Otsikko tosi tyhmä, en vähättele tilannetta yhtään.. Toisaalta en ole edes varma, onko tässä edes mitään tilannetta, mutta pakko purkaa nyt yleisesti, että saa vähän ulos asiaa ja ehkä myös näin jäsenneltyä asiaa itselleen.. järkevästi. Tällä hetkellä tuntuu, että vauvakuume tai jokin sinnepäin oleva "hormoonihäiriö" :) sotkee järjen kulun.
Tilanne siis on se, että hanin kans ollaan eletty yhteistä taivalta jo useampi vuosi.. kolmisen vuotta noin. Suhde ei aina ole ollut parhaalla mahdollisella jalustalla, mutta rakkautta on molemppin suuntiin. Lapsen hankintaa suunniteltiin reilu vuosi sitten taaksepäin, mutta silloin en ollut ihan varma edes koko suhteesta, joten yritys tyrehtyi nopeasti, hyvä niin. Viime kesänä vedin suhteen jäihin, koska en ollut varma. Mistä? ehkä itsestäni, siitä, että kykenenkö sitoutumaan ihan oikeasti toiseen ihmiseen. On tullut elämän aikana näpeille useasti ja olen oppinut pitämään ihmiset ulkona, varsinkin ne ihmiset, kenestä välitän ja ketä rakastan. En nyt tahdo kommentteja siitä, että "et sinä olisi valmis sitoutumaan lapseenkaan", minulla on aiemmasta liitosta lapsi, ihana yhdeksän vuotias poika, eikä häneen sitoutuminen ole ollut mikään ongelma, päinvastoin. Hän tuo elämään valoa ja sanoinkuvaamatonta merkitystä. Mutta mitä nyt tulee tähän minun ja rakkaani suhteeseen, niin sain syksyn aikaa miettiä missä menen ja mitä haluan. Pärjään omillani, minulla on työ ja opiskelen samalla. Minulla on ystäviä ja nautin elämästäni. Ja olen tyytyväinen elämääni.
Pitkän ajattelun ja jonkinlaisen henkisen kasvun kautta tulin siihen tulokseen, että olen valmis antamaan kaikkeni tähän suhteeseen ja olen valmis ottamaan hänestä vastuun elämänkumppaninani. Tauon aikana jätin tuon renkaan pois, kun ei mitään touhuila ollut ja kk jälkeen ehkäisyn lopetuksesta minusta tuntui, että olin herännyt uudelleen henkiin. Järkytys minulle oli, että niin vähähormonisena tuotteena markkinoidulla ehkäisymenetelmällä oli niin ikävä sivuvaikutus, kuin haluttomuus.. Minä olen sitä mieltä, että en ole valmis maksamaan sitä hintaa ehkäisystä. Kun jonkin aikaa sitten lyötiin rakkaan kanssa hynttyyt yhteen toistamiseen, niin asiasta oli puhetta, aika lyhyesti. Mitään ihmeempiä ei ehkäisystä sovittu, mikä on edesvastuutonta tietenkin ja tämän tiedostan, ja tarkemmin sanottuna emme puhuneet ehkäisystä ollenkaan. Paitsi että sitä ei ole.. :/ noh.. olen tässä laskeskellut noin suurin piirtein, että mahdollinen ovis olisi ensi viikon puolella, koska minulla on aika pitkä kierto. Tai ollut ainakin silloin, kun olen pitänyt sitä kirjalla eli vuosia sitten. Mikä on ollut uusi juttu tuon renkaan käytön jälkeen, tunnen oviskivun aika selkeästi ja tämän jälkeen tulee ihan rehellinen limatulppa. Nyt sitten ollaan tietty ihan innoissaan pitkän kuivan kauden jälkeen vedetty paljaalla.. viime kerran jälkeen kaveri kävi pesulla ja kertoi, että peniksen päästä tippui matkalla vessaan hyvä limaklimppi. Tietty olen seikkaillut internetin ihmeellisessä maailmassa ja kuvitellut itselleni vaikka mitä oireita ja nyt stressaan olevani aluillani. Mietin kyllä miksi en juossut heti apteekkiin hakemaan katumuspilleriä, enkä osaa tuohon vastata. Mietin että oliko niin kiire töissä ja koulussa, etten kerinnyt piipahtaa apteekissa pikaisesti. Vai jätinkö piipahtamatta koska toivoisin olevani raskaana..
Rakkaan kanssa en vielä ole asiasta puhunut, koska nyt vajaa viikko on suhde toiminut puhelimen välityksellä. Suunnitelmissa todellakaan ei ole muuttaa samantien saman katon alle, mutta jossain vaiheessa kun sille tuntuu. Mikään kiire meillä ei ole mihinkään. Ehkä nyt stressaan vain tuota ehkäisyn puuttumista, kun siitä olen aina pitänyt hyvää huolta. Ja voihan se olla, että kaveri ampuu tyhjiä, että edes sen takia ei tarvi hermoilla. Mutta tuo lima yhdynnän jälkeen vähän epäilyttää.. ettei se vain sittenkin ollut se ovislima.. ja millä todennäköisyydellä raskaus on saanut alkunsa.. Olen sitä mieltä, että lapset ovat lahja ja mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän huomaan salaa toivovani olevana raskaana. Enkä todellakaan halua miestä kiipeliin tällä, ehkäpä hän halusi minut kiipeliin tällä.. ;) mutta turvatumpaa olisi, että suhdetta olisi pidempi aika takana ja yhteinen päätös siitä, että nyt voi tulla jos on tullakseen. Ympäripyöreää diipadaapaa..
Tilanne siis on se, että hanin kans ollaan eletty yhteistä taivalta jo useampi vuosi.. kolmisen vuotta noin. Suhde ei aina ole ollut parhaalla mahdollisella jalustalla, mutta rakkautta on molemppin suuntiin. Lapsen hankintaa suunniteltiin reilu vuosi sitten taaksepäin, mutta silloin en ollut ihan varma edes koko suhteesta, joten yritys tyrehtyi nopeasti, hyvä niin. Viime kesänä vedin suhteen jäihin, koska en ollut varma. Mistä? ehkä itsestäni, siitä, että kykenenkö sitoutumaan ihan oikeasti toiseen ihmiseen. On tullut elämän aikana näpeille useasti ja olen oppinut pitämään ihmiset ulkona, varsinkin ne ihmiset, kenestä välitän ja ketä rakastan. En nyt tahdo kommentteja siitä, että "et sinä olisi valmis sitoutumaan lapseenkaan", minulla on aiemmasta liitosta lapsi, ihana yhdeksän vuotias poika, eikä häneen sitoutuminen ole ollut mikään ongelma, päinvastoin. Hän tuo elämään valoa ja sanoinkuvaamatonta merkitystä. Mutta mitä nyt tulee tähän minun ja rakkaani suhteeseen, niin sain syksyn aikaa miettiä missä menen ja mitä haluan. Pärjään omillani, minulla on työ ja opiskelen samalla. Minulla on ystäviä ja nautin elämästäni. Ja olen tyytyväinen elämääni.
Pitkän ajattelun ja jonkinlaisen henkisen kasvun kautta tulin siihen tulokseen, että olen valmis antamaan kaikkeni tähän suhteeseen ja olen valmis ottamaan hänestä vastuun elämänkumppaninani. Tauon aikana jätin tuon renkaan pois, kun ei mitään touhuila ollut ja kk jälkeen ehkäisyn lopetuksesta minusta tuntui, että olin herännyt uudelleen henkiin. Järkytys minulle oli, että niin vähähormonisena tuotteena markkinoidulla ehkäisymenetelmällä oli niin ikävä sivuvaikutus, kuin haluttomuus.. Minä olen sitä mieltä, että en ole valmis maksamaan sitä hintaa ehkäisystä. Kun jonkin aikaa sitten lyötiin rakkaan kanssa hynttyyt yhteen toistamiseen, niin asiasta oli puhetta, aika lyhyesti. Mitään ihmeempiä ei ehkäisystä sovittu, mikä on edesvastuutonta tietenkin ja tämän tiedostan, ja tarkemmin sanottuna emme puhuneet ehkäisystä ollenkaan. Paitsi että sitä ei ole.. :/ noh.. olen tässä laskeskellut noin suurin piirtein, että mahdollinen ovis olisi ensi viikon puolella, koska minulla on aika pitkä kierto. Tai ollut ainakin silloin, kun olen pitänyt sitä kirjalla eli vuosia sitten. Mikä on ollut uusi juttu tuon renkaan käytön jälkeen, tunnen oviskivun aika selkeästi ja tämän jälkeen tulee ihan rehellinen limatulppa. Nyt sitten ollaan tietty ihan innoissaan pitkän kuivan kauden jälkeen vedetty paljaalla.. viime kerran jälkeen kaveri kävi pesulla ja kertoi, että peniksen päästä tippui matkalla vessaan hyvä limaklimppi. Tietty olen seikkaillut internetin ihmeellisessä maailmassa ja kuvitellut itselleni vaikka mitä oireita ja nyt stressaan olevani aluillani. Mietin kyllä miksi en juossut heti apteekkiin hakemaan katumuspilleriä, enkä osaa tuohon vastata. Mietin että oliko niin kiire töissä ja koulussa, etten kerinnyt piipahtaa apteekissa pikaisesti. Vai jätinkö piipahtamatta koska toivoisin olevani raskaana..
Rakkaan kanssa en vielä ole asiasta puhunut, koska nyt vajaa viikko on suhde toiminut puhelimen välityksellä. Suunnitelmissa todellakaan ei ole muuttaa samantien saman katon alle, mutta jossain vaiheessa kun sille tuntuu. Mikään kiire meillä ei ole mihinkään. Ehkä nyt stressaan vain tuota ehkäisyn puuttumista, kun siitä olen aina pitänyt hyvää huolta. Ja voihan se olla, että kaveri ampuu tyhjiä, että edes sen takia ei tarvi hermoilla. Mutta tuo lima yhdynnän jälkeen vähän epäilyttää.. ettei se vain sittenkin ollut se ovislima.. ja millä todennäköisyydellä raskaus on saanut alkunsa.. Olen sitä mieltä, että lapset ovat lahja ja mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän huomaan salaa toivovani olevana raskaana. Enkä todellakaan halua miestä kiipeliin tällä, ehkäpä hän halusi minut kiipeliin tällä.. ;) mutta turvatumpaa olisi, että suhdetta olisi pidempi aika takana ja yhteinen päätös siitä, että nyt voi tulla jos on tullakseen. Ympäripyöreää diipadaapaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
pari perusasiaa, mitkä kuulosti vähän hassulta tekstissäsi. Limatulppa irtoaa ennen synnytystä, sitä tuskin olet ovulaation jälkeen bongannut. Toiseksi, limaista vuotoa erittyy ennen ovulaatiota, ei ovulaation jälkeen.
Nythän sinulla on kaksi mahdollisuutta, joko et ole raskaana tai sitten olet raskaana. Toivottavasti et, koska ette selvästikään olisi siihen kumpikaan valmiita. Ihan oikeasti, järki käteen ja se ehkäisy käyttöön jos ei vahinkoa vielä ole tapahtunut!
Tollaisia vätyksiä on liikaa äiteinä jo muutenkin ja ne on kusessa itsensä ja pentujensa sekä toki ukkonsakin kanssa.
Mitä nyt tulee tuohon limatulppa-asiaan, niin joo, ensimmäisen lapsen kohdalla viikkoa ennen synnytystä irtosi limatulppa, mitä nämä oviksen tienoilla irtoavat limatulpat ovat muistuttaneet. Joillakin oviksen yhteydessä tulee se "lima" vain osissa, mulla se on tullu yhdellä kertaa viimeisen puolen vuoden aikana. Limatulppa on varmasti väärä termi tässä tilanteessa, mutta enpä ole parempaakaan kuullut.
Ja mitä nyt tulee tuohon minun vätyisyyteen ja vääryyteen olla vanhempi, niin saanen olla eri mieltä ja tuskin yksi kirjoitus tai kaksikaan minusta huonoa vanhempaa tee. Vai tekeekö? täällä keskustelualueella on mielenkiinotinen suhtautuminen kirjoituksiin, mollataan niitä, ketä kyetään ihan vaan huvin vuoksi. Millään tavalla en tainnut kysyä, että arvelettoko minun olevan valmis äidiksi, vai pyysinkö kenties siitä arvioita? tietenkin joku voi perustella asian sillä, että olen kirjoittanut yleiselle palstalle, niin se oikeuttaa kritisoimaan ja mollaamaan toista. Tämähän on hienoa ja mahtavaa, että tällainen palsta mahdollistaa sen ihmisille, kellä ei ole muuta mahdollisuutta pönkittää omaa itsetuntoa. Hienoa teille. Ja kauhstuksenne voin kertoa, että jos olen raskaana, se on hieno asia, enkä todellakaan aio aborttia tehdä. Ja mitä ehkäisyyn tulee, en ole halukas käyttämään hormonalista ehkäisyä ja tämä vaatii keskustelua myös toisen osapuolen kanssa, tottakai. Ja asiasta olisi pitänyt keskustella jo paljon aiemmin, tiedän ja siitä en nyt tarvitse mitään saarnaa. Ja huomauttasin vielä, että en koe olevani kusessa lasteni kanssa, päinvaston.