Päivääkään vaihtaisi pois?

toisenlainen, liekö ollut kymmensormistakaan:D

Päivää en tiedä, onhan niitä raskaitakin päiviä ollut, joita ei haluaisi kokea uudelleen, mutta eiköhän nekin kestettynä ole vaikuttaneet siihen kehitykseen mitä nyt ollaan.
Oppihan niistäkin jotakin sentään, kun elämä on niin lyhyt nyt kun sen tiedostaa! Ei, en tahtoisi pois niitäkään päiviä, koettava ne vaan oli:D Ja hengissä selvisi sentään. Masennukseen minulla ei ole taipumusta, ajattelin aina, että tämän jälkeen ei voi olla kuin ylösnousua, kun oikein on pohjassa:D Tietoisuus siitä, että aamulla tuntuu paremmalta auttoi kyllä. Ja antautua nyyhkimään oikein syrämensä pohjasta, sekin helpottaa.

Silmät turvoksissa joutuu olemaan seuraavana päivänä, mutta ei se haittaa. Ystävättäreni ruotsia puhuva Doddi sanoi aina:" Ei se mitään haitta:D" Hyvä kun näki edes....

Kiva, että nyt on parasta aikaa elämässäsi, se on hieno asia, on aikaa--- siitä nautin minäkin! Voippa hyvin ja terveiset! pilvi*

Sama kirja kertoo, että Saara teki 94-vuotiaana (vai oliko se 96?) pojan 120-vuotiaalle Abrahamille. Ei ihmekään, että Saaraa nauratti, kun Jumala ilmoitti hänelle raskaudestaan!

Hintriika* kirjoitti:

Sama kirja kertoo, että Saara teki 94-vuotiaana (vai oliko se 96?) pojan 120-vuotiaalle Abrahamille. Ei ihmekään, että Saaraa nauratti, kun Jumala ilmoitti hänelle raskaudestaan!

Lue lisää

possessiivisuffiksi väärässä paikassa: siis Jumala ilmoitti Saaralle tämän raskaudesta (ei omastaan).

Tuo sanonta voi olla laulun sanojen kirjoittajan oivallus, kävi hyvin riimiin.
En päivääkään vaihtaisi pois, ei olla tän kauniimpaa vois.., no en tiedä olisiko vaihtaen parempi, voisi olla enemmänkin vastoinkäymisiä kun sitä ei tiedä, ehkä jos näillä kokemuksilla saisi aloittaa tekisin jotain toisinkin.
Aherrusta ja täysillä elämistä on ollut, eipä ole tullut edes mieleen että aloittaisin uudestaan saman ja eläisin samoin, kai sitä jotain ainakin tekisi toisin, ihan uteliaisuudesta.
Palstasta sanoisin että eipä täällä ole montaa hetkeä ollut rauhallista, joku on aina niskan takana, mutta jospa he ovat sen tarpeessa, omat asiat mullin mallin pitää toisiin kohdistaa kiukkunsa.
Tuttavapiirissäni ei ole tällaista, joten uutta tämä on, jos ihmisellä ei ole taitoa ottaa keskusteluihin osaa eikä mielipidettä esitetä muusta kuin jostain kirjoittajasta osoittaa se suoranaista järjenköyhyyttä, olkoon sitten vaikka 'keskusteluaatelia'.
Tällä mennään, minulla ei oikein nyt edes kolota mistään vaikka tervettä päivää ei ole ollut eikä edes näköpiirissä.
Sopii kadehtia :-DDDD ha ha haaa!

Minä ohitan tuon sanonnan jäämättä arviointeja tekemään. Minun on ihan turhaa jossitella sellaista, mikä on jo mennyt ja mitä ei voi muuttaa vaikka kuinka tahtoisi. Helpointa onkin sanoa "päivääkään en vaihtaisi pois". Silloin kaikki ovat tyytyväisiä, sekä minä että muut. Mutta sen sanon, että on tämä ikä ja eläkkeellä olo on antanut aikaa oman elämän paketoimiseen ja järjestykseen asettelemiseen. Ihan on kuin asiakirjamappeja järjestelisi.
Tääs eletään tätä päivää, eletään se niin, ettei huomenna haluttaisi sitä vaihtaa, sillä se ei onnistu.

Katleija yksi kirjoitti:

Minä ohitan tuon sanonnan jäämättä arviointeja tekemään. Minun on ihan turhaa jossitella sellaista, mikä on jo mennyt ja mitä ei voi muuttaa vaikka kuinka tahtoisi. Helpointa onkin sanoa "päivääkään en vaihtaisi pois". Silloin kaikki ovat tyytyväisiä, sekä minä että muut. Mutta sen sanon, että on tämä ikä ja eläkkeellä olo on antanut aikaa oman elämän paketoimiseen ja järjestykseen asettelemiseen. Ihan on kuin asiakirjamappeja järjestelisi.
Tääs eletään tätä päivää, eletään se niin, ettei huomenna haluttaisi sitä vaihtaa, sillä se ei onnistu.

Lue lisää

Monia viikkoja, kuukausia ja vuosiakin. Olen tehnyt huonojakin valintoja, joita kuitenkin on turha katua. Energian tuhlausta on murehtia sellaista, mikä ei koskaan palaa, muualle kuin muisoihin.
Hukkaan heitettyjä tilaisuuksia, mahdollisuuksia.

Elämä on kuitenkin ollut pääosin hyvää ja onnellista. Onnen aiheuttajia en nyt ala luetella, mutta niitä on lukuisia. Sattumiako, hyvää tuuriä?
Ei, vaan johdatusta. Eräs ystäväni sanoi kerran, että hän on saanut vaikeuksia riittävästi, mutta ei liikaa.
Juuri sen minkä Luoja on hyväksi nähnyt hänelle sallia.
"Minkälainen ihminen minä olisin, jos olisin saanut olla terve, ja kaikki olisi mennyt vain hyvin ja omien suunnitelmieni mukaan".
Ystäväni sairastaa reumaa, ja kiittää sairaudestaan, sanoen, että hän olisi terveenä ja voimansa tunnossa, omalla luonteellaan varustettuna, tehnyt monta kanssaihmistään onnettomaksi.
Nyt hän on erään yhteisön tukipilari, tuoden lohtua ja valoa monien muiden kärsivien elämään, nöyrän ja lämpimän asennoitumisensa myötä.

Seku kirjoitti:

Monia viikkoja, kuukausia ja vuosiakin. Olen tehnyt huonojakin valintoja, joita kuitenkin on turha katua. Energian tuhlausta on murehtia sellaista, mikä ei koskaan palaa, muualle kuin muisoihin.
Hukkaan heitettyjä tilaisuuksia, mahdollisuuksia.

Elämä on kuitenkin ollut pääosin hyvää ja onnellista. Onnen aiheuttajia en nyt ala luetella, mutta niitä on lukuisia. Sattumiako, hyvää tuuriä?
Ei, vaan johdatusta. Eräs ystäväni sanoi kerran, että hän on saanut vaikeuksia riittävästi, mutta ei liikaa.
Juuri sen minkä Luoja on hyväksi nähnyt hänelle sallia.
"Minkälainen ihminen minä olisin, jos olisin saanut olla terve, ja kaikki olisi mennyt vain hyvin ja omien suunnitelmieni mukaan".
Ystäväni sairastaa reumaa, ja kiittää sairaudestaan, sanoen, että hän olisi terveenä ja voimansa tunnossa, omalla luonteellaan varustettuna, tehnyt monta kanssaihmistään onnettomaksi.
Nyt hän on erään yhteisön tukipilari, tuoden lohtua ja valoa monien muiden kärsivien elämään, nöyrän ja lämpimän asennoitumisensa myötä.

Lue lisää

Omien valintojen seurauksia ei voi likikään aina tietää. Jälkeenpäin voi vaan arvailla. Muuhunhan ei olisi pystynyt vaikuttamaankaan. Se kaikki muu on vaikuttanut elämäämme ainakin yhtä paljon kuin me itse. Joskus kuulee syytettävän kohtaloa.
Aika monen meidän ikäisen olen kuullut sanovan, että tämä on elämän parasta aikaa, niin tässäkin ketjussa. Olemmeko optimisteja, vai näinkö olemme aina sanoneet.

kokemusta kuin tynnyrillinen tietoa....sananlasku Alahärmästä.
Vaihtelee nää kirjotuksiin osallistumiset niin kausittain, joskus ei mitään ajatuksentynkääkään putkaha, nii eipä sitten kirjotuta eikä kirjota.
Kirjoitteluks sanon edelleen, en keskusteluksi. Minäkin...jos vaikkapa aamuvarhaisella käyn jotain hihkasemassa, mitä "nerokasta" on aamupimeä päähäni putkauttanut. Voipi olla kaksi-kolmekin päivää, ennenko käyn sitten tuotokseni uuelleen lukasemassa, ja hyvinki ussein köykäseks havaitsemassa.

No,heti lähti hakoteille alusta lähtien, mutta haitanneeko mittään.
Kun sitten syvällisemmin pohdin aloittajan ajatusta, niin tulipa mieleeni esimerkiksi sekin, että "kärsi,kärsi, korkeemman kruunun saat!" Kaikenlaisii vouhotuksii se raamattukin ihmisten päähän iskostaa. En nyt voi tarkistaa,onko sitaattini raamatusta, kun ei oo raamattuu kotosalla.
Siis palkitaanko "taivaissa" monen kurjan syntisen elämä....kaikki vaivaiset, väärinymmärretyt, henkisesti köyhät yms. voivat sitten siellä rimputella harpuin, huiluin, kantelein. On siellä ainakin sekamelska-seurakunta!
Entäs täydelliset, nuhteettomasti eläneet, kaikkensa toisten eteen tehneet (on kuulemma sellasiakin), tarvitsevatko ollenkaan taivaaseen pääsyä, onhan sitä auvoa ollut jo täällä maan päällä. Aikamoinen rähäkkä vois siellä taivaissaki syntyy, jos tään palstan väki sammaan kammariin tungettais. Kylmästikkö vaan Pietari, vai kukakohan siellä, ojentelee käsiään vuorotellen...oikeelle....vasemmalle.

Hyvin lohkaisi näyttelijä Kari Väänänen BBC: ssa Suomen tupakkalaista: Yritetään saada kaikki pelkäämään kuolemaa. En pelkää niin paljon kuolemista,että pilaisin elämäni. Nautin sikaristani.

Joku on sanonut ei-ymmärtävänsä kirjoituksiani...pittää lukkee rivien välistä,ni jospa sitten. Eikä pitäs ottaa nii vakavasti: Käymään vain tänne tullaan eikä olemaan...käymään vain, sillä kaikki loppuu aikanaan.....kuka lie laulellut joskus.

Mielelläni minäkin unohdan hankalat hetket ja päivät, sillä pääsee paljon helpommalla, tunnen ihmisiä jotka viikkoja jahkaa mitä se tarkottaa ja tarkoitti kun niin piti käydä, kyllä sillä joku tarkoitus on, lienee, mutta jahkailulla se ei selviä, jollei itse keksi mieluisaa kertomusta.
Sellainen turhan miettiminen ja pähkäily 'syö' ihmistä ja hänen voimiaan, jää moni mukava tapaus ja asia huomaamatta, jos märehtii jotain sattunutta liikaa.
Ei se aika palaa takaisin ja voi aloittaa samasta kohtaa jonkun selvittyä, ja ties ajatuksissaan tekee lisää mokia, sitä sitten riittää.
Järkeviä viisaiden sanontoja olen joskus miettinyt ja tullut mielessäni sellaiseen tulokseen ettei tuollaista ajatusta ja mottoa synny jollei ole kokenut jotain asiaan liittyvää, siis pitää elää että viisastuu.
Näillä kokemuksilla kun jollekin nuorelle antaa kysymyksiin vastauksia, tulee välittömästi lisäkysymys, mistä tiedät, no kokemuksesta tietenkin, voihan sitä toisinkin kokeilla jos tulos on sama niin kaikki hyvin.

Siis tosi vaikeita päiviä on ollut. Oli aikoja, jolloin 'wiikate wilma' kulki näköetäisyydellä perässä. Klotholla oli kuitenkin hieno pahvi takataskussaan varalleni.
Oli enemmän tuuria kuin taitoa reivata elämän kaarnalaivaa 180 astetta uuteen kurssiin. Tämä uusi prosessi käynnistyi vuosisadan vaihteessa. Eli hidasta hilautumista suonsilmästä kuiville.
Muuten olisin päätynyt ukkospilven päälle; 'tuonilmaisten rekisteriin'.

Jälkikokous on aina hauska juttu. Jäimme taas pyöreän pöydän ympärille juttelemaan 3 miestä ja 2 naista.
Miehet olivat muutamia kk sitten jääneet leskiksi. Joku juttusi elämänmenoa, keitän aamulla 2. annoksen puuuroa jota lämmitän seuraavana aamuna, kahvia samoin aamulla 2 annosta, jonka lämmitän sitten päivällä. Lapsenlapsi 12v huomautti yökylässä ollessa, pappa sinun on vaihdettava lakanat, on ne niin likaset, minä menen toiseen sänkyyn nukkumaan! Pappa toetesi viimeksi vaihdoin hautajaisiin, nekin on pesemättä kuten kaikki paidat. Surkea on tilanne!

Toinen päivitteli, miten lakanoita mankeloidaan, mankeli on mutta miten ne saa mankeliin mahtumaan?
Kolmas sanoi, opettelemalla sitä oppii. Minun teki mieli kalakukkoo, rohkaisin mieleni ja pyysin netissä ohjeita. Rohkeasti leivoin alustan ja siivosin kalat. Paistoin ja jossakin vaiheessa piti kääriä yöksi sanomalehteen, ette usko miten suun mukasta siitä tuli.Olikohan pappojen jutut suluissa puhutteja työtarjouksia!Voin pitää teille keittokurssin, leskeys oli kestänyt muutaman vuoden.

Jos on vaikeuksia yksinelämään naisilla, näkyy sitä olevan miehilläkin, varsinkin kun kaikilla oli ollut vaimo kotihengettärenä. Onko uusavuttomuus jo pesiytynyt tämänkin ikäryhmän henkilöihin? Tekee mieli kysäistä, onko palstan miehillä keittotaito ja kodinhoito hallinnassa vai lieneekö hakusalla?