Rakkauden kultainen kehto
silloin siinteli silmissäin,
oli kutsuva sylisi lehto
valveuntako silti vain näin ?
Oli piirtynyt ilmojen teille
sana tuo kultainen,
soivat rakkauden kellot meille
siihen silloin uskonut en.
Niin Luoja vain tuutii lastaan
Sinut elämään vierellein sain,
kävi myrskyt ja ylänteet vastaan
olit silti mun rakkahimpain.
Oli aaltoja harjanteita
oli polkuja kivineen,
oli matkalle uupuneita
silti jaksoimme huomiseen.
Heitti elämä murujaan meille
käänsi lehteä huomisen,
uutta voimaa toi eksyneille
myöskin tielle rakkauden.
Meni päivät vaihtui viikot
kului kuukaudet vuodetkin,
monet kaatui yhteiset liitot
minä Sinua rakastin.
Antoi Luoja perheenlisää
kasas onnemme muruset,
kohta huudettiin Äitiä, Isää
hehkui rakkauden kukkaset.
Joka ilta mä käteni liitin
lausuin pienet sanat nää,
aina menneestä kauniisti kiitin
päivä viimeiseksi jos jää ?
Oli matkalla kyyneleitä
käsi kädessä kestimme sen,
saapui suojaksi enkeleitä
elon mutkihin vaarojen.
Ovat rientäneet siivillänsä
vuosikymmenet mennehet,
silti olla saan vierellänsä
palaa rakkauden tähtöset.
Jälkipolven jo pesästänsä
tämä maailman riento vie,
heidän vuoro on siivillänsä
käydä kiemura elon tie.
Oli kotinsa turvapaikka
sitä on toki vieläkin,
tämä elämä joskus vaikka
itkuin tuutii sielläkin.
Monta lahjaa ei mukaansa saaneet
hyvät neuvot kuitenkin,
ovat pedanneet kuin ovat maanneet
on opeista parahin.
Ei saa leikkiä tunteilla koskaan
pitää aidosti rakastaa,
aito rakkaus ei vaihdu roskaan
se vain ruusuja kasvattaa.
Minä kiitän elämää silloin
kun tyynylle lasken pään,
jos aamulla herää en milloin
kaipa muistoina liitämään jään ?
silloin siinteli silmissäin,
oli kutsuva sylisi lehto
valveuntako silti vain näin ?
Oli piirtynyt ilmojen teille
sana tuo kultainen,
soivat rakkauden kellot meille
siihen silloin uskonut en.
Niin Luoja vain tuutii lastaan
Sinut elämään vierellein sain,
kävi myrskyt ja ylänteet vastaan
olit silti mun rakkahimpain.
Oli aaltoja harjanteita
oli polkuja kivineen,
oli matkalle uupuneita
silti jaksoimme huomiseen.
Heitti elämä murujaan meille
käänsi lehteä huomisen,
uutta voimaa toi eksyneille
myöskin tielle rakkauden.
Meni päivät vaihtui viikot
kului kuukaudet vuodetkin,
monet kaatui yhteiset liitot
minä Sinua rakastin.
Antoi Luoja perheenlisää
kasas onnemme muruset,
kohta huudettiin Äitiä, Isää
hehkui rakkauden kukkaset.
Joka ilta mä käteni liitin
lausuin pienet sanat nää,
aina menneestä kauniisti kiitin
päivä viimeiseksi jos jää ?
Oli matkalla kyyneleitä
käsi kädessä kestimme sen,
saapui suojaksi enkeleitä
elon mutkihin vaarojen.
Ovat rientäneet siivillänsä
vuosikymmenet mennehet,
silti olla saan vierellänsä
palaa rakkauden tähtöset.
Jälkipolven jo pesästänsä
tämä maailman riento vie,
heidän vuoro on siivillänsä
käydä kiemura elon tie.
Oli kotinsa turvapaikka
sitä on toki vieläkin,
tämä elämä joskus vaikka
itkuin tuutii sielläkin.
Monta lahjaa ei mukaansa saaneet
hyvät neuvot kuitenkin,
ovat pedanneet kuin ovat maanneet
on opeista parahin.
Ei saa leikkiä tunteilla koskaan
pitää aidosti rakastaa,
aito rakkaus ei vaihdu roskaan
se vain ruusuja kasvattaa.
Minä kiitän elämää silloin
kun tyynylle lasken pään,
jos aamulla herää en milloin
kaipa muistoina liitämään jään ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet koonnut
runoksi luettavaksi
opiksi meille
Kerrot miten
rakkauden viljaa
leikataan ja hoidetaan
ihanasti kahden sukupolven
tarinaa kuljetat
rinnatusten
Kiittäminen ennen unta
se oikeesti
paljon kertoo runoilijasta...
Näin asian näen !
Runossa on paljon henk,koht,
liittyvää asiaa,silti jo pois opiskeltua.
Valitettavasti !
Tuntu vaan niin hyvältä
kirjoitta tämä pois.
Kiitos Sinulle "saaga"
Valoa päiviisi ! J.
Kaikkea elämä näyttää
kun mukana kuljemme vain
Joskus se toiveet täyttää
toiveet toiset ei täyty lain
Paras elostamme itse luomme
jälkeenpäin huomaamme sen
Kun kiitoksen esiin tuomme
saamme suojan enkeleiden
Kuljetit mukanasi moniin ajatuksiin...
Kiitos hienosta lukuhetkestä :))
Näinhän se elämä meitä
täällä tuutii,eikä aina
niinkään hempeästi.
Kiitos palautteestasi.
J.