuntaan jääräpäisesti ohjanneita ruorin tai ratinvääntäjiä:D Tai ettemme itse ole osanneet vielä tai jaksaneet,haluneet haaskaa aikaamme.
Kyllä se tutkakin on hyvä pitää matkassaan,"sisäinen ääni"ohjaa meitä kaikkia, kun osaamme sitä kuunnella, se jokin, jota on vaikea määritellä, olisko se tuo paljon puhuttu sisäinen vaisto.
Yleensä tässä iässä, on ystäväpiiri jo vakiintunut luotettaviksi kanssakulkijoiksi,myös oman elämän sisäinen rikkaus, antaa mahdollisuuden kohdata ihmisiä-----juuri ihmisinä ilon ja mielenkiinnon kohteina.
Latasi meille tietävää teksitiä. Aivan oppiakseen sitä lueksi.
sellaista ilmaisinta joka hälyttäisi ettet jatkuvasti hakkaisi päätäsi seinään.
pääsisi kai. Vaikka tiedä häntä, jokainen joutuu tiensä kulkemaan,ehkä en saanut sellaista hälyytintä.
Luonteelleni ei kuulu ollenkaan ajatella väistäväni näkemiäni haasteita, joissa minua on tarvittu,katson niistä selvinneeni hyvään suvantoon.
en osaa neuvoa antaa,
mutta autonavigaattorista on kokemusta, kun hiljattain kävimme poikani ajaessa sukulaishautajaisissa
kauempana Suomessa, eikä kappelin sijainti ollut tiedossamme.
Aivan ihmeen selkeästi neuvoi tämä Hyasint meitä matkalaisia oikeaan paikkaan.
Siinähän, Hyasintissä, on esimerkki kestävästä huumorista. Siis kestonainen.
Hyvinhän se kestää vertailun navigaattorin kanssa. Sillä senkin kanssa joskus pitää olla huumori huulessa.
Joten hjuumorilla mennään ja kun se on poskessa , niin eiköhän tule tulosta.
Varoituksena: kaikkea ei pidä uskoa, ei Hyasinttia eikä navigaattoreita eikä.............
Olen kurssilla hiukan oppinut taivaankappaleiden avulla navigointia . Vaikka merellä on hyvin merkityt väylät ja veneissä GPS-laitteet, silti on tarpeen omin silmin valppaasti tähystellä eteensä ja taaksekin. Harva nykyisin käyttää sekstanttia, vaikka sen osaisikin. Minulla on huono suuntavaisto, marjametsässäkin haahuilen kaikenlaista kuin Jukolan Lauri, häärin ja katselen puita väärii. Siksi on hyvä painaa mieleen auringon sijainti.
Sanotaan, että jos haluaa hyvän mieistön, se on naitava ja siitä täytyy pitää kiinni ja hyvää huolta, aarteena vaalittava. Kippari ei yksin pärjää, vaikka vastuu onkin hänellä. Perämies ja peränpitäjä lienevät tärkeämpiäkin käytännössä.
Kipparin pitää myös viimeisenä poistua laivasta, rotat jättävät ensimmäisenä uppoavan aluksen. Valtiolaivastakin puhutaan, ja samassa veneessä samaan suuntaan soutamisesta. Merenkulussa on paljon asioita, joita voi soveltaa elämän merimatkalle.
Ohjaako sydän vai järki, mikä on päämäärä ? Suukon ja paljon enemmänkin arvoinen on hyvä osviitta ajallaan saatuna.
Ramoona iski asian ytimeen.
Tosiaankin, kysymyksessähän on "elämän merimatka".
Meren kulkijat ovat jo ammottavina aikoina luoneet erinomaisen termistön, jota käytetään paljon erilaisten asioiden havainnollistamisessa.
Elämä on todellakin, kuin meri. On tyyntä ja on myrskyä.
Erikoisen tärkeätä olisi osata luovia, varsinkin karikkoisissa vesissä. Purjeveneellä on luovittava, vaikka kareja ei olisikaan lähettyvillä. Mutta tuulta tarvitaan purjehdittaessa. Ja mieluummin hyvää tuulta.
Nykyään on käytettävissä satelliittipaikantimet, joiden avulla on aina selvillä missä ollaan, mutta niin ei ole ollut aina. Silloin tarvittiin sekstanttia, tähtitaivaan tuntemusta ja merimiestaitoja.
Erikoisen tärkeätä on se, jonka Ramoona myös mainitsi, että samassa veneessä olijat soutavat samaan suuntaan. Näinhän ei aina elämän merellä ole. Siitä on todisteena mm. erotilastot.
Näistä aineksista on varmasti hyötyä "elämän merimatkalla", jos vaan haluaa ottaa opiksi.
hyvät olemassa matkalla, maalla- merellä ja ilmassa. Suorastaan välttämättömiä navigointivälineitä,joskin langattomalla on yhteydet hoidettu, niin maanpäällisiin, kuin taivaalliseenkin, kunhan kanavan aukipitämisestä huolehtii...
Paljosta muusta ei sitten tarvitsekaan huolehtia.
PS. Meinas ihan unohtua edellisestä vastauksesta :D
Monenlaista opastusta on elämä antanut kuljettaessaan minuakin. Yksin on tänne tultu, yksin lähdemme. Katselin äsken syntynyttä lapsenlapsenlastani, ja siunasin häntä mielessäni toivoen hänelle hyviä oppaita elämäänsä.
Silloin kun itse olin jotain kymmenvuotias, sain ohjata jahtiamme, joka oli välillä halko- tai kalkkilastissa. Isä opetti merimerkit tuntemaan ja miten kartoista reitit katsomaan. Ruorin lähellä oli iso puolipallon muotoinen kompassi, joka oli telineessään ja pysyi suorassa vaikka laiva kallisteli.
Kuitenkin kun ajettiin kapeikosta ja karikot olivat piilossa aatojen alla, ruorin otti isä. Koko elämän ajan on ollut turvallista, kun on voinut turvata vahvempaansa, vaikka oma isä poistuikin jo ollessani viidentoista.
Aiemmin keskusteltiin johdatuksesta. Siihen uskon.
Nyt olemme elämämme viimeisessä neljänneksessä, tai ainakin takana on enemmän kuin edessä. Kokemusta on karttunut navikoinnissa ja käytetäänpä nyt kokemuksiamme hyväksi. Silti tänään on tänään, huomisesta emme tiedä.