Parilla muulla palstalla on käyty keskustelua odottavan äidin tai vauvaperheen arjesta, jossa lapsen isä on villiintynyt bilettämään kunnolla.
Odotusaikana kommenttina on voinut olla että "kun vielä voi mennä", vauvaperhevaiheessa perustellaan työn rankkuudella tms. jonka vastapainoksi täytyy saada rentoutua.
Aihe koskettanut monellakin tapaa joten ajattelin heittää aloituksen tälle palstalle. Te vauvakuumeilijat, joiden kumppani käyttää suht paljon alkoholia ja/tai silloin kun juodaan, mopo karkaa käsistä: miettikää vauvakuumehuuruissanne onko isäkandidaatista todellakin siihen hommaan. Varmasti historia tuntee lukuisia hyviä isiä, jotka ovat ottaneet ilon irti juhlimisesta ennen lapsen tuloa / raskausaikana tai lapsen jo synnyttyäkin, mutta äidin riski väsyä yksinäiseen odotukseen tai arjen pyörittämiseen ovat myös tosia. Tulee eroja, katkeruutta, riitoja joista kärsii lapsi. Tai isä katoaa pulloon siinä määrin ettei ole isä sanan varsinaisessa merkityksessä lainkaan lapselleen.
En tarkoita että jos kumppanille alko maistuu, pitäisi ensin kokonaan lopettaa juominen ja vannoa ettei enää koskaan juo...ei ei. Mutta harkitkaa vauvakuumeen tiimellyksessä asiaa hieman ikävämmältäkin kantilta. Voisiko olla mahdollista, että vauvahaaveiden huurussa molemmat tai ainakin vauvakuumeilija on hieman liiankin optimistinen, luottaa että ihana vauva ja vanhemmuus korjaa asioita...? Kannattaa seurailla tilannetta ja keskustella puolison kanssa myös siitä näkökulmasta, että vauva tuokin negat.asioita elämään (valvomisia, väsymystä, paineita, parisuhderistiriitoja). Nimittäin on joillakin tilanne kiristynyt siitäkin, kun todellisuus valkenee - ja mies pakenee viihteelle.
Tiedän että joillekin tilanne tulee kaikeasta huolimatta yllätyksenä, ennen liki raitis mies muuttuu vauvan myötä jne eli kaikki ongelmat ei todellakaan näy etukäteen.
Odotusaikana kommenttina on voinut olla että "kun vielä voi mennä", vauvaperhevaiheessa perustellaan työn rankkuudella tms. jonka vastapainoksi täytyy saada rentoutua.
Aihe koskettanut monellakin tapaa joten ajattelin heittää aloituksen tälle palstalle. Te vauvakuumeilijat, joiden kumppani käyttää suht paljon alkoholia ja/tai silloin kun juodaan, mopo karkaa käsistä: miettikää vauvakuumehuuruissanne onko isäkandidaatista todellakin siihen hommaan. Varmasti historia tuntee lukuisia hyviä isiä, jotka ovat ottaneet ilon irti juhlimisesta ennen lapsen tuloa / raskausaikana tai lapsen jo synnyttyäkin, mutta äidin riski väsyä yksinäiseen odotukseen tai arjen pyörittämiseen ovat myös tosia. Tulee eroja, katkeruutta, riitoja joista kärsii lapsi. Tai isä katoaa pulloon siinä määrin ettei ole isä sanan varsinaisessa merkityksessä lainkaan lapselleen.
En tarkoita että jos kumppanille alko maistuu, pitäisi ensin kokonaan lopettaa juominen ja vannoa ettei enää koskaan juo...ei ei. Mutta harkitkaa vauvakuumeen tiimellyksessä asiaa hieman ikävämmältäkin kantilta. Voisiko olla mahdollista, että vauvahaaveiden huurussa molemmat tai ainakin vauvakuumeilija on hieman liiankin optimistinen, luottaa että ihana vauva ja vanhemmuus korjaa asioita...? Kannattaa seurailla tilannetta ja keskustella puolison kanssa myös siitä näkökulmasta, että vauva tuokin negat.asioita elämään (valvomisia, väsymystä, paineita, parisuhderistiriitoja). Nimittäin on joillakin tilanne kiristynyt siitäkin, kun todellisuus valkenee - ja mies pakenee viihteelle.
Tiedän että joillekin tilanne tulee kaikeasta huolimatta yllätyksenä, ennen liki raitis mies muuttuu vauvan myötä jne eli kaikki ongelmat ei todellakaan näy etukäteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.