Eli te tosissaan lasta haluavat, oletteko ajatelleet, minkä ikäiseksi asti olette valmiita yrittämään?
Olen 43-vuotias lapseton nainen. Pitkäaikainen exäni ei halunnut lasta, no ei sitä kyllä kuulunutkaan, mutta ei puhettakaan, että olisi lähtenyt kanssani esim. hoitoihin. En halunnut silloin painostaa ja hyväksyin lapsettomuuden jotenkin itsekin. Erosimme pari vuotta sitten. Siinä yhteydessä surin lapsettomuuttani paljon, mutta hyväksyin jo ajatuksen, ettei äitiys ole minua varten.
Mutta mutta... Nyt olen seurustellut (huom: vain) 3 kuukautta 49-vuotiaan miehen kanssa ja huomasin juuri olevani (vahinko)raskaana. Mies ei halua lasta (omat aikuisia jo). Lapsista on puhuttu ihan yleisellä teoriatasolla, ei vielä käytännössä, kun en ole uskaltanut kertoa tätä uutista vielä.....
Tekisittekö lapsen siitä huolimatta, että mies ei asiaa hyväksy, vaikka yksin tämän ikäisenä?
Olen ihan sekaisin. Elämä näköjään heittelee...
Olen 43-vuotias lapseton nainen. Pitkäaikainen exäni ei halunnut lasta, no ei sitä kyllä kuulunutkaan, mutta ei puhettakaan, että olisi lähtenyt kanssani esim. hoitoihin. En halunnut silloin painostaa ja hyväksyin lapsettomuuden jotenkin itsekin. Erosimme pari vuotta sitten. Siinä yhteydessä surin lapsettomuuttani paljon, mutta hyväksyin jo ajatuksen, ettei äitiys ole minua varten.
Mutta mutta... Nyt olen seurustellut (huom: vain) 3 kuukautta 49-vuotiaan miehen kanssa ja huomasin juuri olevani (vahinko)raskaana. Mies ei halua lasta (omat aikuisia jo). Lapsista on puhuttu ihan yleisellä teoriatasolla, ei vielä käytännössä, kun en ole uskaltanut kertoa tätä uutista vielä.....
Tekisittekö lapsen siitä huolimatta, että mies ei asiaa hyväksy, vaikka yksin tämän ikäisenä?
Olen ihan sekaisin. Elämä näköjään heittelee...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minusta se kuulostaa suurelta siunaukselta etta olet tullut raskaaksi! Jos olit "lapsettomuuteen" tyytyneena siita surullinen, on se merkki siita etta lapsen kuitenkin haluat. Nakemani mukaan lapsettomuus on helpointa kestaa nuorella ialla kun on vaikka mita muuta mihin keskittaa energiansa (ura, ystavat, matkustelu yms), mutta mita vanhemmaksi tulee, sita surullisemmaksi kay se tosiasia etta lapsenlapsia ei ole, ja yksinaisyys on siina tapauksessa monen kohtalona. Ala perusta mitaan paatoksia miehen mielipiteelle; kyse on ehka viimeisesta mahdollisuudestasi saada oma lapsi. Jos lapsesta hankkiudut eroon, ja pysyt nykyisen miesystavasi kanssa, on varmasti helppo katkeroitua kun vieresta katselet hanen isoisyyttaan ja kasvavaa perhetta. On kuitenkin hyvaksyttava etta jos mies on todella lapsen saantia vastaan, han ei ehka tahdo olla osallisena siihen ja tahtoo paattaa suhteen. Olisitko silti onnellinen?
Mita ikaan tulee, tiedan monia yli 40-vuotiaita joilla on pienia lapsia, ja myos lahes saman ikaisia joilla ei lapsia viela ole, mutta ehdottomasti niita viela haluavat. Tiedan myos paalle neljakymppisia keilla ei ole energiaa tai kiinnostusta olla vanhempi lapsilleen. Ei ole tiettya ikaa milloin "ei enaa kannata", tai milloin jaksaisi enaa lapsen kanssa olla. Varsinkin ensimmaisen lapsen kanssa; eiko se ole yhta ihmeellista, ihanaa ja elamaa rikastuttavaa riippumatta iasta? Voimia paatoksen tekoon, toivottavasti kaikki menee hyvin. :)
mainio lapsen saannille. Onhan luonto kuitenkin niin päättänyt kun raskauduit. Monelle 43 vuotiaalle ei raskautuminen ole enään niin itsestään selvää
Minä en ole lapseton,mutta käyn lapsettomuushoidoissa koska uuden mieheni kanssa haluamme yhteisin lapsen ja sitä ei ole nyt vuoteen kuulunut normi konstein ja ikää minulla on 40v. Joskus ajattelin, että kun 41 olen täyttänyt niin en edes lasta enään yritä, mutta nyt siihen ikään on enään 5 kk ja mieli on muuttunut ja ikäraja noussut sinne 43v :))
Ole onnellinen ja nauti raskaudestasi sanoi mihesi mitä sanoi. Nyt saat mielestäni olla itsekäs. Tuossa vaiheessa minulle olisi aivan sama mitä mies tosiaan sanoo tai lähteekö lätkimään( eihän häneltä tarvitse vaatia mitään) ja luulen että sinullekkin koska olet lapsesta haaveillut ja sen puuttumista surkutellut.
Totta kai siis teet lapsen, älä edes mitään muuta suostu missään nimessä harkitsemaan.
Kerro nyt kuitenkin miehellesi asia esimerkiksi niin, että tiedustelet että jos olisi jo käynyt niin eetä olisi raskaana niin mitä haluaisit sitten tehdä ja olisitko valmis ottamaan sen pienen vastaan.
Onnea valtavasti odotukseesi :)
Jos teetät abortin,kadut sitä loppuikäsi.
Miesystäväsi on itsekäs.Hänellähän
on omat lapset-sinulla ei.
Itse sain nuorimmaiseni 44 vuotiaana.
Ja vasta tämä lapsi tuntui lapselta.
Ei ollut kiirettä mihinkään hössötyksiin.
-Miehiä saa aina uusia,lapsia ei.
Kerro ratkaisustasi meille.
Tuota noin. Vastaan nyt vain yleisellä tasolla kun olen viisi vuotta vanhempi ja oma ainokaiseni täyttää 17 eli olin hänen syntyessään "vain" 32. Yksi hyvä tuttavani sai viimeisen lapsensa 47-vuotiaana. Hänellä on kuitenkin 4 poikaa kahden eri miehen kanssa ja kahdessa sarjassa. Vanhin poika syntynyt reilut 23 vuotta sitten ja nuorin reilu neljä vuotta sitten.
Jos tekisit abortin niin luultavasti katuisit sitä koko loppuikäsi. Miehet voivat vaihtua. Rakkaus omaan lapseen on pysyvää ja kestää koko elämän ajan. Ehdottomasti tekisin lapsen vaikka sinunkin ikäisenä jos näin olisi käynyt. Elämä heittelee todella monin tavoin. Terveisin MLL
Sinuna pitäisin vauvan ilman muuta. Ja ehkä odottaisin tuon kertomisen kanssakin vielä hiukan, ettet sillä "pilaa" suhdetta. Nimittäin itse juuri hoidoilla 40 v. raskautuneena (erittäin toivottu) ja sitten viikolla 12 kuitenkin keskenmenon kokeneena, tiedän että elämä todella heittelee. Eli jos mies esim. "panikoituu" uutisestasi, ja sitten tuleekin jotain raskauden suhteen, niin voi olla ettei sitten ole tuota miestäkään, esim. uuteen yritykseen ;-) Ota rauhallisesti ja nauti. Ja itse kertoisin toisaan vasta tuossa n. rv 12 jälkeen. Mikäänhän ei sittenkään ole varmaa yms. mutta tottakai tulevan isäkin pitää asia saada tietää, ja voi käydä niinkin että tosipaikassa hän sitten oikein innostuukin ajatuksesta jne. Joten nauti vaan olostasi.
Ehdottomasti pidät lapsesi. Älä tee aborttia miehen mieliksi. Anna lapsellesi hyvä elämä. Pärjäät aivan hyvin yksinkin lapsen kanssa. Olet ihan hyvän ikäinen, aikuinen nainen.
Tämä voi olla sun ainutkertainen tilaisuutesi tulla äidiksi. Iloitse siitä.
Moni nainen saa nelikymppisenä vauvan. Ihan ok juttu.
toivon sulle hyvää vointia ja iloista elämää uuden perheenjäsenen kanssa.
muista että olet keskustelupalstalla jossa kukaan ei ota vastuuta toisten tekemisistä, vastailla voi mitä vaan.
Sinun pitää itse tehdä päätös pidätkö lapsen vai et.
Ei kai kukaan järkevä 49-vuotias mies halua lasta tuon ikäisenä. Mies täyttää 65 ja lapsi on murrosikäinen,haloo.
Myös sinun kohdallasi on suuria riskejä niin raskaudessa kuin synnyksessä sekä myös lapsen terveyden suhteen. 58:na sinä puurrat murrosikäisen kanssa, luuletko että voimasi ja ymmärryksesi riittää?
Jos kuolet vaikka 70-vuotiaana, lapsesi hautaa sinut n. 27 vuotiaana.
En ymmärrä kun sanotaan että saa olla itsekäs kun vanhoilla päivillä hankkii lapsen - se on todella ITSEKÄSTÄ jopa unohtaen mitä se lapselle tuo tullessaan.
Ihan tottakai aloittaja päättää itse pitääkö lapsen vai ei mutta sitten jos lapselta kysyisi murrosikäisenä oletko mieluummin olemassa vai et niin todennäköisesti vastaus olisi kyllä. Sitä toista vaihtoehtoa ei oikein pysty kuvittelemaan eihän silloin olisi olemassa.
Ja mitä tuohon äidin hautausikään tulee niin minulla oli aivoverenvuoto lokakuussa 2005 joten tyttäreni oli todella suuressa vaarassa menettää äitinsä 12-vuotiaana. Sen jälkeen vielä tästä aivoverenvuodosta aiheutuneita todella pahoja komplikaatioita on ollut kaksi joten hengenlähtö on minulla ollut hyvin lähellä kolme kertaa neljän ja puolen vuoden sisällä. Kuka ihminen sitä päiviään tietää etukäteen? Minä toivon eläväni vielä ainakin reilun vuoden jotta näen tyttäreni täysi-ikäisenä. Jokainen päivä sen jälkeen on pelkkää plussaa.
Aika monet riskit ja kromosomihäiriöt pystyy tutkimaan ennen vauvan syntymää ja jokainen raskaus on arvaamaton - nuoremmallakin ihmisellä.
Itse olisin tehnyt päätöksen todennäköisesti täysin itse mutta ehkä on mukava saada tukea päätökseen ihan näin anonyymisti. Eikä se lapsen synnyttäminen nyt ihan pelkkää itsekkyyttä ole. Siinähän tarjoaa mahdollisuuden toisen ihmisen tulevalle elämälle. Mikäli aloittaja päätyy toisenlaiseen ratkaisuun ei sekään mielestäni ole tuomittavaa. Itse kutenkin pitäisin lapsen. Ja valitettavasti kun noista raskauksistakaan ei tiedä miten ne päättyvät. Kyllä elämä on loppujen lopuksi aika suurta arpapeliä. Terveisin MLL
Mun vanhemmat olivat nuoria kun mut saivat, äiti 23 ja isä 27 .. Kuitenkin nuo hylkäsivät minut lapsena ja jouduin mummoni kasvatettavaksi. Nyt minä olen 27vuotias pian kolmen lapsen äiti ja mummoni 74 enkä näe asiassa mitään ongelmaa. Tottakai joskus oli jotain hankaluuksia ikäeron takia, mutta ikäero toi varmasti myös paljon positiivista, olihan mummoni todella aikuinen, kokenut ihminen joka oli humputtelunsa humputellut ja pystyi todella keskittymään lapseen.
Mitä tarkoitat sanomalla "Jos kuolet vaikka 70-vuotiaana, lapsesi hautaa sinut n. 27 vuotiaana."
Mitä väliä tuollaisella on, kuka vaan voi kuolla koska vaan. Itse olen 27vuotias ja käsittääkseni tarpeeksi aikuinen ymmärtääkseni mitä kuolema on. Läheisen kuolema on vaikea asia tapahtui se minkäikäisenä tahansa, mutta tuskin tuollasen perusteen takia kannattaa alkaa pohtimaan pitääkö lapsen vai ei.
Ap on saanut mahtavan lahjan Jumalalta, ei sitä voi kieltää. Ei ole itsekästä antaa oman lapsensa elää. Vaikka väsymystä ja mitä tulisi suomalainen yhteiskunta tukee äitiyttä hienosti:)
Paljon tsemppiä AP:lle, iloitse raskaudestasi äläkä stressaa turhia, elämä kyllä järjestyy omalla painollaan:)
Taidat olla katkera ja purat tuollaisella kateellisella katkeralla viestilläsi. Minun isä oli vähän päälle 50 vuotias kun sai minut ja kuoli kun olin 19 vuotias. Itse en olisi halunnut muuta isää ja muistot on minun sydämmessäni. Kyllä vaan on sellaisia miehiä myös jotka haluavat tulla isäksi myöhaisellä iällä. Et voi yleistää.
AP:lle onnea elämässä, ja jos lapsen haluat pitää niin uskon sen olevan ihme, koska kertomuksen päättellä itse uskon niin. Voihan sen isän mielikin vielä muuttua, kuka tietää..
tekisin ihan varmasti lapsen!! vaihdevuodet kertovat millon luonto ei halua enää sinun lisääntyvän. anna mennä vaan1mieti,jos eroot ja olet tehny abortin.sulle ei jää mitään. jos se miehes rakastaa sinua,ottaa sinut lapsinee päivineen.ei ole yhdenkään miehen oikeus sanoa "minä en lasta huoli enää kun olen jo tehny ne!".yököttää ajatellakkin. miten muka hän on parempi ja arvoinen saada kokea se ilo!??
tee vaan lapsi.tiedät sen että se on oikein.
ketjun kirjoittajilla (paitsi yhdellä) on selkeästi oma kantansa VAIKKA eivät tiedä tuon taivaallista sinun tilanteestasi.
Se toinen vaihtoehto eli abortti on myös vaihtoehto, yhtä hyvä tai huono kuin raskauden jatkaminen.
Kummassakaan tapauksessa et tiedä mitä tulevaisuus tuo tulleessan,mutta
joitakin asioita kyllä tiedät kuten lapsesi ja sinun ikäerosi ja voit pohtia jaksatko mahdollisesti
kasvattaa lapsen yksin, sillä sekin vaihtoehto kannattaa ottaa huomioon.
Mitä riskejä ikäsi joka ei ole mikään ensisynnyttäjän luonnollinenn ikä, tuo tullessaan niin sinun kuin lapsen kohdalle, niitäkin on hyvä punnita.
Tällaisia keskusteluja kun käyt itsesi kanssa, toimit vastuullisesti niin itsesi kuin mahdollisen päätöksen kanssa. Toisten mielipiteet ja näkemykset - älä anna niiden hämätä päätöstäsi,
sillä VAIN SINÄ OLET VASTUUSSA PÄÄTÖKSESTÄ JA SEN SEURAAMUKSISTA!
jos 49 oisin saanu sen pikkuisen vielä ..se jäi saamatta..:(
No niin. Kun on pullat uunissa, niin pidä se lapsi, jos raskaus loppuun asti kantaa. Tuossa iässä on riksinsä raskaudessa. Varaudu myös siihen, että lapsi voi olla vammainen.
Mutta. Että ensimmäinen mies ei halunnut lasta, mutta silti ette käyttäneet ehkäisyä? Vai miten muuten voi selittää lauseen "no ei sitä kyllä kuulunutkaan" eli yritit silti tulla raskaaksi? Törkeää. Sitten toinen mies ei halua lasta ja nyt olet kuitenkin raskaan? Ei ei taaskaan ehkäisyä?? Jos ei halua lasta, käyttää ehkäisyä tai tietää että toinen käyttää. Onko nyt niin, että sen salaa "unohdit" taas?
Julmaa toisten huijaamista tuollainen. Toivottavasti moraalisi ei periydy lapsellesi ja toivottavasti hän on tarve. Hyviä jatkoja!
Katkeruus paistaa!!!
Eiköhän ap tee itse ratkaisun kuitenkin vaikka vastaukset täällä olisivat mitä ikinä.
Totta h:ssä. Onnettelut, siitä vaan!
Jos mies ei halua lasta älä hyvä ihminen tee aborttia. Katuisit varmasti katkerasti. Hänellä on jo lapsia, sinulla ei. Jos et vaadi häntä jäämään kanssasi suhteeseen ei hänellä mielestäni ole moraalista oikeutta päättää, ettet sinä saa tässä elämässä (kyse kun on viime hetkistä joka tapauksessa) lapsia lainkaan.
Kaikkea hyvää sinulle.
ja sitten pamahdat raskaaksi. Ei tullut mieleen se ehkäisyn käyttö.
Onhan tilanne varmasti melkoinen ansa miehelle 3 kk seurustelun jälkeen kun 43 v tulee raskaaksi.
Ei se varmasti se ensimmäinen tavoite ole kypsässä iässä olevalle parisuhteelle 3 kk jälkeen.
vaikka itse en lapsista piittaakaan, niin sinuna kyllä pitäisin lapsen.
monelle tuo asia ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.
ja mitä tulee tuohon että jotkut voivottelevat ikääsi ja sitä kuinka lapsi hautaa sinut 27-vuotiaana voin sanoa että minä 8v, sisareni 11v, nuorempi isoveljeni 14v ja vanhempi veljeni 15v hautasimme isämme äitimme kanssa.
ja isä ei ollut edes kovin vanha.
nykyään 24-vuotiaana(edelleen lapsettomana) voin sanoa että ne ihmiset joilla on hankaluuksia saada lapsi, ja lopulta saavat lapsen ovat todellisia ihannevanhempia!he ovat niitä jotka todella ymmärtävät lapsen ja perheen tärkeyden, toisin kuin nämä jotka raskautuvat lähes silkalla "tahdonvoimalla".
tiedän erään pariskunnan jotka olivat toivoneet lasta monta vuotta, ja kun he lopulta lapsen saivat niin oli ilo ylimmillään ja lasta rakastetaan todella paljon ja he ovat ihannevanhempia, parempia ei voisi toivoa!!
sitten on eräs ystäväni joka on tullut ns."vahingossa raskaaksi" kahdelle eri miehelle, hänellä ei ole töitä, ei koulutusta, eikä oikein tajua lapsenhoidosta..lapset tuntuvat olevan hänelle joitain "esineitä jotka on vain pakko jokaisella olla"..en miellä häntä äidilliseksi.
kuulostaa jotenkin kärjistetyltä, mutta kyllä iällä on väliä kun lasta suunnitellaan. ei nuori ihminen osaa olla hyvä äiti lapselleen.kyllä se ikä tuo viisautta ja malttia monessakin asiassa.
ei vanhempi ihminen jaksa enää suuttua pikkuasioista. ne asiat tuntuvat pieniltä lapsen rinnalla.
pidä lapsi, ja jos mies häipyy, hän ei tajua onnekkuuttanne.
pojat ovat aina poikia...
...ainakin itse antaisin tämän lapsen syntyä maailmaan. Olen samanikäinen kuin sinä ja kaksi keskenmenoa takana, joten olet onnekas että yleensä raskauduit tämän ikäisenä. Itselläni lapsen kaipuu niin suuri että olen valmis vaikka yksin olemaan jos vain raskaus vaan jatkuisi loppuun asti.
Tulisit katumaan jos et antaisi tämän lapsen syntyä. Hei jaksamista sinulle ja kirjoittele tänne miten jatko sujuu.