Käden jälkiä kalliossa,
ilman maalia tehty,
lapsi varmaan.
Nouseva aurinko,
paljain sormin
kylmään kiveen.
Monta painallusta,
ei ole helppo työ:
lopulta kivulias.
Mutta kukapa tietää,
ehkä se kestää
ja kivettyy kiinni.
Niinkuin piirrokset
Saharan ja Altamiran.
Tai Astuvansalmen.
Kun tietokoneitten
ja diskettien tieto
on jo unohtunut,
muutama kämmenen jälki
säilyttää muistoa tekijästä,
pienestä kädellisestä.
Ehkä hän halusi kuvata jotain,
ehkä hän vain leikki.
Tulevat tutkijat miettivät sitä.
Väitöskirjoja asiasta kirjoitetaan.
ilman maalia tehty,
lapsi varmaan.
Nouseva aurinko,
paljain sormin
kylmään kiveen.
Monta painallusta,
ei ole helppo työ:
lopulta kivulias.
Mutta kukapa tietää,
ehkä se kestää
ja kivettyy kiinni.
Niinkuin piirrokset
Saharan ja Altamiran.
Tai Astuvansalmen.
Kun tietokoneitten
ja diskettien tieto
on jo unohtunut,
muutama kämmenen jälki
säilyttää muistoa tekijästä,
pienestä kädellisestä.
Ehkä hän halusi kuvata jotain,
ehkä hän vain leikki.
Tulevat tutkijat miettivät sitä.
Väitöskirjoja asiasta kirjoitetaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja Sinun runosi. Erilainen, siis jotenkin tyyliltään
kuin aiempasi. Mutta täytyy sanoa, että siinä on
paljon. Paljon enemmän, kuin sanat.
Tämä tietokone- ja mobiiliaika on vienyt meiltä esim.
kirjeiden kirjoittamisen taidon. Mutta myös paljon sitä,
mitä ihminen ennen teki käsillään. Unohdamme, miten
ihminen aikoinaan kirjoitti ja piirsi itsensä historiaan.
Hieno ja ajatuksellinen runo.
Niin se on. Kuinka paljon sää säilyviä tietoja kymmenen tuhannen vuoden päähän! Paperia ei enää tehdä, säilyväksi. Liian happamana se haurastuu paljon nopeammin kuin ennen. Kirjat murenevat. Kirjoitusjärjestelmät tietokoneissa vanhenevat nopeasti. Uudet koneet eivät osaa enää lukea edes omia vanhoja tekstejäni.
Vain kallio kestää - niin kauan kuin kivi kestää. Ja ehkä jälki siinä.
Kiitos viestistäsi!