14-vuotias pikkuveljeni ja minä emme tule millään toimeen. Itse olen pian 18-vuotias.
Mistä johtuu se, että veli ärsyttää, piinaa, isottelee ja nyt on jo kääntymässä täysin minua vastaan? Ennen tulimme hyvin toimeen, nykyään veli on liikaa minulle.
Hän luulee itsestään ihmeellisiä asioita. Tänään riidellessämme hän alkoi väittää olevansa henkisesti täysin samalla tasolla kanssani ja olevansa yhtä kypsä kuin minäkin. Tähän asti olen kestänyt kaikki haukkumiset ja väittelyt, mutta nyt en jaksa enää. Mitä teen tai sanon, kun tulee tilanteita, joissa hän isottelee? En todellakaan jaksa kuunnella tuollaista isottelua kovin pitkään? Onko muita siskoja joilla sama tilanne?
Mistä johtuu se, että veli ärsyttää, piinaa, isottelee ja nyt on jo kääntymässä täysin minua vastaan? Ennen tulimme hyvin toimeen, nykyään veli on liikaa minulle.
Hän luulee itsestään ihmeellisiä asioita. Tänään riidellessämme hän alkoi väittää olevansa henkisesti täysin samalla tasolla kanssani ja olevansa yhtä kypsä kuin minäkin. Tähän asti olen kestänyt kaikki haukkumiset ja väittelyt, mutta nyt en jaksa enää. Mitä teen tai sanon, kun tulee tilanteita, joissa hän isottelee? En todellakaan jaksa kuunnella tuollaista isottelua kovin pitkään? Onko muita siskoja joilla sama tilanne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
sanopa vaikka riidan alussa, että et ole edes tarpeeksi kypsä riitelemään aikuismaisesti, joten lopetetaan heti alkuunsa ja kävele tilanteesta pois.
auttaiskohan?
Voisi se auttaa, yleensä silloin voi vaan vaikea päästä tilanteesta pois. Jos hakeudun omaan huoneeseen, voin olla varma että veli seuraa.
Mutta kokeillaan, kiitos :)
veljesi on nyt parhaassa murrosiässä. suuri, voittamaton ja aina oikeassa.
ja sinä olet jo suurimmat myllerrykset sivuuttanu, aikuistuva nuori nainen.
eikö vanhemmistasi ole vastusta veljellesi. kun hän käyttää sinua uhmansa kohteena
Mulla samanlainen probleema siskon kanssa.(Minä piakkoin 19v. ja siskoni täytti juuri 16v.) Hänkin kuvittelee olevansa samalla tasolla henkisesti kanssani yms. mutta hänen oikkunsa on vaan kestettävä,vaikka hammasta purren. Eiköhän tuo ajan mittaan rauhotu.
Paras keino on olla huomioimatta koko uhoamista, siis älä lähde mukaan veljesi leikkiin, vaan jätä uhoamiset omaan arvoonsa hymähtäen.
Eiköhän näillä eväillä pärjää jo. Kiitos :)
Voin lohduttaa vain, että meillä oli sama tilanne. Tyttö on nyt 22v. ja poika 15v. Vielä viime vuonna oli samanlaista. Sitä oli kestänyt pari-kolme vuotta. Tyttö meinos menettää hermonsa siihen kiusaamiseen ja isotteluun, vaikka asui jo opiskelujensa vuoksi muualla ja kävi vain viikottain kotona. Välillä tuli kunnon yhteenottoja. Ei siinä auttanut vanhempien komennot paljonkaan, paitsi sitten kun oli pakko. Sisar alkoi viettämään eri aikaan vierailuja kotona, lähinnä silloin kun veljellä oli mopokerhoja yms. eli vältteli veljeään. Nyt on toinen tilane jo. He jopa tekevät yhdessä asioita, mm. sisutivat tyttären poikakaverin kämppää yhdessä ja käyvät ostoksilla yhdessä.
Se menee kyllä ohi, kunhan jaksaa luovia.
Kokeilin olla huomioimatta ärsytystä ja isottelua, selvästi huomaa kuinka veli kuitenkin yrittää kaikkensa. Mutta nyt on jo helpompi jättää se huomiotta. Kiitos vinkeistä, niistä on ollut apua!