Kumman valitset pienen asunnon kaupungin keskustassa vai ison asunnon maaseudulla?
Asunnon sijainti vai koko
tomppa2006
36392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
noin yksinkertaista ole.
Asunnon pitää olla miellyttävä ja mahdollisuus kodikkuuteen, olipa se kummassa vaan.
Jospa kriteerejä oliskin vain nuo kaksi
Asunnon hinnan määrä ensisijaisesti sijainti ja asunnon suuruus. Samaa mieltä olen, että kriteerejä asunnon valintaan on paljon enemmän, mutta ne ovat enemmän yksilön makumieltymysten mukaisia.
tietyllä summalla rahaa, pitää saada tietty taso.
Ostaa ei kannata jollei miellytä.
Koen tuon sinun kysymyksenasettelun hiukan ongelmalliseksi, kun minusta noita asioita ei voi verrata keskenään?
Siis pieni ja kaupunki tai iso ja maalla?
...harvalla on varaa hankkia iso asunto keskeltä kaupunkia...
Jos iso asunto miellyttää, sen voi hankkia sopuhintaan maaseudulta. Kun taas kaupunkiasuminen miellyttää, voi tinkiä asunnon koosta ja tyytyä pienempään.
Ymmärrän kyllä ongelmallisuuden kysymyksessäni, mutta halusin esittää sen tuolla tavalla, koska voihan siihen vastata myös, että haluaa asua pienessä asunnossa maaseudulla. Useimmiten vanhemmiten siirrytään pienempiin asuntoihin jo pelkästään sen vuoksi, että terveydelliset seikat ja jaksaminen huolehtia isosta talosta asettaa rajoitteita.
On kaupunkeja ja kaupunkeja?
Minäkin saisin nykyisen asuntoni hinnalla tiettyjen kaupungien keskustasta 4-5 samanlaista asuntoa, siis kooltaan.
Nyt asun kaupungissa, jossa ei ole keskustaa :-).
4-5 asuntoa sekä kaupungissa että maaseudulla :)
siksi sen koinkin ongelmalliseksi, kun se liittyy niin paljon elämäntilanteeseen.
Kaikkein hassuinta on kun maaseudun kotitaloasuja tuntee tarvetta laittaa kesämökin ;)
Mut jokainen tyylillään
tän ikäisillä on mutta nyt oli kysymys vaan niistä kahdesta vaihtoehdosta.
Niin oli ja Suomessa lähes jokainen "tiheikkö" on nykyisin kaupunki :-).
Asuttuamme kahdestaan useita vuosia 163m2:n rinnetalossa muutimme 6-vuotta sitten ydinkeskustan kerrostalon ylimpään kerrokseen, 3h k kh parveke, 78m2.
Keskustaan oli matkaa kevyen liikenteen raittia pitkin 1200m.
Nyt 0m.
Miellyttävää ja tarkoituksenmukaista!
...sama homma edessä itsellä kunhan jälkikasvu muuttaa pois...
Pienikin omakotitalo saattaa muuttua liian suureksi, kun jää kahdestaan emännän kanssa. Toisaalta isäukkoni asustelee edelleen 75-vuotiaana yksistään kotitalossamme ja hyvin tuntuu pärjäilevän..
Kun ikääntyvä ihminen asuu riittävän pitkään samoissa puitteissa nousee muuttokynnys ylivoimaiseksi.
Varsinkin jos asuntona on joskus nuoruusvuosina rakennettu talo tai oma synnyinkoti.
Meillä kyse ei ollut pelkistä taloon liittyvistä töistä vaan muut tekijät tulivat tärkeimmiksi.
Paikalleen "ukkoutuminen" näkyy myös mm. työpaikkaan juuttumisena.
Yli 10 - 15 vuotta samassa, turvalliseksi koetussa työpaikassa hyydyttää useimpien muutoshalun ja uuden pelko astuu määrääväksi tekijäksi.
...olen jo ukkoontumassa...
Samassa työpaikassa 25 vuotta takana, eikä loppua näy. Viihdyn tosin mainiosti ja työssäni pärjää sitä paremmin, mitä enemmän on kokemusta.
Isdälläni on juuri tuollainen omin käsin rakennettu talo ja uskon sen olevan hänelle se viimeinen asuinpaikka. Häntä ei mihinkään palvelutaloon saa, onneksi ei ole tarvettakaan.
Asumisviihtyvyys on mielestäni yksi tärkeimmistä tyytyväisyyttä omaan elämään vaikuttavista seikoista.
niin varmoja työpaikkoja piti tässä ihan sekaantua asiaan kun jo valtio ja kunnatkin vähentää ja irtisanoo väkee.
Olen seurannut läheltä ja osallistunut muutamaan saneeraukseen.
Suurempien, aikaisemmin varmoina pidettyjen työpaikkojen henkilöstöllä on vahva usko jatkuvuuteen.
Edes työkavereiden irtisanominen ei havahduta työpaikalle jääviä.
Vasta omistajan ilmoitus lopetuspäivästä saa ilmeet vakaviksi ja asenteet työntekoon muuttumaan.
On muuten totta!
jotkut vaan uskoo että kaikki on ikuista.
ei saa mua enää kaupungin keskustaan mutta en myöskään tarvitse isoa asuntoa maaseudulta tämmöinen pienehkö vanha talo riittää mainiosti mun tarpeisiin sauna navetan päädyssä sinne on virkistävää kipasta kahdenkymmenen viiden asteen pakkasessa ei kaks ihmistä kovin paljoo neliöitä tartte.
...vaihtelee melko paljon, mitä kukin haluaa...
Itse kaupungissa asuvana yhdyn laulun sanoihin "Maalaismaisemaa en saata koskaan unohtaa". Todella virkistäviä on varmaan saunareissut näillä ilmoilla, heh. Vastaavasti sitten kesällä kuulee ympäriltään muutakin, kun autojen meteliä ja kaupungin hälinää.
kesällä kuuluu lintujen laulua käen kukuntaa keväisin ja syksyisin kurjet ja joutsenet pitää kovaa ääntä ohi lentäessään talvella ei kuulu hiiskaustakaan voi kuunnella ainoastaan hiljaisuutta.
...on se asia mikä kaupungista puuttuu...
Edes yöllä ei ole sitä rauhallista täydellistä hiljaisutta. Olen itse ratkaissut asian kesämökin hankkimisella, ihan keskeltä korpea joen rannalta.
kun ei tartte puljata kahden paikan välillä ja onnistuukin vielä ainakin tällä hetkellä kun työpaikka on tossa kahdenkymmenenviiden kilsan päässä jos olis pidempi matka niin kyllä tääkin olis meillä kesäpaikkana mulle tuli stoppi jossain vaiheessa koko ikäni mökillä kulkeneena ja myin pois joskus neljätoista vuotta sitten se ainainen lähteminen ja palaaminen ei sovi ainakaan tähän elämäntilanteeseen.
valitsin kolmion.
Rauhallinen paikka asua.
Palvelut lähellä ja asunnot halpoja.
Kolmio maksaa alk. 18.000 euroa, kyllä luit oikein 18,000 euroa.
Asunto valmistunut 1974.
Kainuussa on ideaa, tulin tänne itse eläkepäiviä viettämään eteläsuomesta.
Oulujärvi on ihan tuossa vieressä ja luontoa riittää.
...joutuu laittamaan pääkaupunkiseudulla hinnan perään nollan ja kertomaan vielä kahdella...
Kainuussa on jylhät maisemat ja ihmillä erikoinen puheenparsi. Ei paha!
olishan se kiva kun voisi mennä entiseen kotikaupunkiin aina välillä vähän hummaamaan ja sitten omaan yksiöön nukkumaan. Mutta oikea elämä olisi sitten maaseudulla, kuten nytkin. Nyt vain puuttuu se yksiö.
Olen valinnut pienen asunnon melkein keskustasta (vuokra) ja mökin maalta (Oma).
Sitten muualla on vielä yksi pieni lähellä keskustaa, se on samalla myöskin lähellä maaseutua riippuen mistä ikkunasta katsoo (Oma)
Valintani perustuu siihen, et kustannuksiltaan ok ja ei tarvitse pahemmin olla huolissaan vaikka tyhjillään olisivat pitemmänkin aikaa.
Isoissa taloissa on mielestäni sitä tyhjää ilmaa liikaa, mut sit taas sijainniltaan ei haittaa vaikka sitä tyhjää ilmaa olisikin :)
sopivan kokoisen maaseudulta.
Tällä hetkellä minulla ratkaisee 7 minuutin työmatka. Luulen että eläkkeellä mukavuudenhalu etsii taas jonkun sopivamman kriteerin.
Tää nykyineinen ostettiin melkein täysin sijainnin perusteella. Ei keskustassa, mutta on moottoritie, kehätiet, junaradat ja bussit vieressä. Meinaan vaan, aika vaikuttaa enenpi kuin kilometrit. Hokas jo nuorena, kun landelta ajoi nelkyt kilsaa nopeemmin töihin, kuin kolleeka alle kymmenen kilometrin päästä. Toisekseen, neliöt on sopuhinnoissa näissä nukkumislähiöissä, ei tarvi asua ahtaasti. Oiskai se mageempaa asua yksiössä rööperissä, tai sitten ei. Melkein ikäni asunut kaupungissa, vaan kerran keskustassa. Eipä siinä muuta eroa ollut, kuin että oli kaikkialle aina pitkä matka ja parkkipaikat aina katteluksessa.
=DW=
maalla, monet tosi hyvät puolensa täälläkin asumisella. Haaveena olis kyllä saada kaupungistaki vaik pieni kaksio, olis tosi, tosi ihanaa saada joskus sellainen. Lapsuuteni olen kaupungissa viettänyt, keskustan tuntumassa ja vähän etäämälläkin. Vasta nelkyt ja risat, olen tänne maalle muuttanut:)))
Aivan keskustasta 24 neliötä, km sieltä 27 samaa. Tai mökille murjottamaan 40n.
Kahdessa edellisessä asuu opiskelijoita, joku jo neljä vuotta...
Tästä on kuitenkin syksyyn mennessä hävittävä.
nykyisestä lähtee, hommaa rivarista itesellesi asunto, läheltä keskustaa, siel on kaikki palvelut lähellä:)))
Näinhän se iän myötä tarttee alkaa ajattelemaan:)))
Menossa jo. Maalla on jo ollutkin ns. rakennemuutos, maatilojen määrä romahtanut. Nyt alkaa kaupungeissa pian kiivaat omaisuuksien hävittämiset. Suuret ikäluokat muuttelee pienenpiin kämppiin ja jälkikasvu sitten perii net vanhat kämpät. Ja mikäli merkit nyt yhtään pitävät paikkansa, hävittävät perintönsä muutamassa vuodessa.
Tossa vaan katoin, kun naapuri muutti osaomistusasuntoon. Pian eläkkeelle jäävä duunari, muija työtön ja kolme joutilasta aikuista lasta. Se oli saanut kämppänsä maksetuksi. Nyt se myi sen ja muutti vuokralle. Ja maksoi kai puolet kämpänhinnasta asumisoikeudesta. Kun net delaa, kämppä on syöty ja mitä jää jaetaan kolmen natiaisen kesken. Joop, eipä paljoa jälkikasvulle jäänytkään, faijan elinikäisen työn perintönä..
Mutta joku siitä hommasta tekee isot tilit. Tietenkin kiinteistövälittäjä-Jethrot, mutta myös pankit ja ihan jokainen, jolla on taskussa massia sijoittaa joutilaaksi käyviin kämppiin ja vuokrailla niitä sitten hyvällä tuotolla tuleville uusköyhille, siis tolle jälkikasvulle.
Vaan, ei kukaan saa hautaansa edes pientä yksiötä. Vuokralla asumisessa on hyviä puolia paljonkin. Vähäisin ei ole se, että voi elintilanteensa, duunipaikkansa, terveytensä tms syistä helpommin vaihtaa itselleen sopivaan kämppään. Toi nuoriso luultavimmin asuu jossain vuokrayksiöissä, kun fatsin rahat on kannettu lähikapakkaan. Pitäis kai koittaa sijoittaa muutamaan yksiöön, ois tuloja vanhanakin, kun eläkettä nyt ei ikinä kukaan enää tule saamaan :DDD
=DW=
Tytärteni mielestä saan asua tässä maailman tappiin, missä lieneekään.
Mutta muuttamalla tulee tilaa jollekin enempi tarviseville, ja paljonko sitä yksin tarvitsee...
Eskosein, maailma muuttuu, ja meidän on mentävä kaiken mukana:)))
taaplaa tyylillään:))))
Asuto lähellä kaupunkia,enintään 10min matkan päässä ja kesämökki korvessa,tiettömän taipaleen takana:=)