Eeva Tuokko
MITEN RUOTSIA OSATAAN PERUSKOULUSSA?
Perusopetuksen päättövaiheen ruotsin kielen B-oppimäärän oppimistulosten kansallinen arviointi 2008, Opetushallitus
Riippumatta koulutustavoitteistaan pojat suhtautuvat kielteisesti ruotsin kieleen oppiaineena, omaan menestymiseensä sen opiskelussa sekä sen hyödyllisyyteen. Ammatilliseen koulutukseen aikovat tytöt olettavat ruotsin kielestä voivan olla hyötyä. Lukioon aikovien tyttöjen käsitykset itsestään ruotsin kielen oppijoina, kielestä saatavasta hyödystä ja siitä pitämisestä ovat myönteisiä.
Tuloksia verrattiin vuonna 2001 järjestetyn vastaavan arvioinnin tuloksiin. Kuuden vuoden kuluessa osaamisen taso on laskenut kaikilla reseptiivisen kielitaidon osa-alueilla.
Opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamisessa puhumisen osalta on selvästi epäonnistuttu silloin, kun oppilaat eivät kuuden pakollisen kurssin jälkeen osaa esitellä itseään ruotsiksi. Otoksen perusteella on otaksuttavissa, että näitä kouluja on varsin paljon.
Seuraavassa on muutamia konkreettisia esimerkkejä oppilaiden puhetaidosta:
- Ruotsin kielen kaikkein keskeisin kieliaines hallittiin odottamattoman heikosti: esim. ”bo” äännettiin usein ”Var bår du?”. ”Jag bår i xxx”.
- Tavallisimpienkin kysymysten muodostaminen oli yleensä huomattavan vaikeata. Myös eurooppalaisen A1-tason alimpiin osaamislausumiin kuuluva perustietojen kertominen itsestä oli odottamattoman vaikeata.
- Oppilaiden puheesta puuttui lähes täysin puheeseen tyypillisten ”pragmapartikkelien” käyttö. (Jaså, Vet inte, nog, faktiskt, tyvärr…)
- Osa oppilaista kiinnitti suhteetonta huomiota kielimuodon oikeellisuuteen ja korjaili sanomaansa tavan takaa. Tilannetta ei parantanut se, että korjailuun osallistui vielä opettajakin.
- Oppilaiden kyky käyttää kiertoilmaisuja oli lähes olematonta. Sen sijaan monet oppilaat turvautuivat suomalaisiin ja joskus englanninkielisiin ilmauksiin. Usein käytettyjä ilmauksia olivat myös ”ohi”, ”en
mä osaa tätä”.
- Äänettömät tauot puheen keskellä olivat usein erittäin pitkiä, mikä heikensi tuntuvasti sujuvuutta ja luontevuutta.
- Usein kuultava hihitys, kikatus ja nauru häiritsivät myös arviointia. On vaikea arvioida, missä määrin tällainen käyttäytyminen johtui tilanteen outoudesta ja jännittävyydestä tai missä määrin siitä, ettei tilanteeseen suhtauduttu kovinkaan vakavasti. Koulukohtaiset erot epärelevantissa käyttäytymisessä olivat suuria.
- Yksi ongelma oli joskus myös muutamien parien tuntuva epäsuhta. Jos toinen ei sanonut yhtään mitään, myös toisen suoritus kärsi. Onneksi tällaisia tapauksia ei kuitenkaan ollut kovin monta.
***
Noilla eväillä pakkoruotsilla ei ole tulevaisuutta. Ja lisätukea saamme ylioppilastutkinnosta, jossa ruotsin kirjoittajien osuus on pudonnut 100 prosentista viime kevään 68 prosenttiin, pojilla 51 prosenttiin ja vähiten ruotsin kirjoittaneissa lukioissa pojat ja tytöt yhteensä 24 %. Viime syksynä putous jatkui 10 % pitkässä ruotsissa, jonka kirjoitti enää alle tuhat abia. Keskipitkässäkin ruotsissa vähennys oli 3,3 %.
Jostain syystä suomalaiset eivät pidä pakkoruotsista. Ei silti, eivät he aikoinaan pitäneet pakkovenäjästäkään. Nyt taitaa olla tullut pää vetävän käteen ja Suomen kielipolitiikka saadaan kestävän kehoityksen malliin. Jos apua tarvitaan, niin Ruotsin uusi kielilaki on erinomainen esimerkki; vain enemmistön kieli on virallinen pääkieli, muut vanhat kielet saavat kansallisen vähemmistökielen aseman ja lukuisat muut kielet, joita maassa puhutaan äidinkeilenä, ovat vähemmistökieliä.
MITEN RUOTSIA OSATAAN PERUSKOULUSSA?
Perusopetuksen päättövaiheen ruotsin kielen B-oppimäärän oppimistulosten kansallinen arviointi 2008, Opetushallitus
Riippumatta koulutustavoitteistaan pojat suhtautuvat kielteisesti ruotsin kieleen oppiaineena, omaan menestymiseensä sen opiskelussa sekä sen hyödyllisyyteen. Ammatilliseen koulutukseen aikovat tytöt olettavat ruotsin kielestä voivan olla hyötyä. Lukioon aikovien tyttöjen käsitykset itsestään ruotsin kielen oppijoina, kielestä saatavasta hyödystä ja siitä pitämisestä ovat myönteisiä.
Tuloksia verrattiin vuonna 2001 järjestetyn vastaavan arvioinnin tuloksiin. Kuuden vuoden kuluessa osaamisen taso on laskenut kaikilla reseptiivisen kielitaidon osa-alueilla.
Opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamisessa puhumisen osalta on selvästi epäonnistuttu silloin, kun oppilaat eivät kuuden pakollisen kurssin jälkeen osaa esitellä itseään ruotsiksi. Otoksen perusteella on otaksuttavissa, että näitä kouluja on varsin paljon.
Seuraavassa on muutamia konkreettisia esimerkkejä oppilaiden puhetaidosta:
- Ruotsin kielen kaikkein keskeisin kieliaines hallittiin odottamattoman heikosti: esim. ”bo” äännettiin usein ”Var bår du?”. ”Jag bår i xxx”.
- Tavallisimpienkin kysymysten muodostaminen oli yleensä huomattavan vaikeata. Myös eurooppalaisen A1-tason alimpiin osaamislausumiin kuuluva perustietojen kertominen itsestä oli odottamattoman vaikeata.
- Oppilaiden puheesta puuttui lähes täysin puheeseen tyypillisten ”pragmapartikkelien” käyttö. (Jaså, Vet inte, nog, faktiskt, tyvärr…)
- Osa oppilaista kiinnitti suhteetonta huomiota kielimuodon oikeellisuuteen ja korjaili sanomaansa tavan takaa. Tilannetta ei parantanut se, että korjailuun osallistui vielä opettajakin.
- Oppilaiden kyky käyttää kiertoilmaisuja oli lähes olematonta. Sen sijaan monet oppilaat turvautuivat suomalaisiin ja joskus englanninkielisiin ilmauksiin. Usein käytettyjä ilmauksia olivat myös ”ohi”, ”en
mä osaa tätä”.
- Äänettömät tauot puheen keskellä olivat usein erittäin pitkiä, mikä heikensi tuntuvasti sujuvuutta ja luontevuutta.
- Usein kuultava hihitys, kikatus ja nauru häiritsivät myös arviointia. On vaikea arvioida, missä määrin tällainen käyttäytyminen johtui tilanteen outoudesta ja jännittävyydestä tai missä määrin siitä, ettei tilanteeseen suhtauduttu kovinkaan vakavasti. Koulukohtaiset erot epärelevantissa käyttäytymisessä olivat suuria.
- Yksi ongelma oli joskus myös muutamien parien tuntuva epäsuhta. Jos toinen ei sanonut yhtään mitään, myös toisen suoritus kärsi. Onneksi tällaisia tapauksia ei kuitenkaan ollut kovin monta.
***
Noilla eväillä pakkoruotsilla ei ole tulevaisuutta. Ja lisätukea saamme ylioppilastutkinnosta, jossa ruotsin kirjoittajien osuus on pudonnut 100 prosentista viime kevään 68 prosenttiin, pojilla 51 prosenttiin ja vähiten ruotsin kirjoittaneissa lukioissa pojat ja tytöt yhteensä 24 %. Viime syksynä putous jatkui 10 % pitkässä ruotsissa, jonka kirjoitti enää alle tuhat abia. Keskipitkässäkin ruotsissa vähennys oli 3,3 %.
Jostain syystä suomalaiset eivät pidä pakkoruotsista. Ei silti, eivät he aikoinaan pitäneet pakkovenäjästäkään. Nyt taitaa olla tullut pää vetävän käteen ja Suomen kielipolitiikka saadaan kestävän kehoityksen malliin. Jos apua tarvitaan, niin Ruotsin uusi kielilaki on erinomainen esimerkki; vain enemmistön kieli on virallinen pääkieli, muut vanhat kielet saavat kansallisen vähemmistökielen aseman ja lukuisat muut kielet, joita maassa puhutaan äidinkeilenä, ovat vähemmistökieliä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
toisiinsa tällä tavalla ! Historialliset syyt ovat tässä mukana ym.
Niin mitkä historialliset syyt? Tarkoitatko ehkä, että koska Suomi on kuulunut Ruotsille, ruotsia pitäisi edelleen puhua? On Suomi kuulunut Venäjällekkin, mutta kukaan ei vaadi pakkovenäjää.
Vai tarkoitatko, että koska ruotsin kielellä ennen oli Suomessa vahva asema, sen pitäisi olla nytkin? Ollaan onnellisia siitä, että suomea ylipäätään saa täällä puhua esim. yliopistoissa ja hylätään jo pakkoruotsi!!
täälläkin kirjoittelevat katkeroituneet vähemmistökielen edustajat
jotka ovat ilmeisesti uhranneet lähes koko elämänsä oman kielensä etujen
puolustamiseen, ja nyt huomaavat työnsä valuneen hukkaan, jota eivät voi
vähillä elinvuosillaan ja voimillaan enää pelastaa, vaan hukkuvat aatteensa
mukana unholaan.
Tämän päivän tilanne on heidän näkövinkkelistä murheellinen,eli laskeva.
Tulevaisuudestahan ei kukaan varmoja voi sanoa minkään kielen osalta
mutta vaikka "viisaat" kehottavat lukemaan historiaa ymmärtääkseen tulevaa
niin ei kovin paljon voi taakseensakkaan katsella,silloin kompuroi matkallaan
ja muut kävelevät yli.