Ilta oli hiljainen. Oli pilkkopimeä ja kylmä. Astelin tiellä nopeaa eteenpäin. Katulampun valossa nostin takkini hihaa ja vilkaisin kelloa:oli myöhä, kello oli jo 21:50. Olin taas ollut liian
myöhään kaupungilla. Jatkoin matkaani ja viluilin välillä sivuilleni. Tunsin, kuinka joku katseli minua pimeästä. Kuulin korahduksen pimeästä. Pysähdyin, veri tuntui pysyhtyvän suonissani.
Sitten pimeästä kuului jotain. Pimeästä erottui käsi, sitten pää ja lopulta koko ruumis. Kavahdin taaksepäin ja päästin huudahduksen.
"Auta", kuiskasi olento. Menin hänen luokseen ja huomasin olennon olevan noin 60-vuotias mies, 160 cm pitkä ja vähän paksu. Miehellä oli kasvoillaan pitkiä verisiä viiltoja. Kumarruin alas. Mies oli hiljaa ja vilkuili välillä ympärilleen.
Pimeässtä kuului kun jotain tippui maahan. Mies värähti kuin sähköiskun saanut ja avasi suun ammolleen ja tuijotti silmät pyöreinä pimeään.
"Se oli vain oksa", minä sanoin miehelle. "Pitääkö soittaa ambulanssi?" kysyin. Mies kääntyi minuun päin ja sanoi:
"En tiedä...koskee rintaan"mies sanoi ja irvisti. Epäilin mieheen saaneen jonkin sairauskohtauksen ja aloin kaivella taskujani. Pian löysinkin kännykkäni. Aloin näppäillä numeroita, 112.
"Ei ole paljon aikaa...voi luoja...mies sanoi hädissään. Hän alkoi kaivella taskujaan ja otti esiin kirjan. Minä puhuin puhelimeen. Ambulanssi olisi juuri tulossa. Mies jatkoi taskujensa kaivelemista ja veti yhdestä taskusta esiin kirjan.
"Ota tämä, äläkä näytä sitä kenellekkään. Älä ikinä anna sitä kenellekään" mies sanoi ja ojensi minulle kirjaa.
"Ole nyt ihan rauhassa, ambulanssi on tulossa", sanoin minä. Olikohan mies vähän pöpi?Luultavasti. Otin kuitenkin kirjan ja katsoin sen kantta. Kannessa luki "Horuksen ja hänen seuraajiensa salaisuudet". Katsahdin miestä epäluuloisena. Pilaiko ukko kustannuksellani?
No, minua ei ainakaan naurattanut. Ambulanssi saapui. Katsoin miestä ja pelästyin. Mies ei enää liikkunut. Nousin lumesta kirja kädessäni. Mies vietiin paareilla ambulassiin. Lähdin kävelemään, ihmetellen mitä juuri oli tapahtunut. Miksi mies antoi tämän kirjan minulle?
Avasin kirjan. Ensimmäisellä sivulla luki lyijykynällä kirjoitettuna "Ilmari Joutsen". Se oli luultavasti miehen nimi. Selasin eteenpäin. Mitään tietoa painajasta tai muustakaan sellaisesta ei ollut. Avasin kirjan keskeltä. Sivuilla oli jokin outo kuvio ja tekstiä. Suljin kirjan ja laitoin sen taskuun. Tänä yönä en nukkuisi hyvin...
Pitäisikö tätä jatkaa?Olen aloittelija kirjoittamisessa.
myöhään kaupungilla. Jatkoin matkaani ja viluilin välillä sivuilleni. Tunsin, kuinka joku katseli minua pimeästä. Kuulin korahduksen pimeästä. Pysähdyin, veri tuntui pysyhtyvän suonissani.
Sitten pimeästä kuului jotain. Pimeästä erottui käsi, sitten pää ja lopulta koko ruumis. Kavahdin taaksepäin ja päästin huudahduksen.
"Auta", kuiskasi olento. Menin hänen luokseen ja huomasin olennon olevan noin 60-vuotias mies, 160 cm pitkä ja vähän paksu. Miehellä oli kasvoillaan pitkiä verisiä viiltoja. Kumarruin alas. Mies oli hiljaa ja vilkuili välillä ympärilleen.
Pimeässtä kuului kun jotain tippui maahan. Mies värähti kuin sähköiskun saanut ja avasi suun ammolleen ja tuijotti silmät pyöreinä pimeään.
"Se oli vain oksa", minä sanoin miehelle. "Pitääkö soittaa ambulanssi?" kysyin. Mies kääntyi minuun päin ja sanoi:
"En tiedä...koskee rintaan"mies sanoi ja irvisti. Epäilin mieheen saaneen jonkin sairauskohtauksen ja aloin kaivella taskujani. Pian löysinkin kännykkäni. Aloin näppäillä numeroita, 112.
"Ei ole paljon aikaa...voi luoja...mies sanoi hädissään. Hän alkoi kaivella taskujaan ja otti esiin kirjan. Minä puhuin puhelimeen. Ambulanssi olisi juuri tulossa. Mies jatkoi taskujensa kaivelemista ja veti yhdestä taskusta esiin kirjan.
"Ota tämä, äläkä näytä sitä kenellekkään. Älä ikinä anna sitä kenellekään" mies sanoi ja ojensi minulle kirjaa.
"Ole nyt ihan rauhassa, ambulanssi on tulossa", sanoin minä. Olikohan mies vähän pöpi?Luultavasti. Otin kuitenkin kirjan ja katsoin sen kantta. Kannessa luki "Horuksen ja hänen seuraajiensa salaisuudet". Katsahdin miestä epäluuloisena. Pilaiko ukko kustannuksellani?
No, minua ei ainakaan naurattanut. Ambulanssi saapui. Katsoin miestä ja pelästyin. Mies ei enää liikkunut. Nousin lumesta kirja kädessäni. Mies vietiin paareilla ambulassiin. Lähdin kävelemään, ihmetellen mitä juuri oli tapahtunut. Miksi mies antoi tämän kirjan minulle?
Avasin kirjan. Ensimmäisellä sivulla luki lyijykynällä kirjoitettuna "Ilmari Joutsen". Se oli luultavasti miehen nimi. Selasin eteenpäin. Mitään tietoa painajasta tai muustakaan sellaisesta ei ollut. Avasin kirjan keskeltä. Sivuilla oli jokin outo kuvio ja tekstiä. Suljin kirjan ja laitoin sen taskuun. Tänä yönä en nukkuisi hyvin...
Pitäisikö tätä jatkaa?Olen aloittelija kirjoittamisessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä vaikutti aika nopeasti kirjoitetulta jutulta. Hyvää oli minusta nopeatempoisuus, lisäksi tässä tapahtui jotain, syntyi tilanne, josta lukija saattaa haluta tietää enemmän. Jännitystä tai fantasiaa? Tässä oli vähän toistoa, mikä teki jotenkin monotonisen vaikutelman "mies ei liikkunut...mies vietiin ambulanssiin, miksi mies antoi kirjan... jne" Samalla kun se on nopeaa kerrontaa, siinä on ehkä vähän liikaa toistoa siis samojen sanojen toistelu voi tehdä yksitoikkoisen, vaikkei kait sitä tarvitse pelätäkään.
Minusta ilman muuta kannattaa jatkaa jos sinulla on hyvä idea tässä.
kuten todettu, jos löytyy takaa hyvä idea, kannattaa jatkaa.
Pieniä huommioita
Mainitsit kirjan kahdesti, ensin hän antoi kirjan ja sitten kaiveli taskujaan ja antoi sinulle kirjan
"Hän alkoi kaivella taskujaan ja otti esiin kirjan. Minä puhuin puhelimeen. Ambulanssi olisi juuri tulossa. Mies jatkoi taskujensa kaivelemista ja veti yhdestä taskusta esiin kirjan".
Miehellä oli kasvoissa verinaarmuja, makasi henkitoreissa maanna ja kohtaaja mietti onko jotain vialla.
Mistä pimeän kujan äänet tiesi oksaksi kun miehellä oli verinaarmuja kasvoissa?
Miksi olit liian myöhään kaupungilla, voisit laajentaa muutamalla sanalla.
Yleensä ihminen tietää, missä taskussa on kännykkä. Edellyttäen, että käyttää sitä usein.
Kannattaako käyttää sanaa "olento" kun käsi kertoo kyseessä olevan ihmisen?
Kun ambulanssi tulee, ei löytäjä jää enää siihen kohtaan, vaan väistyy paarien tieltä.
Jos ei itse keksi väistyä, noutajat kyllä käskevät väistymään.
Koska olet aloittelija, tee mielikuvaharjoituksia.
Sulje silmäsi ja kuvittele käveleväsi pimeässä ja kylmässä ja ajattele kirjoittamasi sen pohjalta.