vanhempien pitäis painottaa sitä kasvatuksessa teineille että rakastuminen ja hylätyksi tuleminen kuuluu jokaisen teinin arkipäivään. Nyt tytöt ja pojat tappavat itsensä jonkun luuserin takia jolla räkä roikkuu toisella poskella ti ei housut pysy jalassa. Lähes jokainen on meistä sen kokenut eikä se ole miellyttävä kokemus meinaan sen "rakkauden" loppuminen. Ne ihmiset myös pärjäävät jotka osaavat olla tarvittaessa yksi. Ne jotka eron tultua ovat jo heti toisessa suhteessa, ovat niissä tilastoissa joissa ei pitäisi olla.
Nuorena tehty itsemurha on turha
Elämä opettaa...
5915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nuorena tehty itsemurha on turha, sitä vanhempana katuu..
Taitaa kauna painaa kovasti joko petetyn rakkauden tai vanhempien suhteen. Aika ahdasmielisesti kirjoitit. Ettet vain itse ole ahdingossa! Niistä selviää hengissä, välillä täytyy luovuttaa, kerätä voimia ja jatkaa matkaa. Jos joku päättää et ei jaksa nii ei jaksa, mitä sitte! Ei se oo sulta pois. Tsemppiä kaikille ja antakaa aikaa tai hakeutukaa hoitoon! Ei se niin hirveetä oo.
Nuorena tehty itsemurha on oikeasi turha, vanhempana sitä katuisi. Ajattele niitä jotka jätät taaksesi, vanhempasi, ystäväsi, ja ym..Mieti miltä heistä tuntuisi?
Itselläni tästä on kokemusta omalta kohdaltani.
Sanotaanko vaikka niin että olen vielä "luuseri jolla räkä roikkuu toisella poskella". Suhteen loppuminen yleensä sattuu paljon ja sen jälkeen voi tulla ajatuksiin itsemurha. Minulle kävi näin. En ole vieläkään päässyt näistä kokonaan eroon. Suhteen loppuminen otti todella koville. Olimme vuoden yhdessä ja tyttöystävälläni oli ollut jo monta kuukautta toinen mies minun lisäkseni. Sain tästä selville ystävältäni. Olin todella vihainen ja ahdistunut. Meinasin tehdä itsemurhan, mutta minusta ei ollut siihen.
Lähdin oikeasti ajattelemaan asiaa ja aloin itsekkin pelkäämään, mitä jos...Kerroin asiasta hyvälle ystävälleni ja puhuimme asiasta. Vitut se mitään oikeastaan auttoi. Todella harva pystyy vain kuuntelemaan ja oleman antamatta neuvoja tuossa tilanteessa. Ystäväni antoi minulle neuvoja ja sanoi vain lähinnä "kyllä sä siitä ylitse pääset, se oli vain yksi muija"..Joo..Minulle hän ei ollut vain "yksi muija". Yritin jatkaa elämääni, mutta itsemurha pyöri edelleen aina silloin tällöin ajatuksissani ja silloin olin oikeasti jo huollissani itsestäni. Päätin mennä puhumaan asiasta jollekkin ammattilaiselle. Näin tein, ja olen käynyt nyt muutaman kuukauden verran juttelemassa asioista..Tämä on helpottanut hieman, mutta en ole vieläkään päässyt kokonaan eroon tuntemuksistani. Päivä kerrallaan!
Oikeasti voimia kaikille jotka painivat saman asian kanssa!
Kauheaa, on vain sopeuduttava, vaikuttaa toivottomalta. Mistä sinä tiedät vaikka nuoret olisivat parempia kuin vanhempansa ja onnistuvat solmiamaan pysyvän liiton?
Tunnen vain henkilöitä jotka kärsivät täydellisyyden puutteesta, toisen takia ei itsaria tehdä.
Ruikutusta kylläkin ettei jaksettu olla tarpeeksi pirullisia.
Pitäisikö vihkikaavassakin olla: rakastakaa toisianne, kunnes sen kuuluu loppua, sinun mielestäsi?
Vai oletko kateellinen onnellisille pareille?
Minen rupea itteäni tappamaan jonkun saatanan teini akan takia, saan kuulla jotain ulkonäöstä ym.. päivittäin.. Saisivat saatana aikuistua jo pikkuhiljaa..