Paitaressu
pieni poika
käveli kylätiellä
lehmien perässä
ja kädessä
oli lepän oksa
Nyt sitä ollaan
oloneuvoksia
ja kädessä
kaukosäädin
( Kerrohan sinäkin elämäntarinasi runomuodossa)
pieni poika
käveli kylätiellä
lehmien perässä
ja kädessä
oli lepän oksa
Nyt sitä ollaan
oloneuvoksia
ja kädessä
kaukosäädin
( Kerrohan sinäkin elämäntarinasi runomuodossa)
Vastaukset 7
Vanhimmat
maaseudun ihanaan elämään,'
se opetti paljon, mistä lähtee leipä!
Se opetti kunnioittamaan raatajan arkea,
se opetti mitä on ruokamulta!
Anoppi sanoi: leivo reikäleipää,
ja minähän leivoin-- vain viisi leipää,
mutta onnistuin:D ja mikä etten!
Tein syltyt makkarat ja ammuinkin
pari fasaania, jotka söivät vehnääni,
joka ei kelvannutkaan pullaani,
syksy kun oli sateinen!
Mutta anoppi sanoi: Mikäs hätä meillä on
kun miniä tuo paisteja pöytään:D
Sai kuolla rauhassa hoidossani,
poikansa oli takakamaripoika,
joka olosuhteiden vuoksi ei saanut
kehittyä siksi kuin olisi voinut!
Oli syytingit ja työt, syntyi 10:tenä
ja joutui huolehtimaan vanhuksistaan.
Annoin kuusitoista vuotta elämästäni,
sitten oli lähdettävä, mutta kevensin taakkaansa,
ystäviä olemme edelleen.
Anoppi jäi mieleeni vahvana kuin Pohjan emäntä :D
Runoringillä kuljen
salaan elämäni suuni suljen,
koettu, nähty ja eletty on
koko taival kerrassaan verraton.
paljon nähty maata ja maailmaa
niistä muistoja usein muistellaan.
Nyt on aikaa olla ja elää vaan
....
ja joskus poiketa Tallinnaan
juu, ei täällä passaa kertoilla
mitä kokenut on elämän saroilla
lienee paras vaieta paljosta
myöskin lapsuus ajoista ankeista
vaan kertoilla paljon satuja
mikä sydäntä ei satuta
jos joku aikoo kiusata
olet silloin turvassa
En minäkään toitota,
enkä kertoile torilla,
mitä mennyt elämä
sisällään pitää.
Kokemuksesta tiedän,
että eestäni löydän
kaiken sen, mitä erehdyn
kertomaan.
En luota edes ystävään,
voi hän luvata pitämään
sisällänsä kaiken sen,
mitä hälle kertoilen.
Eihän se ole niin,
kun hän menee naapuriin,
pian juttu lipsahtaa,
vieras kaiken tietää saaa.
Siispä nytkin lopetan,
etten erehdy sanomaan
liikaa mennehistäni,
pidän itselläin tietoni.
Hyvää Yötä voin sentään sanoa,
voin yksiksein juttua punoa.
Hyvin kaikki nukkukaa,
herätä sunnuntaiaamuun saa.
ketä se voisi loukatakaan
Yksi jos kysyy, miks ei vastata voi?
Elämää näkemästä kuka nyt sois
kieltääkö kaikki ja salassa pitää
mahtuuhan paljon niin länteen kuin itään.
Rohkea rokkia tanssi vaan,
muut saakin rauhassa uinahtaa.
Varovaiseksiko muuttuu?
Siitä jo rehellisyyskin suuttuu.
Olkaahan niinkuin teille sopii
kaikki ei halua niihin kuviin.
Jotkut vain ovat rohkeita,
vaik' jäisvät ilman pohkeita!
Pojalle lähetän terveiseni,
lepikon oksan kädessäni.
Tuttu on mulle polku tuo'
mummolan pihaan aatos tuo.
Minäkin kerran konnulla siell'
lehmen perässä kävelin tiell'.
Tottahan voi kertoa
elämänsä tarinan
mut ei ole viisasta
jutuil antaa aihetta
Elämä kun opettaa
hölösuu ei olla saa
sitä joutuu katumaan
moskaa kun niskaan saa
eipä ole mukavaa
kun asiaasi riepotaan
se uudet mittasuhteet saa
ja totuus jää unholaan
kannattaakin varoa
mitä aikoo sanoa
varovaisuus viisasta
on hyvä sanonta.
Kanaviakin on jo monta
yhtään ei lie onnetonta.
Sellaisen jos näkee kaihtaa
toiseen voi sen silloin vaihtaa.
Vanhemmiten viisastuu
hiljaisuuteen mukautuu.
Kuunnella nyt sydäntään
uuden tienkö siinä nään.
Neuvot ovat kovin hyvät
kiitoksen tunteet ihan syvät.
Ei sitä heti voi ymmärtää
melkein ihminen säikähtää.
Onneks ei ihan sentään