Kerron tilanteestamme:
Aikuinen pariskunta, ei lapsia.
Iso kerrostaloasunto, 4 k p, 84 neliötä, parveke verkotettu.
Kaksi kissaa, leikattu uros 2,5v ja leikattu naaras 1,5v. Molemmat sisäkissoja.
Kolli kiusaa aika paljon naarasta, eli siis tappelevat päivittäin. Yleensä tilöanne menee niin, että tyttökissa menee puskemaan ja pesemään poikakissaa, hetken päästä syntyy nahistelu koska poika ei jotenkin ymmärrä tai halua että häneen kosketaan. Tyttö ei taas ymmärrä miksi ei saa mennä pesemään ja antamaan rakkautta, jolloin poika alkaa purra ja alistaa tyttöä. Kun tilanne äityy oikein pahaksi, menen erottamaan kissat toisistaan.
Kuitenkin nukkuvat yhdessä, syövät yhdessä ja antavat toistensa käydä tarpeillaan rauhassa. Pystyvät kulkemaan vierekkäin ja elämään yhdessä.
Tyttökissa on melko arka, tulee siis luokse, antaa silittää ja jopa ottaa pikaisesti syliinkin, mutta ei viihdy kauan. Rauhallinen ja kuuliainen luonne. Leikkii leluilla.
Poikakissa rauhaton, naukuu kovalla äänellä, kuljeskelee asunnossa levottoman oloisesti, kaipaa älyttömästi huomiota. Hyppii pöydille ja kirjahyllyyn ja haluaa joka puolelle. Raapii kaapin ovia koska haluaisi mennä niihin. Raapii parvekkeen ovea koska haluaa mennä sinne. Raapii ulko-ovea koska haluaa mennä sinnekin, huolimatta siitä että ei ole koskaan ollut ulkona muuta kuin kantokopassa matkalla eläinlääkärille rokotuksiin jne.
Vaikuttaisi siis siltä että kolli on turhaantunut ja vaatii tekemistä. Vaikka kuitenkin nharvoin innostuu leikkimään leluilla kun leikitetään, tai edes yksinään. Kiusaaminen johtunee siis turhautuneisuudesta..??
Olisiko tässä tilanteessa järkevää ajatella kolmatta kissaa, seuraksi kollille, jotta unohtaisi tytön kiusaamisen, ja että rauhoittuisi!?
Ja jos olisi järkevää ottaa kolmas kissa, tulisiko sen olla uros vai naaras, aikuinen vai pentu, maatiainen vai rotukissa, leikkaamaton vai leikattu?
Kaikki neuvot ovat kultaakin kalliimmat!!
Aikuinen pariskunta, ei lapsia.
Iso kerrostaloasunto, 4 k p, 84 neliötä, parveke verkotettu.
Kaksi kissaa, leikattu uros 2,5v ja leikattu naaras 1,5v. Molemmat sisäkissoja.
Kolli kiusaa aika paljon naarasta, eli siis tappelevat päivittäin. Yleensä tilöanne menee niin, että tyttökissa menee puskemaan ja pesemään poikakissaa, hetken päästä syntyy nahistelu koska poika ei jotenkin ymmärrä tai halua että häneen kosketaan. Tyttö ei taas ymmärrä miksi ei saa mennä pesemään ja antamaan rakkautta, jolloin poika alkaa purra ja alistaa tyttöä. Kun tilanne äityy oikein pahaksi, menen erottamaan kissat toisistaan.
Kuitenkin nukkuvat yhdessä, syövät yhdessä ja antavat toistensa käydä tarpeillaan rauhassa. Pystyvät kulkemaan vierekkäin ja elämään yhdessä.
Tyttökissa on melko arka, tulee siis luokse, antaa silittää ja jopa ottaa pikaisesti syliinkin, mutta ei viihdy kauan. Rauhallinen ja kuuliainen luonne. Leikkii leluilla.
Poikakissa rauhaton, naukuu kovalla äänellä, kuljeskelee asunnossa levottoman oloisesti, kaipaa älyttömästi huomiota. Hyppii pöydille ja kirjahyllyyn ja haluaa joka puolelle. Raapii kaapin ovia koska haluaisi mennä niihin. Raapii parvekkeen ovea koska haluaa mennä sinne. Raapii ulko-ovea koska haluaa mennä sinnekin, huolimatta siitä että ei ole koskaan ollut ulkona muuta kuin kantokopassa matkalla eläinlääkärille rokotuksiin jne.
Vaikuttaisi siis siltä että kolli on turhaantunut ja vaatii tekemistä. Vaikka kuitenkin nharvoin innostuu leikkimään leluilla kun leikitetään, tai edes yksinään. Kiusaaminen johtunee siis turhautuneisuudesta..??
Olisiko tässä tilanteessa järkevää ajatella kolmatta kissaa, seuraksi kollille, jotta unohtaisi tytön kiusaamisen, ja että rauhoittuisi!?
Ja jos olisi järkevää ottaa kolmas kissa, tulisiko sen olla uros vai naaras, aikuinen vai pentu, maatiainen vai rotukissa, leikkaamaton vai leikattu?
Kaikki neuvot ovat kultaakin kalliimmat!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luultavasti auttaisi jos ottaisitte kaverin, mutta sitä kun ei koskaan voi tietää miten niiden luonteet osuvat yhteen.
Jos päätätte ottaa kissan niin mielestäni leikattu (tai leikataan nuorena) poikapentu, jostain avoimesta ja reippaasta rodusta. Tämä siksi että leikatut pojat sopivat yleensä hyvin yhteen. Pojat usein ovat vähän leppoisampia (ei tietenkään aina) ja tutustuvat helpommin. Pentu siksi että siihen vanhempien olisi helpompi tutustua. Rodun tulisi avoin ja rohkea (esim. burma), niin pentu mielellään tutustuisi vanhempaan poikaan, eikä sitä säikkyisi jos se alkaa isotella, vaan pyrkisi ystävyyteen ja varmasti voisivat leikkiä takaa-ajoleikkejä keskenään. Mutta kuten sanoin sitä on etukäteen vaikea arvioida miten sopivat yhteen.
Voisi olla joko hyvä ajatus joka helpottaa elämäänne, tai katastrofi.