Baltzar, Veijo
kirjailija
Veijo Baltzar on Suomen ensimmäinen avoimesti romanitaustansa esille tuonut kirjailija. Baltzar on 1960-luvulla alkaneen uransa aikana tehnyt merkittävästi lukuisten kirjallisten teostensa ja muun kulttuuritoiminnan avulla romanikulttuuria tunnetuksi valtaväestön keskuudessa sekä rakentanut romanien ja valtaväestön välistä suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä.
1960-luvulla Veijo Baltzar muutti Helsinkiin tehdastyöntekijäksi, ja tuolloin hän alkoi muokata ensimmäistä romaaniaan Polttava tie, jonka Tammi julkaisi 1968. Seuraava romaani ilmestyi jo seuraavana vuonna, ja tämän jälkeen Baltzar on julkaissut yhteensä kahdeksan romaania, joista uusin Sodassa ja rakkaudessa ilmestyi 2008.
Romaanien lisäksi Baltzar on kirjoittanut useita näytelmä- ja kuunnelmakäsikirjoituksia, runoja ja muita kaunokirjallisia tekstejä. Hän on itse ohjannut näytelmiään, opettanut näyttelijäntyötä ja johtanut erilaisia kulttuuriprojekteja, joissa teemana on usein ollut monikulttuurisuus ja kulttuurien välinen vuorovaikutus. Baltzar on Kansainvälisen romanikirjailijaliiton IRWA:n perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja.
Baltzarin romaaneista kuusi ensimmäistä, lukuun ottamatta lastenkirja Mustan Saaran kristallipalloa, kertovat Suomen romanien elämästä. Niissä romanit ja suomalainen romaniyhteisö esitetään ristiriitaisesti. Romanien elämää kuvataan aitona ja alkuperäisenä, oikeana elämänä, ja he ovat tunne-elämältään aidompia ja sivistyneempiä kuin valtaväestö. Toisaalta romanien keskinäisiä riitoja, väkivaltaisuutta ja naisten huonoa kohtelua kritisoidaan. Välillä romaniyhteisön sulkeutuneisuus ja itsepäinen kiinnipitäminen tabuista ja perinnäissäännöistä kyseenalaistetaan ja esitetään jopa koomisena.
Kaksi viimeisintä Baltzarin teosta eivät kerro Suomen romaneista erityisesti vaan 2000 ilmestynyt Phuro kertoo romaniyhteisöstä kiinnittymättä mihinkään aikaan tai paikkaan. Sodassa ja rakkaudessa sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan ja kertoo romanien vaiheista natsien vainon kohteena. Näiden kirjojen myötä Baltzar on laajentanut teostensa maailmaa käsittelemään romanikulttuuria laajemmin ja syvällisemmin.
Veijo Baltzarista on pitkän uransa aikana tullut näkyvä henkilö suomalaisessa julkisuudessa. Häneltä on usein pyydetty kommentteja romaneja koskeviin asioihin, ja hänen yksityiselämänsä on kiinnostanut suomalaisia. Baltzarin julkisuuskuva myötäilee osittain hänen tuotantoaan: hän pitää romaniyhteisön puolta, mutta on myös valmis kritisoimaan romaneja ja paljastamaan sellaista, mitä ei ennen ole romaneista kerrottu.
URA. Kirjailija 1968 - . Mustalaisteatteri Dromin perustaja ja johtaja 1982 - 1987.
Jäsenyydet: Suomen Kirjailijaliitto 1970; Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1981.
Palkinnot: Teatterikeskus ry:n myöntämä Vuoden teatteriteko -palkinto 1981; Rautalammin kunnan kulttuuripalkinto 1991; Kuopion läänin taidetoimikunnan palkinto 1992; 3. palkinto kansainvälisessä mustalaistaiteen katselmuksessa "Amico Rom" 1999; 2. palkinto kansainvälisessä mustalaistaiteen katselmuksessa ”Amico Rom” 2000; Mikael Agricola -mitali 2008.
TEOKSET. Nuorten taiteilijoiden näyttely, Ateneum 1975; Raudan takaa : Yhteisnäyttely Oili Marskin kanssa, Rautalampi 1991; Kiven aika : Yhteisnäyttely Oili Marskin kanssa, Galleria Vintti, Kuopio 1991.
TUOTANTO. Romaanit: Polttava tie. 1968; Verikihlat. 1969; Mari. 1972; Mustan Saaran kristallipallo. 1978; Käärmeenkäräjäkivi. 1988; Musta Tango. 1990; Phuro. 2000; Sodassa ja rakkaudessa. 2008. Näytelmät: Musta ruoska. 1981; Nälkäkurjet. 1982; Taon kivestä hevosen. 1983; Rautayöt. 1984; Rautaratsut. 1986; Jumala on suuri. 1991; Jumalten paratiisi. 1993; Kaveria ei jätetä! 1993; Naisten metsä. 1996; Rakkauteni Maria. 1997; Orli. 1995; Botox. 2009. Näyttämörunoelmat: Tie. 1982; Punainen hevonen. 1983; Mustat kiharat. 1985. Televisionäytelmä: Mustalaisballadi (TV 1) 1974; Punainen puutarha (TV 1.) 1979. Kuunnelmakäsikirjoitus: Djengiba (Yleisradio). 1988. Elokuvakäsikirjoitukset: Verikihlat. 1979; Töpärin Kingi. 1991; Kenen poika. 1997. Libretot: Karma. 1994; Orli. 1996; Veren juhlat. 1999.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. O. Hartikainen, Kiertämään mustalaiset! // Helsingin Sanomat 9.6.1992; K. Lilja, Mustalaisten pitää kirjoittaa itse oma historiansa // Turun Sanomat 11.11.2003; R. Marttinen, Mistä on aidot romanit tehty? : romanikulttuurin representaatio Veijo Baltzarin tuotannossa / pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto 2005; I. Stenbäck, Tabut tiukassa puolin ja toisin // Helsingin Sanomat 17.5.2006.
Veijo Baltzar - a Finnish Roma Author // osoitteessa http://www.romaniwriters.com/baltzar.htm (Viitattu 29.3.2009); Veijo Baltzar // http://www.tammi.fi/kirjailijat/kirjailija/6 (viitattu 13.3.2009).
Riia Marttinen
Julkaistu 15.1.2010.
www.kansallisbiografia.fi
kirjailija
Veijo Baltzar on Suomen ensimmäinen avoimesti romanitaustansa esille tuonut kirjailija. Baltzar on 1960-luvulla alkaneen uransa aikana tehnyt merkittävästi lukuisten kirjallisten teostensa ja muun kulttuuritoiminnan avulla romanikulttuuria tunnetuksi valtaväestön keskuudessa sekä rakentanut romanien ja valtaväestön välistä suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä.
1960-luvulla Veijo Baltzar muutti Helsinkiin tehdastyöntekijäksi, ja tuolloin hän alkoi muokata ensimmäistä romaaniaan Polttava tie, jonka Tammi julkaisi 1968. Seuraava romaani ilmestyi jo seuraavana vuonna, ja tämän jälkeen Baltzar on julkaissut yhteensä kahdeksan romaania, joista uusin Sodassa ja rakkaudessa ilmestyi 2008.
Romaanien lisäksi Baltzar on kirjoittanut useita näytelmä- ja kuunnelmakäsikirjoituksia, runoja ja muita kaunokirjallisia tekstejä. Hän on itse ohjannut näytelmiään, opettanut näyttelijäntyötä ja johtanut erilaisia kulttuuriprojekteja, joissa teemana on usein ollut monikulttuurisuus ja kulttuurien välinen vuorovaikutus. Baltzar on Kansainvälisen romanikirjailijaliiton IRWA:n perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja.
Baltzarin romaaneista kuusi ensimmäistä, lukuun ottamatta lastenkirja Mustan Saaran kristallipalloa, kertovat Suomen romanien elämästä. Niissä romanit ja suomalainen romaniyhteisö esitetään ristiriitaisesti. Romanien elämää kuvataan aitona ja alkuperäisenä, oikeana elämänä, ja he ovat tunne-elämältään aidompia ja sivistyneempiä kuin valtaväestö. Toisaalta romanien keskinäisiä riitoja, väkivaltaisuutta ja naisten huonoa kohtelua kritisoidaan. Välillä romaniyhteisön sulkeutuneisuus ja itsepäinen kiinnipitäminen tabuista ja perinnäissäännöistä kyseenalaistetaan ja esitetään jopa koomisena.
Kaksi viimeisintä Baltzarin teosta eivät kerro Suomen romaneista erityisesti vaan 2000 ilmestynyt Phuro kertoo romaniyhteisöstä kiinnittymättä mihinkään aikaan tai paikkaan. Sodassa ja rakkaudessa sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan ja kertoo romanien vaiheista natsien vainon kohteena. Näiden kirjojen myötä Baltzar on laajentanut teostensa maailmaa käsittelemään romanikulttuuria laajemmin ja syvällisemmin.
Veijo Baltzarista on pitkän uransa aikana tullut näkyvä henkilö suomalaisessa julkisuudessa. Häneltä on usein pyydetty kommentteja romaneja koskeviin asioihin, ja hänen yksityiselämänsä on kiinnostanut suomalaisia. Baltzarin julkisuuskuva myötäilee osittain hänen tuotantoaan: hän pitää romaniyhteisön puolta, mutta on myös valmis kritisoimaan romaneja ja paljastamaan sellaista, mitä ei ennen ole romaneista kerrottu.
URA. Kirjailija 1968 - . Mustalaisteatteri Dromin perustaja ja johtaja 1982 - 1987.
Jäsenyydet: Suomen Kirjailijaliitto 1970; Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1981.
Palkinnot: Teatterikeskus ry:n myöntämä Vuoden teatteriteko -palkinto 1981; Rautalammin kunnan kulttuuripalkinto 1991; Kuopion läänin taidetoimikunnan palkinto 1992; 3. palkinto kansainvälisessä mustalaistaiteen katselmuksessa "Amico Rom" 1999; 2. palkinto kansainvälisessä mustalaistaiteen katselmuksessa ”Amico Rom” 2000; Mikael Agricola -mitali 2008.
TEOKSET. Nuorten taiteilijoiden näyttely, Ateneum 1975; Raudan takaa : Yhteisnäyttely Oili Marskin kanssa, Rautalampi 1991; Kiven aika : Yhteisnäyttely Oili Marskin kanssa, Galleria Vintti, Kuopio 1991.
TUOTANTO. Romaanit: Polttava tie. 1968; Verikihlat. 1969; Mari. 1972; Mustan Saaran kristallipallo. 1978; Käärmeenkäräjäkivi. 1988; Musta Tango. 1990; Phuro. 2000; Sodassa ja rakkaudessa. 2008. Näytelmät: Musta ruoska. 1981; Nälkäkurjet. 1982; Taon kivestä hevosen. 1983; Rautayöt. 1984; Rautaratsut. 1986; Jumala on suuri. 1991; Jumalten paratiisi. 1993; Kaveria ei jätetä! 1993; Naisten metsä. 1996; Rakkauteni Maria. 1997; Orli. 1995; Botox. 2009. Näyttämörunoelmat: Tie. 1982; Punainen hevonen. 1983; Mustat kiharat. 1985. Televisionäytelmä: Mustalaisballadi (TV 1) 1974; Punainen puutarha (TV 1.) 1979. Kuunnelmakäsikirjoitus: Djengiba (Yleisradio). 1988. Elokuvakäsikirjoitukset: Verikihlat. 1979; Töpärin Kingi. 1991; Kenen poika. 1997. Libretot: Karma. 1994; Orli. 1996; Veren juhlat. 1999.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. O. Hartikainen, Kiertämään mustalaiset! // Helsingin Sanomat 9.6.1992; K. Lilja, Mustalaisten pitää kirjoittaa itse oma historiansa // Turun Sanomat 11.11.2003; R. Marttinen, Mistä on aidot romanit tehty? : romanikulttuurin representaatio Veijo Baltzarin tuotannossa / pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto 2005; I. Stenbäck, Tabut tiukassa puolin ja toisin // Helsingin Sanomat 17.5.2006.
Veijo Baltzar - a Finnish Roma Author // osoitteessa http://www.romaniwriters.com/baltzar.htm (Viitattu 29.3.2009); Veijo Baltzar // http://www.tammi.fi/kirjailijat/kirjailija/6 (viitattu 13.3.2009).
Riia Marttinen
Julkaistu 15.1.2010.
www.kansallisbiografia.fi
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onnittelut.
Miehelle joka kirjoittaa kaunokirjallista tekstiä, ilman haamukirjoittajan apua.
Se vaatii mieletöntä ammattitaitoa, jota on syytä arvostaa.
Toisenkinlaisia "kirjailijoita" riittää.
Onnittelut myös suhteellisen "puhtaasta" julkisuuskuvasta.
Miehelle, jonka sanotaan esittäneen kritiikkiä omasta heimostaan.
kerrankin joku uskaltaa tunnustaa totuuden. Baltzaria seuranneet tietävät että hänellä on rikosrekisterissä vain yksi pilkku, sekin on tullut oikeudellisesta muotoseikasta - hän oli täyttänyt jonkun paperin väärin. Ja kritiikistä puheen ollen, jos ei kirjailija kykene kritisoimaan omaa kansaansa, häntä ei voitane pitää kirjailijana. Jos olette yhtään lukeneet maailmankirjallisuutta, niin silloin pystyy ymmärtämään että kysymys on luonnollisesta asiasta - se itse asiassa onkin kirjailijoiden ja taiteilijoiden tehtävä ja sen tarkoitus on herättää yhteiskunnallista keskustelua. Jos romanit kuvittelevat että valheella ja nuhteettomuuden esittämisellä päästään maailman kartalle, niin erehdymme kovasti, kyllä se on avoimuus ja totuus joka saa valtaväestön huomaamaan meidät.