Hei,
löytyykö palstalta ketään samanhenkistä joilla halua löytää vanhoja sukujuuria? Isäni aikoinaan eronnut ja minulla on ollut 3 sisarpuolta jotka kaikki jo edesmenneitä. Löysin jälkeläisiin joitakin yhteystietoja, miten saada yhteyttä ja haluavatko he? Isäni uusissa naimisissa edesmeneen äitinki kanssa (Isäni kuollut jo v. 1964). Hänellä aikoinaan edellisestä avioliitosta 3 lasta jotka kaikki jo kuolleet. Löysin yhden velipuoleni lapsen yhteystiedot, mutta kehtaanko ottaa yhteyttä? Eli olisin heidän tätipuolensa? Tässä iässä näitä yhteyksiä kaipailee, mutta kaipaavatko nuo perilliset? Velipuoleni kuoli v. 1984 ja sitä ennen meidän oli tarkoitus tavata, olin vain itse tuolloin nuori eikä äiti vainaani ollut kovin innostunnut ajatuksesta että tapailisin hänen aviomiehensä entisiä sukulaisia.
Älkää Please vastatko sellaiset, keillä taas agressiiviset ajatukset ainoastaan sekä äidinkielen korjaukset mielessään, niitä en kaipaile. Minulla ahdistunut mieli entisestitä isäni teoista sekä kaipuu jäljellä oleviin sukukaisiini.
löytyykö palstalta ketään samanhenkistä joilla halua löytää vanhoja sukujuuria? Isäni aikoinaan eronnut ja minulla on ollut 3 sisarpuolta jotka kaikki jo edesmenneitä. Löysin jälkeläisiin joitakin yhteystietoja, miten saada yhteyttä ja haluavatko he? Isäni uusissa naimisissa edesmeneen äitinki kanssa (Isäni kuollut jo v. 1964). Hänellä aikoinaan edellisestä avioliitosta 3 lasta jotka kaikki jo kuolleet. Löysin yhden velipuoleni lapsen yhteystiedot, mutta kehtaanko ottaa yhteyttä? Eli olisin heidän tätipuolensa? Tässä iässä näitä yhteyksiä kaipailee, mutta kaipaavatko nuo perilliset? Velipuoleni kuoli v. 1984 ja sitä ennen meidän oli tarkoitus tavata, olin vain itse tuolloin nuori eikä äiti vainaani ollut kovin innostunnut ajatuksesta että tapailisin hänen aviomiehensä entisiä sukulaisia.
Älkää Please vastatko sellaiset, keillä taas agressiiviset ajatukset ainoastaan sekä äidinkielen korjaukset mielessään, niitä en kaipaile. Minulla ahdistunut mieli entisestitä isäni teoista sekä kaipuu jäljellä oleviin sukukaisiini.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voithan laittaa kauniin kirjeen, kuin tunnustellen? Ja pyytää vaikka tekstiviestillä vastausta haluaako vai ei.
Ellei mitään kuulu, on sekin hyväksyttävä.
Minulla on kaksi siskopuolta, ja emmepä ole yhteyksissä, nuorempina vielä joulukortteja läheteltiin, nyt sekin on jäänyt.
Onnea sinulle hakusessasi.
Kaunis kiitos ystävällisestä vastauksestasi. Tiedän kotiosoitteet, vaan puhelin numeroita ei löydy?. Kirjoittaisinko?
sukulaisellesi. Jos Sinua kiinnostaa tutkia isäsi elämänvaiheita, voisit tehdä pienen sukututkimuksen. Yllättävää on, miten paljon erilaiset rekisterit, joihin on tallennettu vain faktat, voivat kertoa "kadonneista" sukulaisista. Suomen sukutukimusseuralla on omat sivut netissä,
osoitteessa www.genealogia.fi. Jo pelkän sukupuun piirtäminen auttaa hahmottamaan omaa
paikkaansa elämän jatkumolla. Itse ymmärsin omaa isääni paljon paremmin, kun sain pienen
selvityksen hänen lapsuudenperheestään.
Olen kuullut, että iso-isälläni ja isälläni on ollut tällainen "ruokko" lapsi olemassa. Isäni "elätistä" olen nähnyt kuvia ja kerran tavannut, mutta olin silloin hyvin (10-v?) nuori, kun hän ilmestyi samalle kauppa-autolle.
Ivallisesti hän kysyi ensin, kenen lapsi olen ja sitten lähetti terveisiä isälle, mutta ei äidin kuullen!? Totta´kai minä kerroin äidille, jolloin asia minulle selitettiin äidin taholta. Isäni kanssa siitä ei ollut koskaan puhetta.
Myöhemmin aikuisena olisin halunut tutustua häneen, mutta silloin mieheni kielsi, että ei kannata ottaa yhteyttä vankila kundeihin.
Isoisäni "perillinen" aikoinaan oli saamasillaan jotain perintöjä. Isäni jälkeläinen ei koskaan edes tehnyt mitään vaatimuksia, koska siihen aikaan, kun "ruokot" oli maksettu, niin asia oli sillä selvä.
Jotenkin on aina kaivertanut mieltäni, kun olen nähnyt tämän "velipuoleni" aikuis kuvia, joissa hän on kuin ilmetty isäni.....niin olisiko meistä joskus tullut läheiset?
Se oli vain siihen aikaan ihan mahdoton yhtäläisyys, että tuollaisia tapauksia olisi voinut yhdistää. Ei, kaikki painettiin "villaisella", kuten ei nykyisin tapahdu. Rekisterit ja tiedot ovat niin julkisia, että "lusmuilemaan" ei pääse.
Suosittelen ottamaan yhteyttä, mutta varomaan, koska olet "kaukainen" sukulainen, onko heillä jonkinlainen taka-ajatus pitää yhteyttä vain mahdollisen perintösi suhteen ja mikäli haluatkin jättää perintösi heille, niin älä sitä heti ilmaise.
ps.aivan huumorilla; Katso näitä neiti Marblen ratkaisemia rikoksia. Siellähän aina tapetaan juuri tämä perinnön jättäjä!!!!
Aivan uusia pitää vain kysellä itse, jonka jälkeen kirkonkirjat ja internet hyvin mukava ja jännittävä touhu, kesti monta vuotta, mutta pääsin vain 1700 luvulle. (mikro kuvat kirkonkirjoista)
Saatat päästä Kirkon kirjojen kautta suvun jäljille n 1700 luvun loppupuolelle,jos ei satu katkeamaan siihen että on kirjattu sen ja sen talon piian synnyttäneen äpärälapsen. Ei piian eikä lapsen nimeä eikä sukua. Siihen katkeaa tutkinta kuin kanan lento. Monenkin hienon suvun tutkiminen päättyy siihen ensimmäisen hirtetyn hevosvarkaan löytymisen kohdille.
Kirjeen kirjoittaminen lienee paras keino. Laita oma osoitteesi mukaan. Sekin voi tunteiden myllerryksessä jäädä pois.
Itselläni on eri äidistä sisaruksia. Yhteydenpito sujui isän kuolemaan asti. Olivat omaisuuden perään, eikä meille alkuperäisille olisi annettu juuri mitään. Eli perintö sitten ratkoo asioiden jatkuvuuden.
Aloittajan kohdalla voi olla kyse lievemmästä, koska isä on jo kauan sitten kuollut. Kannattaa kokeilla.
Kova kaipaus on sukulaisia tavata. TVstäkin tulee ohjelmaa, kun etsivät esim. isää tai sisaruksia.