Minulla on niin huono omatunto kun aina huudan 3v pojalleni. Vaikka kuinka yritän hillitä itseni niin huudettua tulee jos hän ei tottele kun ensin yritän nätisti kieltää. ONKO NORMAALIA JA "SALLITTUA" ???
Ahdistaa kun olen itsekin sosiaalialan työntekijä ja sitten en itse osaa omaani kasvattaa vaikka töissä se onnistuu hyvin.Nukkumaan meno on kaikkein pahinta. Mieheni kanssa huudetaan ja käsketään miljoona kertaa takaisin sänkyyn. Poika itkee, kiljuu ja kapinoi nukkumista vastaan.
Meille on tullut vauva vasta taloon, voiko se myös olla mustasukkaisuutta
AUTTAKAA!
Ahdistaa kun olen itsekin sosiaalialan työntekijä ja sitten en itse osaa omaani kasvattaa vaikka töissä se onnistuu hyvin.Nukkumaan meno on kaikkein pahinta. Mieheni kanssa huudetaan ja käsketään miljoona kertaa takaisin sänkyyn. Poika itkee, kiljuu ja kapinoi nukkumista vastaan.
Meille on tullut vauva vasta taloon, voiko se myös olla mustasukkaisuutta
AUTTAKAA!
Vastaukset 4
Vanhimmat
toki on ihan normaalia ja "sallittua" jos joskus, mutta jos siis huutaminen toistuvaa (= ja tällöin samalla ei tuota toivottua tulosta ja tehotonta) niin eihän se hyvä juttu olo. Kertoo vaan ongelmista itsellä. Mättää teillä nyt pahasti tuo nukutusjuttu ja kaikille tullu kammo asiasta, joka pitäisi olla levollinen, rauhaisa, rakastava hellittelyhetki ennen nukkumaanmenoa (eihän se sitä useinkaan uhmaikäisten kanssa ole, mutta tavoiteltavaa ole). Nyt uusiksi koko iltarumba!!! Ehdottomasti! Onko lapsi vaan liian pirteä nukkuakseen? Onko saanut tarpeeksi hellyyttä ja positiivista huomiota ennen nukkumaan menoa, meillä muksu joskus nukahtaa niin paljon helpommin, kun oikeen paljon pusuteltu je hellitelty. Saako päivällä purettua energiaa? Toki vauvan tulo on vaikuttanut asiaan!!!! Ihan normaalia siis. Mitä vauva tekee kun nukutatte, kenen kanssa on? Kaikki asiat vaikuttaa. Antakaa lapselle ihana, rakastava toisenlainen ilta, antakaa vaikka tänään valvoa niin pitkään, että nukahtaisi vaikka jommankumman syliin tms ja sitten yritätte uudelleen rakentaa iltakuvioita ihan toiselta pohjalta. Rennommalta. Saako lapsi tarpeeksi isän kahdenkeskistä huomiota päivän mittaan? Ole armollinen itsellesi, tiedät ammatti-ihmisenä, että väsyneenä ja turhautuneena harkintakyky pettää eikä itse jaksa olla aikuinen (=löytää pimeitä puolia itsessään). Älä pelästy sitä, vaan mieti miten vanhempana jaksaisit paremmin lapsen temppuilut (jotka eivät tietenkään tähän pääty...) Tsemppiä ja viisautta!
Voi kun oli ihanaa tekstiä.Iso kiitos vastaajalle. Juuri noin asian pitäisi mennä. Nyt tsempataan!!:)
Saman ikäinen poika, ja jonku aikaa meni niin, että jäi kiltisti nukkumaan, kun jätti huoneeseen pienen yövalon ja oven raolleen.
sitten tuli taisteluvaihe (ja tuntui että olen paska äiti), mutta juurikin tuo mitä edellinen kirjoittaja korosti, se todellinen huomiointi ja hellittely auttavat minuakin joka ilta.
Ja monesti joudun laskemaan mielessäni kymmeneen kun tuntuu että ei tule mitään, mutta heti kun poika vaistoaa että olen tulossa pahalle päälle, hän virkustuu entisestään.
Ja kun päikkärit on jätetty hoitopaikassakin pois, niin nukkumaanmeno on helpompaa illalla. monesti itse alkaa ehdottelemaan iltapuuroa ja nukkumaanmenoa.
Meillä sellaisina päivinä, kun ei ole poika saanut tarpeeksi huomiota, rauhoitutaan sohvalle niin että poika saa nukahtaa siihen "kaiken keskelle".
Tsemppiä teille!
Silloin kun yritän noudattaa ulkoaohjaistavia kasvatus juttuja ( niitä lukemaattomia sääntöjä joita äideille varsinkin annetaan näilläkin foorumeilla...kuten säännöllinen rytmi ja ei leluja ruokaillessa jne. ) niin silloin en jaksa ja hermostun. kun olen oma itseni ja teen asiat hieman luovasti ja rennosti ja bohemsiti, en hermostu.