Nyt kaikki neitit Facepookkiin heti heti...on ihanaa liipata tukka taakse, rasvata naama ja puristella finnejä röyhelöpaita päällä ja mekko tuulessa hulmuten läppäri nokan eessä ja fasettaa mun kaikille neitikavereille...sielä pitää käydä aamulla kun heräää, aamulla paskan jälkeen,,aamulla ennen kahvia,,aamulla kahvin aikana,,,aamulla ennen töitä...päivällä töiden lomassa,,päivällä ennen ruokailua...päivällä joka välissä kun aikaa jää...iltapäivällä...illalla...illan viimeisimpänä...herään jopa yöllä facettaan että onko kukaan neideistä laittanu mulla mailia...mumummum... nyt pitää mennä et ehdin facettaa...e eeiii oo mulla eikä mun neitiystävillä mitään riippuvaisuuttaa ehei lainkaan...mutta nyt faceen...jampe tule sinäkin ja eki
p.s kerran erosin mun facest mut en pystynyt olla ilman sitä. se on mun elämä.
p.s kerran erosin mun facest mut en pystynyt olla ilman sitä. se on mun elämä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minkävärinen jäi tänään ottamatta?
voi sattuko suhun...peeni, mee faceen siellä puhalletaan...
Kirjoittajan hauskan teksin tuoma viesti on kuitenkin olennainen. Se on totta että kyseinen Facebook on todella riippuvaisuutta aiheuttava ja näinollen jopa työpaikoilla on estetty pääsy facebookiin! Ihminen sumenee huomaamattaan riippuvaisuuttaan kohtaan. Onhan tuo muutoinkin aika kyseenalainen oman intimiteettisuojan suhteen väärinkäytettynä. Aika moni voi seurata mitä teet ja missä meet. Toki on hyvä yhteydenpitoväline ihan oikeiden KAVERIEN kesken. Vaikkakin kyseinen yhteisö vääristää sanan kaveri, koska useimmilla on siellä kavereina sellaisia joille ei todellisuudessa kadulla tai muuten puhuisi sanaakaan..on tutun tutun tuttuja.
mä löysin facen kun kuulin kuinka mun kamut oli liittyny siihen. nyt mä tarvin sitä jokapäiväiseen elämääni. mun täytyy pystyy kertoo mun kamuil mitä mä milloinkin teen ja kertoo mulle kivoja juttuja sielä. Siel on kaikki mun tärkeet. Ennen kävin paljon mun frendeil, mut nyt ei tarvii niin usein ku en ehtiskään koska olen fases. Ne frenditki on sielä. Sielä mä jutskaan mun eksienki kans ja salailen mun uusien kanssa. Ne kaikki on faces ja siel on helppoo olla tuhmeliini hassukka höpöliini anonyyminä. En diggaa hemmoista joilla ei ole facebookkia ne on musta ihan vanhentuneita ja huonoja..Facen kautta mun elämää voi seurata niiin paljon ihmisiä ja niitä kavereita. Ja kun yks tietää yhden asian niin se jakautuu kuin solut..Sit mun ei itse tarvi kertoo kaikkee mitä mun elämässä tapahtuu ni kaikille, kun facen kautta on helpompi levittää tietoo kavereiden kavereiden kavereille ja niiden kavereille. Face on kyllä paras löytämäni elämä ja yhteisö. Mä kuulun sinne ku kaikki mun frenditki kuuluu. On kivaa käydä siellä useita kertoja päivässä päivittämässä tietoja ja lukemassa mun seinää. Kiitos sinulle joka toit facen mun elämääni. olet ihku....
Mahtava kirjoitus tuo aloitusteksti. Ikävä kyllä vieläpä aivan totta useidenkin kohdalla ja koskee myös kyllä miehiä mikäli tuolla "neidillä" tarkoitettiin sukupuolta. :) Kiitos kirjoittajalle :)
eiks ne oo melkosia neitejä jotka elää siel oli sit sukupuoli mikä tahansa.. Onhan siinä hyviäki puolia jos ajattelee yhteydenpitovälineenä vaikkapa oikeisiin kavereihin tai ystäviin jotka asuu kaukana..mutta taitaa suurinosa käyttää ihan addiktio pohjalta virtuaalielämänä...juorupalsta
Ei muuten jää kenellekään epäselväks kuka tänki takana, keskitys vain siihen omaan elämääs ja ennenkaikkea siihen omaan lapselliseen elämääs. Heippa!
kaverille et aika epeliksi ittes nostat kun ihan pystyt ihmeitä näkemään et kuka kirjoittaa ja mitä kirjoittaa. suomessahan ei ole kuin vajaat kuus miljoonaa kirjoittajaa...et tulikohan se lapsellisuutes nyt varmasti kunnolla esille? heitä ny jotain terävempää jos värkeis varaa..bu bu buahaa...kesytöntä kansaa ku provosoituu ihan pelle kirjoituksista et oisko addiktio jo ihan sairauden tasolla...eikait sun omaa pikku virtuaalielämää ole loukattu??? hui kauheeta
Hyvää tekstiä ja mahtavaa huumoria :DD Huh mikä lahjakkuus asialla ;))
Hyvällä huumorilla höystetty aloitus!
Aivan totta että moni on hurahtanut Facebookkiin, ja tullutkin riippuvaiseksi siitä kaveriyhteisöstä.
Mutta on siinä hyvääkin, minulla on poika kohta neljänkymmenen, sellainen moniongelmainen ollut koko ikänsä.Ongelmat kyllä iän ja hyvän parisuhteen myötä vähentyneet.
Tietokone oli hänelle aivan vierasta ennen, ei osannut käyttää.Kunnes ne vaimon kanssa noin vuosi sitten
ostivat tietokoneen.
Poikani alkoi pikku hiljaa kiinnostumaan siitä ja opetteli kantapään kautta sen käytön.
Nyt hänellä Facebookiin kautta 154 kaveria sellainen sosiaalinen yhteisö joka on sitten ehkäissyt poikani ongelmia ja tuonut sisältöä hänen elämäänsä.
Olen kiitollinen että poikani elämä on tällä hetkellä Facbookin ansiosta parantunut, ja hän on tyytyväinen elämäänsä.
Että tässä tapauksessa voin sanoa että jos facebookissa on pahaakin niin on siinä hyvääkin.
Onhan toki näissä tietokonemaailmoissa paljon hyvääkin. Toisaalta on kuitenkin surullista, että ihmiset tosissaan keräävät jotain virtuaalikavereita.
Ennen näitä härveleitä, kaverit oli eläviä ihmisiä joiden kanssa tehtiin kaikkea hauskaa. Nyt ihmiset istuvat yksin koneidensa ääressä, keräävät bittikavereita ihan tosissaan.
Ulos mennessä, eläviä ihmisiä nähdessä ei enää osata edes tervehtiä saati jäädä vaihtamaan kuulumisia.
Tietokone on hyvä renki mutta huono isäntä, näppäimistö on tylsä kaveri.