Tulit hiljaa pimeään elämääni,
tulit niin hiljaa,
tuskin huomasin.
opetit varovasti minulle hellyyttä,
opetit niin varovasti,
koska minä pelkäsin.
annoit aikaa minulle oppia luottamaan,
annoit minulle luottamuksen,
suhteemme perustui luottamukselle.
Tunsit lämmön kun sinulle hymyilin,
se virtasi suonissasi,
sinun rakkautesi.
Nyt piinaavat viimeiset sanat,
se viimeinen keskustelu.
Nyt kevät aurinko on kadonnut pilvien taa,
eikä se lämmitä minua enään,
niinkun et sinäkään.
Kaikki ihana tapahtui niin nopeasti,
mutta me tiesimme sen häviävän.
Nyt ei ole kuin muisto vain
ja totuus että
kaikista onnenhetkistä täytyy maksaa.
tulit niin hiljaa,
tuskin huomasin.
opetit varovasti minulle hellyyttä,
opetit niin varovasti,
koska minä pelkäsin.
annoit aikaa minulle oppia luottamaan,
annoit minulle luottamuksen,
suhteemme perustui luottamukselle.
Tunsit lämmön kun sinulle hymyilin,
se virtasi suonissasi,
sinun rakkautesi.
Nyt piinaavat viimeiset sanat,
se viimeinen keskustelu.
Nyt kevät aurinko on kadonnut pilvien taa,
eikä se lämmitä minua enään,
niinkun et sinäkään.
Kaikki ihana tapahtui niin nopeasti,
mutta me tiesimme sen häviävän.
Nyt ei ole kuin muisto vain
ja totuus että
kaikista onnenhetkistä täytyy maksaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Iituli, sun runon kolme ekaa riviä kolahti. Tulla hiljaa pimeään - niin hiljaa ettei huomaa. Kaunista, koskettavaa ja pelottavaa...
ihanasti kirjotit...