…se hevonenkin potkii, sanoi vanha KansankoulunOpettaja ja potkaisi kyykkystuolinsa huimaan vauhtiin.
Milla vietti vapaapäivää ja katseli ulos ikkunasta. Aurinko paistoi häikäisten silmät ja räystäistä tippui vesi. Milla muisteli vanhaa KansakoulunOpettajaa ja hänen tarinaansa lasten kouluajoilta. Hymy nousi kasvoille, villiä viikareita, turhaa toiveajattelua, että lapset olisivat rauhoittuneet Yläasteelle siirtyessään. Vaipuen muistoihinsa, aikaan, jolloin lapset siirtyivät Yläasteen viimeiselle luokalle ja nuoren ensirakkauden huuman astuessa kuvaan mukaan.
ChatMaan Yläasteen päivä alkoi nuorten iloisilla äänillä, sillä kaikki tykkäsivät käydä viimeistä luokkaa, olihan se tavallaan yhden aikajakson viimeinen pysäkki. Muutamat nuoret olivat käyneet koulua Ala-Asteen ajoilta samalla luokalla. Tuttuja nuoria, LiirumLaarum…Milla hymyili, voi tuota tyttöä, niin kapinallinen teini-iässä, ei kelvannut nimi, vaan muutti sen ZeireeNiksi. Lisäksi samalla luokalla olivat Ässäagentti, nykyisin tuttavallisesti Ässä, Jermu, WirnPyrsk, Siiri ja uutena oppilaana Ala-Asteen rinnakkaisluokalta siirtynyt ~X~, tuttavallisemmin kutsuttuna Ruksi.
Luokassa oli tietty järjestys, pulpetit olivat parijonossa ja Opettajan määräämät paikat jokaisella. Edessä istui ZeireeNi, Opettajan valvovan silmän alla, hänen vieressään Ruksi, seuraavassa rivissä ZeireeNin takana Ässä, hänen vieressään Siiri, Ässän takana Jermu ja hänen vieressään WirnPyrsk. Opettaja oli mielestään tehnyt hyvän istumajärjestyksen, mutta…tuli pian huomaamaan ettei mikään järjestys ollut hyvä, sillä rakkaus rehotti luokassa ja silloin kaikki muu on toissijaista.
Alkoi fysiikan tunti, nuoret pitivät fysiikasta, sillä silloin ei tarvinnut koko tuntia istua omalla paikallaan. Ässä murenteli pyyhekumiaan…teki sitä jo Ala-Asteella…viritteli kuminauhaa ja katseli ZeireeNin punaisina leimuavia hiuksia, tähtäsi ja klops…ZeireeNi älähti, kääntyi ja näytti keskaria Ässälle. Ässä hymyili, tuumasi mielessään, siinäpä tulinen tyttö…hänet pitää kesyttää! Molempien yllätykseksi Opettaja laittoi heidät tekemään yhteistä tehtävää, tutkimaan fysiikan lakeja. Se oli eritoten Ässän mielipuuhaa ja mielessään ajatteli, ettei tuosta ZeireeNin villikosta ole siihen hommaan, mutta jos antaisi vaihturina vaikka suurennuslasin, niin eiköhän innostuisi. ZeireeNiä ei oikein kiinnostanut Ässän kanssa työskentely, mokoma, aina ampuilemassa kumin palasilla, tuhahteli, mutta oli silti mielissään. Päät yhdessä he tutkivat tehtäväänsä, Ässä ei voinut pitää sormiaan erossa ZeireeNin punaisista hiuksista ja ZeireeNi näpäytteli Ässää sormille, etkös siinä! Silmät löysivät silmät, huulet toisensa ja kasvot punaisina, hämillään, miten tässä näin kävi, huomasiko kukaan. Opettajan kasvoilla oli ymmärtäväinen katse.
WirnPyrsk ja Ruksi olivat saaneet yhteisen tehtävän ja istuivat vierekkäin, molemmat jotenkin hiukan vaivautuneina. He eivät Ala-Asteen aikoihin olleet mitään sydänystäviä, mutta kuumat aallot tuntuivat käyvän molempien mielen syövereissä. Ruksi selvitteli yhtälöä, WirnPyrsk laitteli pisteitä paperille ja yritti olla hyvin huomaamaton. Ruksia ärsytti pisteet, mutta ei voinut pitää silmiään irti WirnPyrskistä. Tunne oli molemminpuolinen, sillä mitä toinen sanoi, toinen yritti pistää paremmaksi, siinä hiukan sormella tökittiin, virnuiltiin, mutta sydämet keinuivat aaltojen tahdissa. WirnPyrsk yritti väistellä Ruksin tulisia katseita, turhaan, mokoma, karkuun aina yritän, mutta siinä se taas vierelläni kulkee.
Jermu oli ottanut Siirin kanssa oman tehtävän ja he olivat luokan perällä sitä toteuttamassa. Siiri oli vieläkin ihastunut pehmohiiriin ja ajan hengen mukaisesti yksi pehmohiiri riippui repun hihnassa. Jermun sydän oli jo Ala-Asteella heltynyt Siirin suuntaan, koska toiset kiusasivat Siiriä deen käytöstä. Pieni pippurinen Siiri ei lannistunut, vaan Jermun tukemana kävi hoidattamassa deensä pois ja nyt tee on tee eikä dee. Jermu rakasti retkeilyä, Siiri myös, sillä olihan Siiri viettänyt hyvin paljon aikaa jo lastentarhassa hiekkalaatikolla, joten luonto oli tullut tutuksi. Siinä he suunnittelivat yhdessä retkeä Kyykkyvuoren laelle, missä vielä silloin metsä rehotti elinvoimaisena. Siiri suostui Jermun pyyntöön ja antoi yhden pehmohiiristään Jermun repun hihnaan. Hipaisu käteen, ujo katse, molemmat olivat tulessa kuin nuotion leiskat ja Siiri nipisti Jermua kankusta. Auts…ja silloin juostiin…ota minut kiinni, Siiri huusi ja kipitti pakoon Jermu perässään.
Rakkaus roihusi Ylä-Asteella, nuoret viettivät aikaa yhdessä koulussa ja vapaa-aikana, nuori lempi oli välillä rauhallista, välillä tunteiden suurta tulkintaa, riitaa ja jälleen sopimista, mutta niinhän se hevonenkin rakkaudesta potkii ja rauhoittuu aikansa potkittuaan. Ajatuksiinsa vaipuneena Milla mietti, nuoret ovat jo aikuisia…milloinkahan niitä lapsenlapsia ja mihin ex-mieskin ChatMaasta on muuttanut?
Milla muisteli omaa nuoruuttaan…naapurikaupungin poikaa, joka jokaikinen aamu oli maitolaiturilla Millan tuodessa sinne maitohinkkiä. Poika oli onnettoman rakastunut, mutta Milla ei perustanut pojan rakkaudesta, sillä omassa kaupungissa oli eräs salaperäinen ja kiinnostava nuorukainen…joka monen, monen vuoden jälkeen oli taas ilmestynyt Millan elämään.:)
Milla vietti vapaapäivää ja katseli ulos ikkunasta. Aurinko paistoi häikäisten silmät ja räystäistä tippui vesi. Milla muisteli vanhaa KansakoulunOpettajaa ja hänen tarinaansa lasten kouluajoilta. Hymy nousi kasvoille, villiä viikareita, turhaa toiveajattelua, että lapset olisivat rauhoittuneet Yläasteelle siirtyessään. Vaipuen muistoihinsa, aikaan, jolloin lapset siirtyivät Yläasteen viimeiselle luokalle ja nuoren ensirakkauden huuman astuessa kuvaan mukaan.
ChatMaan Yläasteen päivä alkoi nuorten iloisilla äänillä, sillä kaikki tykkäsivät käydä viimeistä luokkaa, olihan se tavallaan yhden aikajakson viimeinen pysäkki. Muutamat nuoret olivat käyneet koulua Ala-Asteen ajoilta samalla luokalla. Tuttuja nuoria, LiirumLaarum…Milla hymyili, voi tuota tyttöä, niin kapinallinen teini-iässä, ei kelvannut nimi, vaan muutti sen ZeireeNiksi. Lisäksi samalla luokalla olivat Ässäagentti, nykyisin tuttavallisesti Ässä, Jermu, WirnPyrsk, Siiri ja uutena oppilaana Ala-Asteen rinnakkaisluokalta siirtynyt ~X~, tuttavallisemmin kutsuttuna Ruksi.
Luokassa oli tietty järjestys, pulpetit olivat parijonossa ja Opettajan määräämät paikat jokaisella. Edessä istui ZeireeNi, Opettajan valvovan silmän alla, hänen vieressään Ruksi, seuraavassa rivissä ZeireeNin takana Ässä, hänen vieressään Siiri, Ässän takana Jermu ja hänen vieressään WirnPyrsk. Opettaja oli mielestään tehnyt hyvän istumajärjestyksen, mutta…tuli pian huomaamaan ettei mikään järjestys ollut hyvä, sillä rakkaus rehotti luokassa ja silloin kaikki muu on toissijaista.
Alkoi fysiikan tunti, nuoret pitivät fysiikasta, sillä silloin ei tarvinnut koko tuntia istua omalla paikallaan. Ässä murenteli pyyhekumiaan…teki sitä jo Ala-Asteella…viritteli kuminauhaa ja katseli ZeireeNin punaisina leimuavia hiuksia, tähtäsi ja klops…ZeireeNi älähti, kääntyi ja näytti keskaria Ässälle. Ässä hymyili, tuumasi mielessään, siinäpä tulinen tyttö…hänet pitää kesyttää! Molempien yllätykseksi Opettaja laittoi heidät tekemään yhteistä tehtävää, tutkimaan fysiikan lakeja. Se oli eritoten Ässän mielipuuhaa ja mielessään ajatteli, ettei tuosta ZeireeNin villikosta ole siihen hommaan, mutta jos antaisi vaihturina vaikka suurennuslasin, niin eiköhän innostuisi. ZeireeNiä ei oikein kiinnostanut Ässän kanssa työskentely, mokoma, aina ampuilemassa kumin palasilla, tuhahteli, mutta oli silti mielissään. Päät yhdessä he tutkivat tehtäväänsä, Ässä ei voinut pitää sormiaan erossa ZeireeNin punaisista hiuksista ja ZeireeNi näpäytteli Ässää sormille, etkös siinä! Silmät löysivät silmät, huulet toisensa ja kasvot punaisina, hämillään, miten tässä näin kävi, huomasiko kukaan. Opettajan kasvoilla oli ymmärtäväinen katse.
WirnPyrsk ja Ruksi olivat saaneet yhteisen tehtävän ja istuivat vierekkäin, molemmat jotenkin hiukan vaivautuneina. He eivät Ala-Asteen aikoihin olleet mitään sydänystäviä, mutta kuumat aallot tuntuivat käyvän molempien mielen syövereissä. Ruksi selvitteli yhtälöä, WirnPyrsk laitteli pisteitä paperille ja yritti olla hyvin huomaamaton. Ruksia ärsytti pisteet, mutta ei voinut pitää silmiään irti WirnPyrskistä. Tunne oli molemminpuolinen, sillä mitä toinen sanoi, toinen yritti pistää paremmaksi, siinä hiukan sormella tökittiin, virnuiltiin, mutta sydämet keinuivat aaltojen tahdissa. WirnPyrsk yritti väistellä Ruksin tulisia katseita, turhaan, mokoma, karkuun aina yritän, mutta siinä se taas vierelläni kulkee.
Jermu oli ottanut Siirin kanssa oman tehtävän ja he olivat luokan perällä sitä toteuttamassa. Siiri oli vieläkin ihastunut pehmohiiriin ja ajan hengen mukaisesti yksi pehmohiiri riippui repun hihnassa. Jermun sydän oli jo Ala-Asteella heltynyt Siirin suuntaan, koska toiset kiusasivat Siiriä deen käytöstä. Pieni pippurinen Siiri ei lannistunut, vaan Jermun tukemana kävi hoidattamassa deensä pois ja nyt tee on tee eikä dee. Jermu rakasti retkeilyä, Siiri myös, sillä olihan Siiri viettänyt hyvin paljon aikaa jo lastentarhassa hiekkalaatikolla, joten luonto oli tullut tutuksi. Siinä he suunnittelivat yhdessä retkeä Kyykkyvuoren laelle, missä vielä silloin metsä rehotti elinvoimaisena. Siiri suostui Jermun pyyntöön ja antoi yhden pehmohiiristään Jermun repun hihnaan. Hipaisu käteen, ujo katse, molemmat olivat tulessa kuin nuotion leiskat ja Siiri nipisti Jermua kankusta. Auts…ja silloin juostiin…ota minut kiinni, Siiri huusi ja kipitti pakoon Jermu perässään.
Rakkaus roihusi Ylä-Asteella, nuoret viettivät aikaa yhdessä koulussa ja vapaa-aikana, nuori lempi oli välillä rauhallista, välillä tunteiden suurta tulkintaa, riitaa ja jälleen sopimista, mutta niinhän se hevonenkin rakkaudesta potkii ja rauhoittuu aikansa potkittuaan. Ajatuksiinsa vaipuneena Milla mietti, nuoret ovat jo aikuisia…milloinkahan niitä lapsenlapsia ja mihin ex-mieskin ChatMaasta on muuttanut?
Milla muisteli omaa nuoruuttaan…naapurikaupungin poikaa, joka jokaikinen aamu oli maitolaiturilla Millan tuodessa sinne maitohinkkiä. Poika oli onnettoman rakastunut, mutta Milla ei perustanut pojan rakkaudesta, sillä omassa kaupungissa oli eräs salaperäinen ja kiinnostava nuorukainen…joka monen, monen vuoden jälkeen oli taas ilmestynyt Millan elämään.:)
Vastaukset 60
Vanhimmat
Suoraan sanottuna en ymmärtänyt tekstistä juuri mitään. Liekö se allekirjoittaneen vajavaisuutta vai onko kirjoittaja jäänyt liian monta kertaa luokalle..;) Tuo viimeinen kappale, sen luulen tajunneeni.
Pääasia on kuitenkin se, että mahdollisimman moni kirjoittaa ja mahdollisimman moni kommentoi. Ja mikäs hienompaa jos nuo molemmat asiat vieläpä tunteella!
...ei ole koskaan jäänyt luokalleen.:)
Älä välitä, ei niitä ymmärrä moni muukaan, mutta sadun henkilöt tietävät mistä on kyse.
Sinulla on muuten hienoja tarinoita, olen tallentanut ne kaikki...hmmm...pitäisikö jättää sadut ja ottaa sinusta mallia.:) *kiusaa*
Älä hyvä nainen mene vaan minusta mallia ottamaan! Päädyt muutoin kanssani samalle suljetulle osastolle ja sitä ei kestäisi edes Timo koivusalo, vaikka ammattiauttaja onkin..=)
...*pettyneenä*, vaihtelu virkistäisi, tällä osastolla on jo aika tylsää.:)
Eikö mitenkään...laitetaan se Koivusalo tälle osastolle.:)
ettet kuulu hakkuuväkeen! Tarinan henkilöt kyllä tunnistavat itsensä.
Millan saduissa on itse asiassa aivan mainiosti koottu palstan tapahtumat ja langat yhteen.
Mä oon myös sun fani...
*ujostelee*.. mitähän ässä tähän ny sanoo.. ;)
kumin esiin....siis pyyhekumin ja silppuaa sen taas palasiksi ja heittelee Zeireeniä :D
*nostaa tavalliseen tapaansa keskarin pystyyn* :P
Milla perkule, nyt menee nitroja!
Jermu poloinen varmaan katoaa tai ainakin vaihtaa nikkiä ja
silmän iloo suuttuu taas! Voi tätä elämää...
Mut tarinasi on mainio! =o) *hangon keksinä*
Ps: Taas se nähtiin että naiset on fiksumpia kuin miehet. Jermu ei tajunnu miksi nipistelen, toppauksia vaan laitti pöksyihinsä! ;P
Ja oikeesti. Kiusaat mua ja sitten vielä tuota kukkaproffaa. Sä olet siis ilkeä Siili ! :)
Miks kaikki suuttuu mulle? Pikkusen vaan haluan nipistellä,
minkä mie sille voin että se on niiiin kivaa!
Mä luulin ettei kukaan huomannut!
*pyrskähtelee taas hillittömästi ja menee*
...miksi kaikki kiljuvat niin mahdottomasti.:)
*ihan vaan viattomana* :)
Siinä meillä viaton, jolla ei ole aavistustakaan miks me kiljutaan... Senkin rontti, ei sulle osaa olla vihanen! *nauraa*
että jossain vaiheessa zeireenin ja ässän rakkaus kuihtui pois ja jäljelle jäi vain luja ystävyys.. he päättivät yhdessä tuumin erota, mutta vannoivat ikuista ystävyyttä..
zeireeni oli salaa haaveillut eräästä miehestä, joka ärsytti häntä suunnattomasti.. välillä salaperäinen mies helli sanoin, välillä taas oli niin välinpitämätön tätä pientä zeireeniä kohtaan, että ihan pahaa teki..
zeireeni itki illat yksinään.. mutta joka kerta, kun hän näki tätä salaperäistä miestä, hänen sydämensä hakkasi kovempaa.. mutta hän pelkäsi.. pelkäsi tosi paljon kertoa todellisia tunteitaan tälle salaperäiselle miehelle, koska ei voinut olla varma, leikkikö tämä salaperäinen mies vain hänen tunteillaan..
salaperäisellä miehellä oli jotain vipinää myös toisen naisen kanssa.. oliko se ihan tahatonta vai tietoista? sitä ei zeireeni koskaan saanut selville.. mutta sen hän uskalsi jossain vaiheessa tunnustaa lähettämällä salaperäiselle miehelle viestin, jossa kertoi olevansa hieman mustis.. asiaa ei sen koommin käsitelty.. vaikka mies välillä vilkuilikin zeireeniä ja sanoi taas jotain hellää..
tällä hetkellä zeireeni ei tiedä elämänsä suuntaa.. unohtaako koko salaperäinen mies ja jatkaa yksinäistä elämäänsä.. vai vieläkö hänellä on toivoa jostain suuremmasta tämän ihastuksensa kanssa?
Voisi valaista tilannetta.???
mailaat mulle.. niin voin kertoa.. tietysti riippuu myös siitä, kuka oot.. :P
Säästän ZeireeNiltä seläntakana puhumisen vaivan!
Jos on tarve analysoida asiaa yksityskohtaisesti julkisesti niin sekin sopii!!!
vitun kusipääidioottiääliö.. nyt ei oo kyse susta.. joten suksi vittuun tulppaaneines..
Kadunmies, hyppää kaivoon. Muista ensin laittaa tennarisi jalkaan(ne betoniporsaat).
..Sitten ei mitään hätää, soitan mielelläni virtuaalista haitaria mutta nyt näyttää käyneen niin että soittimeksi tarjotaan "toista viulua"!
zeireenille, joka tiesi, mihin suuntaan lähtisi jatkamaan kulkuaan..
salaperäinen mies paljastui täydelliseksi vässykäksi, joten zeireeni päätti unohtaa tämän ihastuksensa kokonaan.. tästä eteenpäin tämä mies tulisi olemaan hänelle pelkkää ilmaa..
ulkona paistoi aurinko ja zeireeni päättikin viikonlopun kunniaksi siivota pienen parveekkeensa, jonne pääsisi nauttimaan iltapäiväauringosta hyvän kahvin kera ja katselemaan ohikulkevia ihmisiä.. zeireeni haistoi kevään huumaavaa tuoksua.. ja tunsi suurta helpotusta, kun raskas kivi putosi sydämeltä pois..
~X~ leikkii julmasti tunteillani. Joskus halveksien avoimesti, sitten yhtäkkiä muuttuen lempeäksi. Silloin olen hänelle lutuinen, kevätperhonen ja vaikka mitä.
Seuraavassa hetkessä saan taas moitteita. Olen yrittänyt liennytystä, mutta juuri kun luulen saavuttaneeni päämääräni, hän alkaa ilkeillä. Mitä teen?
näkyy tulevan, kun tällaisia juttuja pukkaa.
Ja niin näkyy se kevät vastineissakin :D
AAAARGHH onkai tästä paettava vaikka Lappiin tai Siperiaan, ettei se kevään vaikutus iske muhun.
AAARGHH kohta sitä alkaa tietysti seurustella ja kohta on taas naimisissa ja sitten se hel...tti onkin taas valmis ja sitten sitä on kuin häkissä seinille kimpoileva ****marakatti.
Niin voi käydä he hee, mutta ei kai se nyt noin kamalaa sentään ole?
Tule vaan hakkuuaukealle, täällä on kevään kukkaloisto vielä vähän aikaa, eli siis tyyntä myrskyn edellä. Hakkuukahvila PullaMössö on ympäri vuorokauden auki, Sättirusina kahvi vain 1 hake/annos, muut tarjoukset vaihtelee pitkin viikkoa.
...PullaMössökin on avattu ja Sättirusinalasti perille saapunut.:)
Älä vaan Sättirusinoiden sekaan kaktuksenpiikkejä mausteeksi laita.:)
kaktuspiikkejä sekaan sentään laita. Rusinalasti tuli perille, tosin vähän kolhiintuneena.
Saimme palautetta että kuljettaja olisi ollut vähän ns. kuumakalle, mutta ymmärrän häntä kyllä, lastillahan oli kiire.
...kurttuisia rusinoita ja kuumakalle kuskina...hmmm...täytyy varmaan antaa hiukan palautetta.:)
myöskin savon mies lampaansa kanssa?
...oli rinnakkaisluokalla.:)
Ja lampaita ei saanut tuoda kouluun.:)
"Ja lampaita ei saanut tuoda kouluun.:)"
Sehän oli aina oppituntien ajan pihassa narussa heinää syömässä. Välitunneilla m.s. kävi aina silittelemässä ystäväänsä.
...muistat nyt väärin, ei niitä saanut edes pihaan tuoda.:)
äiti ole kieltänyt sua naurattamasta naisia? taas lensi aamukahvit ruutuun, kiitos sulle.. :D
mutta m.s. haki aikanaan erityisluvan koululautakunnalta vedoten syvään kiintymykseen...
...olin siinä koululautakunnassa ja ei syvästä kiintymyksestä huolimatta sellaista lupaa annettu.:)
...Nessun.:)
oliko meikälle määrätty siellä koululautakunnassa extra määrä suusaippuaa ronskin kielenkäytön vuoksi? entäs rehtorin puhutteluja jatkuvan fingerin näytöstä? :P
tapauksen, vaikka olin vielä lapsi.
Lupa peruttiin myöhemmin, koska m.s:n syvän kiintymyksen osoitukset ylittivät ns. normaalin rajat.
...ihan sinua varten ostettiin eri saippuat, koska muille tarkoitetut eivät tehonneet sinuun ja fingeri-keskusteluja käytiin eräätkin kerrat. Sait niistä jälkkäriä, mutta Ässä harrasti vieläkin niitä hajupommeja, niin istumiset jäivät muutamaan minuuttiin.:)
missä meni ns normaalin raja? :P
...taisi olla sitten ennen minun koululautakuntaan menoa, mutta ei enää minun aikana sellaisia lupia myönnetty. Ei Siirikään saanut tuoda omaa oikeata lemmikkihiirtään, sen vuoksi repussaan pehmohiirtä kuljetti.:)
se lukee kyllä niissä sen aikaisissa pöytäkirjoissa. Asiasta pidettiin useampikin palaveri.
En uskalla ihan tälle palstalle kaikkia yksityiskohtia laittaa.
Normaali raja = silitystä lampaan etupäässä.
Epänormaali raja = silitystä lampaan takapäässä.
ok.. tää asia tulikin tätä myöten selväksi.. *räjähtää nauraan*
...noinkos se on kirjattu pöytäkirjoihin.:)
*lähtee kaivamaan vanhat arkistot esiin*
Joko tarina etenee lukioon asti? Kuinka käy kouluruokailun, jos vain kuuma-Kalle saa ajaa ruokalasteja. Onko kukaan menossa yliopistoon? Näihin kysymyksiin tuleeko vastaukset, mitä häh?
kun et kaivele niitä arkistoja. Muistelen nimittäin, ettei tuota... äääh... siis jäänyt silittelyyn... tai öh.. no joo.
siinä änkytät? kakista ulos vaan!
meitsi ei ainakaan menny yliopistoon.. ei katsopas näillä aivoilla..
*ottaa rätin käsiinsä ja jatkaa vessanpesua* :P
siis ei se takapään silittäminen vielä kieltoa tuonut, vaikka herättikin ansaittua huomiota.
Tilanne eteni tuota.. äh... sillai pidemmälle, jos tiedät mitä tarkoitan. Sitä ei pidetty lasten silmille sopivana, vaikka kyllä me kaikki kurkittiin, ja olit siellä sinäkin, kyllä mä muistan, joten älä yhtään kysele!
Kuitenkin olet käynyt.. Tuolla joku valitteli avauksessa että oli käynyt ylipainoisen kanssa treffeillä. Toisessa avauksessa valiteltiin, että joku oli lentänyt ulos Chatistä. Oliko sama henkilö kyseessä, kun se oli se "Massahurmaaja" ? :)
tiedä, mitä tarkoitat.. kerro lisää..
emmää vaan tiijä, kekkä on tehny ne avaukset tai oliko kyseessä sama henkilö..
*ottaa seuraavaksi vessanpesuharjan käteensä*
tiedät ja muistat kyllä!
et uskalla kertoo!
pelkäätkö, pelkäätkö, pelkäätköööööööö..?
vai mammaricooma...Kjäh!
uskallan, mutta nyt en kiusallanikaan kerro. Varmaan alat taas pillittämään, itkuiikka kun olet, ja silloin se olet sinä joka saa mammariCooman.
Menen käväisemään työmaalla välillä ettei totuus unohdu, samalla pääsen hyvin lusmuilemaan tästä jutusta. I'll be back in 2 hours (tuo oli enklantia).
...opiskeluaika jäädä väliin, oli niin boheemia aikaa jokaisella.:)
Jos vaikka niitä lapsenlapsia.:)
*niiskuttaa ja karkuun*
...ja paiskaa arkiston oven kiinni...hmmm...julistettu salaiseksi seuraavat 40 vuotta.:)
...kyllä sinä tiedät...just olit kuulemma juossut siitä ohitse Ässä perässäsi...keskaria vielä olit näyttänyt ja reksi luuli, että hänelle näytit vaikka tarkoitit Ässälle...ja siitä tuli sitten taas yksi hajupommicooma.:)
Onneksi reksi selvisi siitä toisesta selvittelystä viedessään sinua ja Ässää reksin toimistoon ja talkkariraukka joutui menemään siihen...hmmmm.:)