Lasten synttärilahjat suurperheessä

Kyllä meillä huomioidaan kaikkien lasten syntymäpäivät. Kakku leivotaan ja pieni lahja, jota on mahdollisesti toivottu. Kummit yleensä muistavat joululahjalla ja synttärilahjalla. Nimipäivälahjaksi sisarukset tekevät toisilleen kortin ja kummit myös muistavat kortilla. Kavereita kutsutaan vain lähimmät ja samoin käydään vain muutaman luona. Lahjat eivät ole kavereiden kesken kummoisia. On sovittu, että ei saa ylittää 5 euroa ja siinä on pysytty.

Meillä juhlitaan synttärit ja nimpparit. Ala-asteikäisille pidetään lisäksi kaverisynttärit erikseen.
Siitä vanhempana saa kutsua pari parasta kaveria "sukulaissynttäreille".
Lähisukua on n.30hlöä, jotka siis kutsutaan aina.
Olen tosi iloinen, että suvussamme on tällainen tapa ja yleensä kaikki viitsivät/ehtivät paikalle. Näin tulee pidettyä enemmän yhteyttä lasten serkkujen kanssa.
Meillä ei lahja ole pää-asia, vaan se, että vietetään aikaa yhdessä. Tuon olen teroittanut myös lapsille, ettei meillä myydä lahjan hintaisia pääsylippuja. Suurin osa(yleensä kaikki) kuitenkin tuo lahjan.
Leipomukset on yleensä ihan perusjuttuja; täytekakku, kuivakakku, suolainen- ja makea piirakka, keksejä, sipsejä, limsaa yms. Joskus on joku teema, mutta harvoin ja joskus yhdistetään juhlia, jotka ovat lähekkäin toisiaan.
Meillä on 6 lasta, joista 2 jo maailmalla.

Toki suurperheissäkin lasten syntymä- ja nimipäivät muistetaan ja niitä juhlitaan pienellä lahjalla ja kakkukahveilla. Näin oli lapsuuden kodissani, jossa meitä oli kuusi sisarusta, ja näin on ollut omassa viisilapsisessa perheessänikin. Kavereilleen lapseni ovat pitännet lastenkutsuja lähinnä ala-asteikäisinä. Myös rippijuhliinsa ja ylioppilasjuhliinsa he ovat saaneet kutsua omia ystäviään mukaan. Nyt minulla on enää kaksi lasta kotona, joista toinen kirjoittaa ylioppilaaksi keväällä ja toinen on yläasteella.

Parhaat lastenjuhlat missä mä ollu on aina ollu suurperheissä. Ne tekee niin paljon kaikkee kivaa!!!En ikinä anna mun vahemille anteeksi että meitä on vain kolme lasta.

Syntymäpäivälahjoista en osaa sanoa. Sen kuitenkin olen huomannut, että tuntemissani suurperheissä lastenjuhliin todella panostetaan; on hienot tarjottavat, koristelut, monenlaista ohjelmaa ja niin edelleen. Yhdessä saatetaan askarrella ja ideoida montakin viikkoa ja isossa porukassaa on sitten myös monta tekijää eli syntyy enemmän valmista kuin yksin tai kaksin nyhräävällä.

Omalle pienperheen lapselleni mukaan pääseminen noihin juhliin on kuin olisi "joulu, juhannus ja omat syntymäpäivät yhtä aikaa." Sanonta lapsen omasta suusta.

Tosin en tiedä, johtuuko tuo panostaminen nimenomaan suurperheellisyydestä vai satunko vain tuntemaan poikkeuksellisen tarmokkaita ja lapsirakkaita suurperheellisiä. Ehkä toisenlaisiakin on. Ainakin ne kurpan oikeat tai kuvitteelliset tuttavat.

Oltiinpa taas eilen lastenkutsuilla suurperheessä ja myönnän että näin (pienemmän perheen) äitinäkin olen melkein kade. Oma aika, voimat ja mielikuvitus ei ikinä riittäisi samaan. Kaikki oli koristeluja ja ohjattuja leikkejä myöten ihan viimeisen päälle, tarjottavista puhumattakaan! Taitaa olla todella vanhoja muisteluja tai silkkaa ennakkoluuloa nuo puheet, etteikö suurperheissä juhlittaisi lasten syntymäpäiviä.