Itse en ole vielä.
Miten on, jääkö sinulta perittävää?
Miten on, jääkö sinulta perittävää?
oletko jo
perinyt?
5242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tavaramäärän kohtuullisena ja antaa hyvään tarkoitukseen sellasta mitä en välttämättä tarvitse. Harkitsen kohteet. Saattaa olla loput omaisuudet kulutan ettei paljon perittävää jää.
ainakin osa nuorista sukulaisista on sellaisia, että eivät niin kaipaakaan tavaraa. Raha on eri asia. Mutta ei pitäisi kiintyä rahaan tai materiaan. Se on onnetonta. kylmässä maassa tarvitaan lämmin asunto ja vaatteet, mutta ei kaikkea mahdollista turhaa hömppää.
Olen perimässä materiaa (eli jako suoritetaan lähiaikoina),mutta sitä enemmän arvostan ehkä sitä henkistä perintöäni.Olen myös perinyt ulkoisia piirteitä (esim korkean otsan) ja taipumuksia.Perittäväksi minulta jää aikanaan ainakin asenteita,ennakkoluuloja,taipumuksia ja toiveita ja tapoja :-).Luultavasti myös materiaa.
"Äidin tavat tyttärellä,isän paheet pojalla"
eli kaikilta jää perittävää...
hetken pienen puhetta annan pippaloitten kera ja merkin maalle.
äidiltä viisautta, empatiaa, kyvyn nähdä asioita uudessa valossa. Isältä huumorin ja uteliaisuuden ihmisiin. En välitä vaikken muuta saiskaan periä. Mun vanhemmat eivät aikoinaan saaneet periä paljonkaan (jos mitään), ovat omin käsin rakentaneet omat elämänsä ja omaisuudet sen ympärillä. Teen ilomielin sen saman.
Toivon että omat pennut saa edes sen vertaa perinnöksi minulta, että pysyvät täyspäisenä. Jos ei, olen epäonnistunut.