Kun aikovat tehdä itsemurhan, kannattaisi valita sellainen paikka, josta helposti löytää. Ei ole kiva etsiä kissojen ja koirien kanssa ja pelätä mitä on tapahtunut. Edes sen verran voisivat huomaavaisuutta osoittaa! Jos kerran on pakko ottaa itsensä hengiltä! Paras tietysti olisi jos olisi joku muu keino (elävä keino).
Nuoret eivät ole huomaavaisia
on lopullista!
16304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos itsemurhan tekee omalla tai toisen pihalla, se tulkitaan niin, että lähtijällä oli kaunaa talon väelle. Kun uhria etsitään pari päivää, omaisilla on aikaa tottua ajatukseen, ja kertajärkytys on ehkä pienempi. Suruhan on aina yhtä suuri.
tavalla, tekijä haluaa säästää läheisiään löytämisen järkytykseltä. Voisihan löytäjä olla lapsikin, tai sydänvikainen ja muutenkin. Ehkä omaiset eivät tuntisi kotiakaan enää samaksi, jos siellä tekisi, sitäkin varmaan tekijä ajattelee. Löysin kerran samassa kerroksessa asuvan vanhan miehen hirttäytyneenä kerrostalomme kellarivarastosta. Luulen, että hän olisi pystynyt toteuttamaan tekonsa (vaatetanko) kotonaankin, mutta ajatteli vaimoaan. Tiedän tapauksen, jossa tekijä oli onnistunut lähes kokonaan hautaamaan itsensä metsään, ennen kuin ampui itsensä. Sitä valintaa en minäkään oikein ymmärrä.
ymmärrän mitä puhut, mutta en ymmärrä mihin pyrit. Pitäisikö itsemurhaajille laatia jokin ohjeisto, miten ja missä sen saa tehdä? Ja saako sen tehdä, kun siitä aiheutuu niin paljon harmia muille.
Ikäänkuin joku päätyisi itsemurhaan kevein perustein, lähinnä muiden kiusaksi. Eikö olisi hiukan hedelmällisempää pohtia miksi joku päätyy näin epätoivoseen tekoon kuin vatvoa tämän ilmiön "pelisääntöjä". Itsemurhat ovat lisääntyneet myös meidän ikäisten keskuudessa: joka toinen päivä joku seniori-ikäinen riistää hengen itseltään, ellei jo useampikin.
Eikä yksi mielipide asiasta taida sentään olla vatvomista?
En minä mitään käytösoppaita itsemurhaajille kaipaa, mutta eihän niistä haittaakaan taitaisi olla? Löytyyhän erilaisia tekotapa-ohjeitakin.
Mistäpä sen tietää, kuinka moni tekee itsemurhan kevein perustein ja lähinnä muiden kiusaksi? Ei se varmasti ihan tavattoman harvinaista ole. (Etenkään niissä tapauksissa, joissa itsemurhaaja todennäköisesti on luullut tulevansa ajoissa löydetyksi).
En minä oikeastaan pidä erityisen hedelmällisenä pohtia, miksi juuri seniori-ikäiset tekevät itsemurhia, jokaisella on syynsä, anti mennä vaan jos se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, eihän se ehkä aina kerro umpikujasta ja epätoivosta. Se tietysti on murheellista, jos joku lähtee siksi, ettei luota omiensa tai yhteiskunnan pitävän hänestä hyvää huolta kun aika koittaa.
Nuorten ja jopa lasten itsemurhien syitä sen sijaan voisin pohtia. Ja sitä, millaisessa yhteiskunnassa me oikeastaan elämme, millaisessa haluamme elää. En kuitenkaan siltä suunnalta nyt lähestynyt tätä asiaa.
Kun itsemurhia nyt kuitenkin tehdään, niin kyllä minusta ihan hyvin voisi tekijältä odottaa "pelisääntöjen" noudattamista, sääntö numero yksi voisi olla: jätä jäähyväiskirje. Minun tuntemani itsemurhaajat ovatkin poikkeuksetta ottaneet toiset ihmiset kaikin tavoin huomioon ja toimineet niin hienotunteisesti kuin mahdollista. Tuo ilman kirjettä lähtenyt, itsensä melkein kokonaan (aika ovelastikin vielä) haudannut, oli ainoa poikkeus. Ihmettelen minä kyllä sitäkin julkisuuteenkin noussutta tapausta, jossa tekijä oli hirttäytynyt melkein pihapiiriinsä äärimmäisen tiheään kuuseen 15 metrin korkeudelle. Soitti ja kutsui ensin kavereita saunomaan, lähti ilman kenkiä ym. Löytyi muistaakseni 4 vuoden kuluttua, vaimolle ja lapsille ne vuodet varmaan eivät olleet helppoja.
beessi, mutta hyvä kuulla hyvin perusteltu näkemyksesi asiasta. Aihe on minulla jonkinverran kipeä, sen vuoksi en osaa suntautua siihen muutoin kuin tunneperäisesti.
arvottomuuden tunne saa ihmiset riistämään hengen itseltään, - jospa me kaikki ottaisimme enempi vastuuta lähimmäistemme hyvinvoinnista.
...ja nythän ei ole enää kysymys miehistä, tyttöjen ja naisten itsemurhat ovat lisääntyneet vauhdilla.
Meillä ei voida hyvin. Luin äskettäin Tilastokeskuksen tuoreita tutkimustuloksia. Löytyi myös maakunnallisia eroja siitä, missä niitä esiintyy enemmän.
http://www.ktl.fi/org/esittely/huttunen/itsemurhat-suomessa.pdf
Oman paikkakuntani lehdessä oli kattavampi artikkeli asiasta, mutta sitä ei saa netistä,
tässä samasta aiheesta toisen lehden kirjoitus.
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_maakunta/nuoret_tytöt_ja_yli_50vuotiaat_altteimpia_itsemurhalle_5884573.html
Vuosikymmeniä sitten lähialueella katosi nuori mies. Hänen oletettiin hukkuneen, koska vene löydettiin ajelehtimasta järvellä. Ruumista ei koskaan vedestä löydetty. Kyseessä oli maalaistalon poika, reilut kakskymppinen, koti kauniin suomalaisen järvimaiseman äärellä syrjäkylässä. Katoamispäivä oli muistini mukaan sunnuntai. Lompakon kaveri oli jättänyt radion päälle...
Asia kaiketi jo melkein unohtui, kunnes vuosien, ehkä jopa vuosikymmenten jälkeen metsästä löytyi ihmisen luu, kettujen tai muiden metsän eläinten kuljettama. Aluetta alettiin tutkia, ja pojan jäänteet löytyivätkin louhikkoisen maaston kalliononkalosta. Hän oli yrittänyt poistua jälkiä jättämättä. Mielestäni hänen tapansa hävitä maailmasta oli hienotunteinen. Miksi kirjoitella lappuja, jos ei asiaa ole, jos vain haluaa vain lähteä pois, kadota iäksi?
Olen usein miettinyt, miksi. Oliko isännäksi ruvennut vanhempi veli, naimaton hänkin, ehkä paha "pomottaja"? Liekö ollut sydänsuruja tai yksinäisyyttä, ja kukaan läheinen suuressa perheessä ei hoksannut ojentaa auttavaa kättä...? Jos joku on tuntenut asiasta syyllisyyttä, hän on jo tuomionsa saanut; itseltään.
ja minusta pitääkin miettiä, jos näkee, että ihmiselämä on arvokas ja että joku voi tosiaan kärsiä täällä.
Nykyetiikan mukaanhan ihminen on yksin vastuussa omista valinnoistaan, jopa näistä äärimmäisistä.
aiheen nyt viimeaiakoina tapahtuneista, ja Iltalehdissäkin olleista katoamisilmoituksista. Jonkun päivän - viikon päästä kadonneeksi ilmoitettun uori onkin löytynyt joko surmattuna tai oman käden kautta kuolleena.
Minua nämä katoamisilmoitukset ahdistavat suunnattomasti, en mitenkään osaa suhtautua niihin kylmästi. Väkisin ajattelen näitten kateissa olevien nuorten omaisten hätää ja tuskaa..:(
Tähän aloitukseen olisin kyllä keksinyt toisenlaisen sanamuodon.., ei millään pahalla..
en tiennyt taustaa ja puhuin senvuoksi asian vierestä - kuten niin monta kertaa aiemminkin...Hyvä kuulla, että on muitakin, joita muiden hätä satuttaa.
että itsemurha tehdään normaalissa mielentilassa? Ei itsemurhapäätöksen tehnyt ihminen kykene ajattelemaan ympäristöä tai sitä, onko hänen lähtötapansa hienotunteinen.
Ihmisen mieli ei oikein taivu määritelmiin. Kun elämässä kaikki on mennyt huonosti, kumpi on normaali mielentila, tasapainoinen vai masentunut?
Jokainen tekee aina parhaita mahdollisia päätöksiä kunkin hetken lähtökohdista, ja itsemurhan tehnyt näkee kuoleman oikeampana, helpompana tai parempana jälkeenjääville kuin elämän. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo vaikuttaa sekin itsemurhalukuihin. Esim. Helsingin kaupunki on päättänyt, ettei tästälähin inkontinenssista kärsiville jaeta terveyskeskuksista ilmaisia tippasuojia. Voisi kuvitella, että kaikki varattomat koululaiset tai nuoret, jotka joutuvat menemään kouluun pönköttävissä vaipoissa, eivät tilannetta kestä, vaan valitsevat toisen tien.
En ole tiennytkään, että inkontinenssi vaivaa nuoria, koulua käyviä? Jos kohta en sitäkään, että jossain on vaivaan jaettu (tai jaetaan) ilmaisia vaippoja. Kyllä "suojat" nuorilla naisilla on olleet ihan toisesta syystä, ja aina ne on pitänyt itse ostaa.
Inkontinenssi käsittääkseni alkaa vaivata lähinnä vanhempaa väestöä, ainakin meitä naisia ja varmaan miehiäkin - näin oletan. Naisille kätevä apu on TVT-leikkaus, sen jälkeen elämänlaatu paranee vähintään 90%. Kokemusta on, suosittelen. Mutta tämä ei kuulu aloittajan aiheeseen, tai kukapa sen tietää kun on hankala vaiva, voi olla vaikka osasyynä itsemurhan tekemiseen? Toivottavasti ei monella, koska apua on saatavissa.
Tietysti vaiva yleistyy iän myötä, mutta on myös muuten terveitä lapsia, joilla tuo vaiva on ja lisäksi eri tavoin vammaisia, ja helsingin päättäjät ovat nyt löytäneet nämä säästökohteeksi monien muiden vastaavien ohella. Lapsilla ja nuorilla ongelma on monesta syystä vaikeampi kuin aikuisilla: koulusta ei voi olla poissa, omaa rahaa huomaamattomiin siteisiin ei ole, kiusaaminen on yleistä, itsetunto on usein vielä huono, ryhmä määrää pukeutumista jne.
Äärimmäisen julmia päätöksiä!