Osaako joku ystävällinen kertoa / ennustaa tulevia aikoja? Tarvitsisin hieman "ammattilaisten" näkemystä tilanteeseeni.
Viimeiset kymmnen vuotta on tullut taaperrettua kaupan alan hommissa: myynti ja varatotyötä tehden. On alkanut ajatukset viime aikoina viemää sihen suuntaan, että nämä hommat on nähty ja voisi alkaa katsella muita töitä ennenkaikkea oman pääkopan virkistämiseksi.
Jotenkin on alkanu tuntua, että sopiva ala voisi mahdollisesti löytyä tuolta Sos. ja terv. alan puolella. Ihan perinteinen lähi/sairaan hoito homma kiinnostaa. Myöskin kuntoutus puolen työt sekä muutamat muutkin alan työt herättävät mielenkiintoa. Itselläni ikää on 36 ja miespuolisista hoitoalan henkilöistä on kuullemma jonkinmoista pulaa. Näin ne ainakin väittävät...
Nyt kaipaisin vähän kommentteja siitä, miltä ala noin pisemmällä tähtäimellä näyttää, vaikkapa työntekijöiden näkökulmasta katsottuna (työllisyysnäkymät yms.) Tosin mikään ala ei nykypäivänä ole "varma" senhän viime vuodet ovat näyttäneet.
Viimeiset kymmnen vuotta on tullut taaperrettua kaupan alan hommissa: myynti ja varatotyötä tehden. On alkanut ajatukset viime aikoina viemää sihen suuntaan, että nämä hommat on nähty ja voisi alkaa katsella muita töitä ennenkaikkea oman pääkopan virkistämiseksi.
Jotenkin on alkanu tuntua, että sopiva ala voisi mahdollisesti löytyä tuolta Sos. ja terv. alan puolella. Ihan perinteinen lähi/sairaan hoito homma kiinnostaa. Myöskin kuntoutus puolen työt sekä muutamat muutkin alan työt herättävät mielenkiintoa. Itselläni ikää on 36 ja miespuolisista hoitoalan henkilöistä on kuullemma jonkinmoista pulaa. Näin ne ainakin väittävät...
Nyt kaipaisin vähän kommentteja siitä, miltä ala noin pisemmällä tähtäimellä näyttää, vaikkapa työntekijöiden näkökulmasta katsottuna (työllisyysnäkymät yms.) Tosin mikään ala ei nykypäivänä ole "varma" senhän viime vuodet ovat näyttäneet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miessairaanhoitajille on töitä varmasti jatkossakin, varsinkin psykiatriassa ja ensiavussa. Tällä hetkellä miehet viedään ns. käsistä, olettaen että taustat ovat kunnossa. Pelkän sukupuolen takia ei ketään oteta, vaan pitää olla valmis tekemään työnsä hyvin. Lähiaikoina sairaanhoitoalalta eläköityy runsaasti väkeä.
Fysioterapeutteja on paikoin liikaa. Samoin lähihoitajana voi olla vaikeampaa muttei mahdotonta työllistyä, erikoissairaanhoitoon on vaikeampi päästä eikä vakituinen työ välttämättä irtoa niin helposti. Sairaankuljettajien tilanne vaihtelee, voi joutua varautumaan pätkätyöhön eikä palkkakaan kuulemma ole kaksinen.
Mikäli päädyt sairaanhoitajakoulutukseen, rohkeasti yhteyttä opintojen alkuvaiheessa (puoli v - yksi v) vaikka lähimpään psykiatrian yksikköön tai sairaalan rekrtytointiyksikköön. Hyvässä lykyssä voit keikkailla opintojen ohessa viikonloppuja ja lomia. Sitten kun sinulla on työ- ja opiskelukokemusta lisää, voit kysyä sijaisuuksia muualtakin. Mikäli annat pätevän ja luotettavan vaikutelman, tulevaisuuden työllisyys on lähes varma.
Sukupuolella ei sinällään ole väliä, mutta tietyillä aloilla palkataan miehiä tietty kiintiö ihan turvallisuussyistä.
Hienoa että olet ajatellut lähteä sos. ja terv. alan hommiin.
Olen huomannut, että monella teollisuudessa, kaupan- tai talousalan ihmisellä on ruusuisia kuvitelmia sos. ja terv.alasta. Luullaan, että tämä on ala, jossa inhimillisyys ja eettisyys on kunniassa ja ihmisiä hoidetaan heidän hyväänsä ajatellen.
Totuus on kuitenkin vähän toisenlainen. Samat priorisoinnit, tulosvastuu ja tehokkuuden korostaminen ja kustannusten pienentäminen on täällä vallalla kuin muuallakin yhteiskunnassa. Hoidossa raha ratkaisee: AINA. Tiedämme, että osa ihmisistä kuuluisia sairaalahoitoon tai laitoksiin, mutta taloudellisuuden nimissä heidät "hoidetaan" kotiin (siis jätetään kotiin makaamaan ja annetaan vain minimihoito ettei nyt ihan kuole). Ihmiset eivät kerta kaikkiaan saa hoitoa jota tarvitsevat ja purkavat (oikeutettua) kiukkuaan sitten meihin hoitajiin. Päivystyksissä pitkät jonot, koska lääkäreiden määrää vähennetty, mielenterveys-, vammais-, päihde- ja vanhuspaikkoja liian vähän jne...
Pari positiivista juttua: Olen tehnyt hoitajana työtä melkein 20 vuotta. Työyhteisöt ovat olleet mukavia ja näistä työkavereista on saanut oikeita ystäviä. Läheskään kaikki osastot eivät ole niitä "kamaliapaikkoja", joista usein kuulee ja saa lukea. Itse en ole koskaan sellaisessa työssä ollut. Jos jostakin voimia olen saanut niin näiltä työkavereiltani...
Työ sinänsä on mukavaa, kiinnostavaa, motivoivaa, jatkuvaa muutosta ja kehittyvää. Omaisten kanssa ei juurikaan ole ongelmia, vaikka tämän palstan jutuista saa toisen käsityksen. Potilaiden kanssa tulee aina toimeen jne. Alaa en työn tai työtehtävien vuoksi haluisi vaihtaa. Välillä vain nämä taloudelliset sekoilut ja priorisointi, lomautukset jne vain käyvät hermoille. Kuten varmaan joka alalla.
Mutta tervetuloa, jos kiinnostaa.