Kirja jota et lukenut loppuun asti???

Lukiossa arvottiin välillä niitä sivistäviä "elämää suurempia" teoksia oppilaille luettavaksi ja kahta näistä en saanut loppuun:Danten Jumalainen näytelmä ja Cervantes Don Quiote (kirjoitusasut taisivat mennä pieleen,sori).Siihen aikaan ei ollut nettiä,mistä tempaista referaatti ja jonkin verran sitten sävelsin (en saanut hylkyä)...Waltarin Sinuhe jäi kesken myös,kun nuoren naisen elämä oli paljon mielekkäämpää ;-).Sholohovin Hiljaa virtaa Donin aloitin joskus parikymmentä vuotta sitten myös ja nyt loppiaisen jälkeen sain päätökseen kunnialla =).Kaikkia en voi edes muistaa,kun ne vähemmän mielekkäät jätän suosiolla kesken.

Näin nopeasti tulee mieleen Humiseva harju. Ei yhtään minun tylistäni kirjallisuutta. Tosi tylsä. Harvoin kyllä jätän kirjan kesken niin, etten edes aio yrittää lukea sitä eteen päin "sitten joskus". :D

Alooitin lukea Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyyttä, sitä kun on kovasti kiitelty. Heti alusta pitäen siinä on sellainen vyörytys ihmisiä ja tapahtumia että jätin kesken kun en jaksanut pitää mielessä kaikkea tuota.

ja n. puoliväliin jäänyt. Alkoi vaan tuntua lässynlässyltä. Tätä kirjaa kehuttu siitä nämä kaksi yritystä.
Myös kehuttu F.Scott Frizgeraldin Yö on hellä Saarikosken suomennoksena ei jaksanut kiinnostaa.
Ihminenhän muuttuu iän myötä. Kirjat, joita nuorena luin, eivät enään vanhempana kiinnosta.
Jaksankin ihmetellä, kuinka monet vanhemmat naiset lukivat muistaakseni romanttisia kertomuksia esim. Sirpale- ja Nyyrikki-lehdistä. Oli niitä vielä muitakin lehtiä, joita minäkin nuorena ahmin. Mutta nyt vanhempana ei vastaavat esim. Harlekiinit ei kyllä yhtään kiinnosta. Tiedän kyllä ikäisiäni naisia, jotka niitä lukevat.

taispa olla se Sinuhe Egyptiläinen.. jäi jonnekin puoliväliin ja molemmilla lukukerroilla :)

pitäs lukee se joskus kokonaan.

Laila hirvisaaren joku näistä uusimmista. En muista nyt enään edes nimeä, mutta aloitin sen kaksi kertaa ja alun muistan, kun se oli kiinnostavampi, mutta sitten alkoi puuduttaa.
Siinä vietiin koululaisia vaarallisen virran yli veneellä.
Olen kyllä lukenut muita vielä hänen Laila Hietamiehen nimellä kirjoitettuja romaaneja esim. Lehmusten kaupunki jne. Pidin niistä ja ovat vielä hyllyssä. Miten ihmiset selvisivät sodan aikana kiinnostaa minua.
Olen kuunnellut äitini ja muidenkin kertomuksia. Isäni ei juuri sotakokemuksiaan kerrannut. Kuvia on ja nyt kun minulla on sotilaspassi olen nähnyt siinä merkintöjä Tuntemattomasta sotilaasta tutuista paikoista.
Arvattavasti oli kiltille miehelle kova paikka, kun joutui tykittämään eläviä ihmisiä.

Herättelen ketjua henkiin, kun on mielestäni kiinnostava aihe!

Kesken on jäänyt kymmeniä kirjoja, useimmiten se ei kuitenkaan ole johtunut kirjasta, vaan siitä, että olen nähnyt jonkun muun kirjan hyllyssä tai kaupassa, ja keskittymiskykyni taitaa vastata akvaariokalan pitkäjänteisyyttä.

Parhaiten muistissa kesken jääneistä on esimerkiksi Sinuhe Egyptiläinen. Innostuin Egyptistä 11-vuotiaana, ja tahdoin lukea ko. kirjan. Ehkä suurempi ihme kuin kirjan kesken jääminen on se, että pääsin kuitenkin noin sivulle 300 asti. Kirja on ehdottomasti luettavien listalla edelleenkin! Myös Anna Karenina on jäänyt kesken. Tein aikoinani sopimuksen isäni kanssa, että luen Anna Kareninan, jos hän lukee Tarun sormusten herrasta. Kirja jäi kesken, kun 70 sivua luettuani tajusin, että isä oli sivulla 5.

Joskus kannattaa kyllä ehdottomasti antaa myös uusi tilaisuus hyllyyn jääneille kirjoille! Virginia Woolfin Mrs Dalloway oli jäänyt minulta kesken kahdesti noin 50 sivun jälkeen, kunnes vihdoin päätin vaikka pelkällä sisulla lukea sen, koska olin muista hänen kirjoistaan pitänyt kovasti. Istuin alas ja luin kirjan kahdessa päivässä, ja se meni heti kaikkien aikojen lempparit -listalle! Päättelin, että olin edellisillä yrityksillä lukenut liian lyhyen pätkän kerrallaan, ja siksi jäänyt paitsi tajunnanvirtatekniikan tuomasta nautinnosta.

Kaikki Kingsley Amisin kirjat. Olen yrittänyt lukea niitä myös englanniksi.
Viimeistään yhden luetun sivun jälkeen huomaan ajattelevani täysin
muita asioita.

Huonoja kirjoja olen jättänyt kesken vaikka kuinka monta, niiden nimiä en muista. En siis listaa niistä. Ainoa mieleen jäänyt kirja, jonka kesken jääminen itseäni hieman nolottaa, on Charles Dickensin Bleak House. Kyllä sen ehkä vielä joskus luen. Joycen Odysseus oli pitkään kesken jääneiden kirjojen listalla, mutta taannoin sen luin alkukielellä läpi. Hyvä kirja, olin vain liian nuori ja kokematon lukija ensimmäisellä kerralla.

Yleensä luen vain kirjan alun tai pätkän sieltä toisen täältä, ehkä selaan läpi ja pysähdyn joihinkin kohtiin. Jos kirja on hyvä tai muuten riittävän mielenkiintoinen se jää hyllyyn (tai johonkin pinoon, laatikkoon - noin 20 000 kirjan joukkoon) ja myöhemmin saatan palata siihen.

Johtuu kirjallisuuden luonteesta: nykyisin luen pääasiassa hengellistä (kristillistä) opetuskirjallisuutta sekä tietokirjallisuutta.

Jos mennään kaunokirjallisuuden puolelle... luen melko vähän kaunokirjallisuutta... mitähän niitä nyt on, keskenjääneitä? Ok, viime kesänä aloitin uudelleen Sarten Inhon ja luin muutaman sivun verran. Edellisen kerran luin kirjaa noin 23 vuotta sitten. Kirja ei ole kyllin mielenkiintoinen, enää, vaikka sillä onkin ansionsa... Edellisellä lukukerralla (teininä) se oli kyllin mielenkiintoinen, mutta jäi kesken silloinkin.

Nyt on poikkeuksellisesti kaksikin romaania lukemisen alla. Jakob Knudsenin Vuorimiehen poika (elämäkertaromaani Lutherista) ei ole kovin sujuvaa tekstiä mutta vanhahtava tyyli sopii teokseen, vanhan elämäntavan ja uskomusten kuvaus on kivaa lukea sekä kuinka tekijän tulkinta kohteestaan etenee. Kirja jäi kesken kun törmäsin kirppiksellä Irvin Shawn romaaniin Nuoret leijonat ja aloin hetken mielijohteesta lukea sitä. Noin 500 sivua on luettuna ja noin 150 sivua jäljellä, joten en voi sanoa jääkö tämäkin kirja kesken. Se on kyllä miellyttävä tyyliltään ja mukava lukea. Sen jälkeen saatan palata Vuorimiehen poikaan tai sitten en.

Luitkohan viestini loppuun vai jätit kesken? Hmmm. :)

.. tunnustaa, mutta Linnan "Tuntematon Sotilas" on lukematta ja myös lukematta jää. Pääsin läpi noin 2/3 mutta sitten toppas.
Vertailun vuoksi, "Pohjantähden" olen lukenut kai 5-6 kertaa ja pidän sitä yhtenä parhaimmista lukemistani kirjoista. (MInulla ei ole sitä yksiselitteisesti parasta, top5 vaihtelee mielialan mukaan).
- Jopa raamatun olen lukenut läpi, mutta tämä kansallisteos ei mene.

Olen nykyään itselleni armollinen; kaikkea - kehuttuakaan - ei ole pakko lukea. Jos teksti tökkää, ei tunnu sujuvalta tai tarina ei kiehdo tai alkaa ahdistaa/tuntuu vastenmieliseltä, niin kirjan voi laskea kädestään.

Jari Tervo:Myyrä

Paljon sitä on kehuttu, mutta...
Olen pariinkin otteeseen yrittänyt lukea, mutta
uni on aina yllättänyt muutaman sivun jälkeen.
Pitkäpiimäisempää juttua ei ole aikoihin sattunut käsiin...

heinrich böllin biljardia puoli kymmeneltä jäi kovan kahlauksen jälkeen kesken. pitäneekin ottaa uusintaottelu, jos tällä kertaa maistuisi.

Mielenkiintoista lukea, mitä kukakin ei ole jaksanut lukea loppuun. Joskus ihan harmittaa, kun ei vaan kykene lukemaan jotain kirjaa, vaikka kuinka haluaisi ja kiinnostaisi, ajatukset vaan lähtevät liiaksi harhailemaan. Minulle on käynyt näin esim. D.H.Lawrencen Lady Chatterleyn kanssa, vaikka se oli mielestäni hyväkin. Laxnessin Salka Valkaa olen useasti aloittanut, enkä koskaan pääse puusta pitkälle (se odottaa kirjahyllyssä, en ole vielä luovuttanut sen suhteen....).Louis Couperuksen Hiljainen voima jäi työmatkalla hotelliin ja kun sain sen takaisin, olin kadottanut tunnelman, enkä tarttunut siihen enään, menetin sen mahdollisuuden ja se harmittaa. Hassua, kun joku mainitsi Humisevan harjun, sen lukemista en taas voinut lopettaa. Viimeksi jäi kesken Ian McEwanin Ikuinen Rakkaus. En käsittänyt!
Anteeksi, jos tuli kirjoitusvirheitä, oon huomannut, että ne häiritsee joitakin ihan hirveesti.

Sofi Oksasen Puhdistus. Huhhuh mitä kuraa, sanoisin :)

Decamerone! Voi helevetti kuinka kuivaa, naiivia ja lällyä, ennalta arvattavia keskiaikaisia pikku hupailuja italialaisilla kukkakedoilla. Myös vaikka yritin huomioida kirjoittamisen aikakautta. Vaikka kuinka päätin taplata läpi ei pysty. Paljonkin jännempää ja kiinnostavaa tosimeininkiä mielestäni vaikkapa islantilaisten Edda tai Cretien de Troyes samoilta ajoilta, luulen.

Voiko joku vakavalla naamalla sanoa lukeneensa Joycen "Odysseuksen" läpi? Kumpana suomennoksena tahansa.