Osaisiko joku selittää, mitä eroa on eri linjaisilla sakuilla? Löytyisikö asiasta netistä tarkempaa tietoa?
En viitsinyt kysellä muilla palstoilla asiasta, keskittyivät enemmän riitelyyn ja asialiset vastaukset olivat vähissä.
En viitsinyt kysellä muilla palstoilla asiasta, keskittyivät enemmän riitelyyn ja asialiset vastaukset olivat vähissä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.graugeboren.net/kennelajatus.htm
Käyttölinjaisista.
Luulisin, että käyttöpuolen harrastajia kiinnostaa enemmän koiran ominaisuudet. Ja näyttelypuolen taas ulkonäkö. Mutta on vain yksi saksanpaimenkoira rotu, jolla tulisi olla ulkonäköä, päätä ja terveyttä.
...ääripäät huonoja,siis käyttö ja näyttely!
Suomessa on muutama vuosi ollut tälläinen ``käyttö´´-linja boomi,johon on myös pesiytynyt huonoa rodulle tekeviä fanaatikkoja,niin kuin myös kasvattajat joille pelkkä ulkomuoto on se pääseikka kasvatuksessa.
Turvallisimpaan tulokseen esim.pennun valinnassa päästään kun pyritään hakemaan jälkeläisiä,tasaista kasvatustyötä tekevältä kasvattajalta,jonka koirat ovat palkittuja eri lajeilta ja kasvattajan vuosia jatkunut työ on se mikä sen kertoo.
Valitessasi pentua,muista ettet tyydy vain vanhempien terveys-,nly- ja käyttötuloksiin vaan mitä kuuluu vanhempien sisaruksille,onko koirilla ollut muita pentueita,niiden tulokset.
Olen itsekkin ihmeissäni tästä``käyttölinjaisuudesta´´,kun omat koirani ovat näyttelyissä palkittujen vanhempien jälkeläisiä,mutta molemmilla IPO tulos!
Eli puhtaasti käyttölinjaa kuvaa kai tänä päivänä,
urheilukoiramaisuus ja suojelu lajina,mielestäni se on suppea näkemys,kun on näinkin monipuolisesta rodusta kysymys.
tosiaan löydy tarkempaa tietoa asiasta??????
..hieman tarkentaa,mitä haluat tietää,nimiä vai mitä?
Eri keskustelupalstoilla käydään väittelyä eri linjojen paremmuudesta. En ole kuitenkaan sattunut mistään löytämään seikkaperäistä selvitystä linjojen ominaisuuksista. Mitä eroa on linjojen välillä ja mistä erot syntyvät? Onko kyseessä jalostukselliset valinnat? Saako jonkun määrätyn koiran linjan selville sukupuusta vai voiko vastaantulevasta turresta päätellä että, siinäpä oiva käyttis saku.
Käyttölinjaisuus perustuu koiran verilinjoihin, siis sukuun. Sillä mitä tuloksia jollakin yksittäisellä koiralla on, ei ole mitään tekemistä käyttö- tai näyttölinjaisuuden kanssa. Eli siis jos jonkin koiran suvussa olisi koko sukutaulu täynnä IPO- tai SchH- tuloksia, ei se tee koirasta käyttölinjaista jos suku on näyttelylinjainen. Toisaalta käyttölinjainen koira on aina vain käyttis, vaikka se olisi ikänsä sohvalla maannut. Siis vain ja ainoastaan suku ratkaisee, ja nämä suvut tulevat vuosikymmeniä takaapäin. Sekalinjaisiksi kutsutaan koiria, joissa näitä käyttö- ja näyttölinjoja on sotkettu sekaisin. Eli käyttölinjaisuuden näkee sukutaulusta.
Hannu kysyi, voiko vastaantulevasta turresta päätellä jotakin ulkonäön perusteella; kyllä jotakin voi, mutta ulkonäkö ei siis tee verilinjoja. Käyttölinjaiset ovat usein tummempia tai harmaampia kuin näyttelylinjaiset serkkunsa, jotka usein ovat punaruskeita mustalla selkämanttelilla. Käyttölinjaiset ovat myös ruumiinrakenteeltaan usein "tiiviimpiä" kuin näyttikset, jotka ovat isompia ja "löysempiä". Kyllä ulkonäöstä kokeneella silmällä pystyy usein sanomaan kumpaa linjaa koira on.
Kummallakin linjalla on omat kasvattajansa, plus sitten vielä ne kasvattajat jotka kasvattavat ns. sekalinjaisia. Joku aiemmissa teksteissä antoi ymmärtää, että käyttölinjaisten kasvattajat olisivat jotenkin vähemmän vastuuntuntoisia kuin "tavallisten" koirien kasvattajat. Enpä näkisi asiaa näin. Käyttölinjaisten kasvattajat tekevät tärkeää ja korvaamatonta työtä kasvattamalla mm. suomalaiselle virkavallalle työkoiria. Kaikki koirat eivät tietenkään mene virkakoiriksi, suurin osa menee aktiiviharrastajille, usein suojelukokeita harrastaville. Kuitenkin näillä harrastuskoirillakin tuetaan tavallaan virkakoirien jalostusta, koska pelkällä virkakoiramateriaalilla ei voida kasvattaa lisää hyviä virkakoiria, vaan jalostusarvon testaamiseen tarvitaan esim. suojelukoetta, ja jalostukseen käytetään näitä harrastuskoiria. Monella joka moittii käyttölinjaisten kasvatusta tai suojelukoetta turhana unohtuu tämä varsin tärkeä pointti: suomalaiset virkakoirat poliisilla, rajalla ja armeijalla. Näitä koiria ei enää saada juurikaan puhtaista näyttelylinjoista.
Hannu kysyi mitä eroa on eri linjoilla. Tämä tietysti on hiukan yleistystä, mutta käyttölinjaiset ovat vietikkäämpiä (usein varsinkin saalisvietiltään), niillä saadaan helpommin aktiivinen agressio käytettävään muotoon, ja niillä on parempi hermorakenne. Usein, johtuen myöskin suuremmasta vietin määrästä, ne ovat myös kovempia. "Kansankielelle" asian voisi kääntää niin, että käyttikset ovat energisempiä, rohkeampia ja ne ovat toimintakykyisempiä tiukassakin tilanteessa. Toisaalta ne ovat vaikeampia käsitellä, ja tarvitsevat osaavan ja kokeneen ohjaajan. Käyttistä en itse todellakaan suosittelisi kotikoiraksi, en aloitteleville enkä vähän kokeneemillekaan. Poikkeuksia toki on, niinkuin joka asiassa.
Näyttelylinjaiset ovat vähemmän vietikkäitä, puolustusvietti on usein ns. reaktiivisempaa, ja hermorakenne heikompi. Jälleen kansankielelle käännettynä nly- linjaiset ovat rauhallisempia, puolustusvietti riittää mainiosti kotitarpeisiin mutta on usein enemmän tai vähemmän epävarmuudesta kumpuavaa. Heikompi hermorakenne voisi olla kansankielellä vaikkapa sitä, että paineensietokyky on huonompi. Usin nly- linjainen on turvallisempi ns. tavallisen ihmisen kouluttaa. Yksinkertaistaen voisi sanoa että nly-linjainen ei ole niin "räjähdysherkkä" kuin käyttis voi olla. Huom, nämä olivat siis ylistyksiä, ja poikkeuksia on suuntaan ja toiseen.
Se, että on käyttölinjainen koira, ei automaattisesti tarkoita että koira olisi oivaa suojelu- tai virkakoira-ainesta, kuten ei myöskään näyttelylinjaisista kaikista tule näyttelytähtiä. Mutta mahdollisuudet ovat oikeilla linjoilla parempia.
Käyttölinjaisten jalostuksessa on vuosikymmenet panostettu lähes vain ja ainoastaan luonteeseen ja terveyteen, ei juurikaan ulkonäköön. Näyttelylinjaisissa painotus on taas vahvasti ulkonäössä. Näyttelylinjainen koira on kuitenkin aivan riittävän luonteikas ja virkeä moneen harrastukseen, lenkkikaveriksi, kotikoiraksi ja koulutettavaksi moneen eri lajiin jossa voi käydä kokeissa ja kilpailuissa.
Tässä jotakin selostusta linjoita, aukeniko Hannulle jotakin käyttökelpoista? Toivottavasti.
Sen verran tarvitsee vielä sanoa että vaikka monen korvaan varmasti käyttölinjainen koira kuulostaa hienolta, se EI todellakaan ole kaikille sopiva valinta, voisi melkein sanoa että useimmille se ei sovi. Vastuuntuntoinen kasvattaja ei myöskään myy käyttölinjaisia ottamatta selvää siitä, että koirat menevät aktiiviharrastajille, jotka myös osaavat tällaisen koiran kouluttaa. Kotikoiraksi käyttis ei pääsääntöisesti sovi.
Toivottavasti tästä oli apua, kysypä tarkennusta jos joku jäi epäselväksi. Jos olet sakemannia harkitsemassa, käy Saksanpaimenkoiraliiton paikallisen alaosaston kentällä katselemassa ja kuuntelemassa, sieltä saa myös hyviä vinkkejä kasvattajista ja koulutuksesta. Eli www.spl.fi ja siellä alaosastot- linkki.
Saksanpaimenkoiran ottajan tulee muistaa, että sakemanni on AINA koulutettava edes peruskoulutuksen tasolle, oli se mitä tahansa linjaa tai vaikka paperiton kotikoira.
vastauksista. Käyttikselle erikoiskiitos perinpohjaisesta vastauksesta. Oppia ikä kaikki. Sakemannin hankinta voi tosiaan tulla ajankohtaiseksi ja siksi selvittelen asioita.
Hienoa, käyttis, että kirjoitit perusteellisesti ja perusteellisen fiksusti asiasta!
On erinomainen asia, että joku ymmärtää ottaa sen tärkeän seikan esiin, että kenellä tahansa saksanpaimenkoiran hankkijalla ei ole tarvetta ottaa käyttölinjaista koiraa (joka on jalostettu nimenomaan työtehtäviin tai aktiiviharrastukseen).
Useilla käyttölinjaisten kannattajilla on asenne, että käyttiksiä suositellaan kenelle tahansa, vaikka ensimmäistä sakemanniaan hankkivalle, jolla ei ole tietoa esim. viettejen kanavointiin perustuvasta koulutuksesta.
Mitä tahansa, kunhan saadaan vaan omaa aatetta viljeltyä eteenpäin ja näyttelylinjaisia (usein perusteettakin) mustamaalattua.
Todella vietikkään koiran kanssa ongelmat voivat korostua ihan toisella tavalla kuin ns. tavallisen koiran kanssa.
Käyttölinjaisuus on ilmeisesti nyt jokin muotijuttu, mutta usein ei ymmärretä sitä, että käyttölinjaisuus ei takaa terveyttä, eikä suojelukoiraharrastajan käsitys hyvästä koirasta ole välttämättä sama asia, kuin mitä aloittelija kuvittelee hyvän koiran olevan.
Jos suojeluharrastaja haluaa koiraltaan esim. voimakasta aggressiota ja terävyyttä, ei sellainen välttämättä sovi henkilölle, joka haluaa mukavan, yltiösosiaalisen puuhastelukaverin.