Tuo voitelun uusavuttomuus.Voitelu on maailman yksinkertaisempia asioita ja todella helppoa.
Samoja asioita täällä aina kysellään.
Samoja asioita täällä aina kysellään.
Ihmetyttää
hiihtäjäkin
151004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
huomioon että kaikki ei ole kokeneita voitelijoita. Sanonpahan vaan että -0 uusi lumi on aika vaikea keli, jos se keli on sinulle helppo niin kannattaa Sinun liittyä Suomen maajoukkueen voitelijaksi, kun ei mällit onnistu aina edes AMMATILAISILTA....
Tuo keli on pahin,kokemusta on,itse en sillä kelillä enää viitsi voitelua kokeilla vaan otan FIscherin pitopohjat käytöön.Lienevät Matikoiden kanssa tällä hetkellä parhaat ongelmakelin sukset.
Eikös tämä palsta sitä varten ole että voi kysellä ja keskustella ;)
ja yleensähän ne asiat ja aiheet ova aikalailla samoja...
kuten normaalissakin elämässä, kysellään säästä ym. =)
Eikä noita vanhoja jaksa penkoa, kivempi alkaa oma uus:)
enkä ymmärrä miksi täällä aina on joku jota se ärsyttää??
on salatiedettä itse voitelu ei ole vaikeaa vaan se on tehty vaikeaksi ja epäselväksi normaalikäyttäjälle eri voideryhmittymien ja voidemäärien ansiosta, voide puolella pyörii monenmoista sählääjää "minä tiedän miehiä "ja pisneksen tekijää rehellinen tieto puuttuu ja onkokaan sellaista, vaikeusaste syntyykin siitä kuka pystyy määrittelemään oikean voiteen kulloiselle kelille se on taito tai pitkän kokemuksen ja testien summa tällaisen henkilön tieto olis kultaakin kalliimpi jos sellainen olisi.lumikoostumus ei ole samaa kuin edellisellä kerralla vaikka pakkaslukema täsmäisikin edelliseen ,jokainen pystyy laitaan vahan ja pinnoitteen kunhan tietää mitä laittaa voide merkeillä ei suurta eroa kaikki ovat toistensa kopioita aika pitkälti.
Turhan rojun markkinamiehet ja viisasta esittävät välineurheilijat ovat saaneet voitelun näyttämään
moimutkaiselta ja vaikealta.
Se tosiaankin ihmetyttää, että muutaman päivän välein käydään pitovoitelua läpi. Ei luulisi olevan vaikeaa googlata, niin löytyisi varmasti hyvät ohjeet ja vinkkejäkin. Eri voidemerkeillä on hyvät ohjeet kuvineen ja videoineen. Tietenkin voidemerkkien ohjeisiin on piilotettu markkinointia eli tällit sisältävät eräillä merkeillä useita tuotteita ja kaikenlaisia sekoituksia, joten kannattaa itse miettiä oleelliset asiat.
Voitelussa on tärkeää tuntea sukset, joita on voitelemassa. Pitoalueen pituus (ja muoto kisatasolla) pitää olla merkittynä sukseen. Lisäksi on otettava huomioon hiihtäjän suorituskyky, myös tekniikka. Kun nämä on selvillä, niin sitten olosuhteet - ilman lämpö, ilman kosteus ja lumen tyyppi. Näiden perusteella valitaan pohjavoide ja kelivoide/voiteet. Voiteen levitys ohuina kerroksina ja tasoitus aivan tasaiseksi. Kerrosten määrä pitoalueen muodon mukaan.
Mietaan ohjeilla, eli ilmassa -6 astetta ja katsotaan purkin kyljestä -4..-8 ja jätetään voide epätasaiseksi, ei todellakaan saada hyvää suksea. Epäilen, että Messilässä oli ilman kosteus 80-90%, jolloin on valittava ainakin yhtä tai kahta tasoa pehmeämpi voide. Ja voide kerrokset on oltava ohuita ja ne on tasoitettava tasaiseksi, jos halutaan pitoa ja luistoa. Luultavasti valittu purkki toimisi, jos kosteus olisi 40-60%.
Mutta kun Suomessa on talvella harvoin kuivia tai edes normaaleja kosteuksia. Joskus keväällä olen hiihtänyt +8 astetta ja kosteus 40% ja aurinko paistoi ja oli mitä mahtavin karkea vesikeli. Ilman kosteus on voiteluun vaikuttava asia, jonka voi tarkistaa Ilmatieteen laitoksen paikallissäästä oman paikkakuntansa säätiedoista.
taatusti eniten se, että kun hän on ohjeita kysynyt, vaikka tuollaiselle tavalliselle talviselle normikelille pakkasta 5-10, niin ohjeita tulee koko skaalan leveydeltä. Yksi suosittelee Rexiä toinen Vauhtia kolmas Rodea ja siihen vielä kaikki muut mahdolliset voidemerkit mitä markkinoilta löytyy. Sitten aletaan pakkaa vielä sekoittamaan lumilaaduilla,kosteuksilla yms. Kyllä siinä äkkiä menee aloittelijalta ja hieman kokeneemmaltakin käsi päähän.
Ei ole ihme että nuo uudet pitopohjasukset ovat saaneet niin räjähdysmäisen suosion, että vaikka koneet painavat niitä laakerit punaisena, niin kaupat joutuvat myymään ei oota.
En ole moisia kokeillut, mutta luetun perusteella ne vaikuttavat ihanteellisilta vehkeiltä tavalliselle lylyn lykkijälle. Ei mitään pähkäilyjä siitä että mitähän tököttiä sinne pohjaan tällä kelillä tarvitsi noista kymmenistä purkeista tunkea. Se on aivan varma, että kyllä tämän homman nahoissaan tuntevat voidevalmistajat jotka ovat sysänneet noita rasvapurkkeja markkinoille kuin turkin hihasta.
Ei kai aloittelijakaan voi olla niin naivi, että ei ymmärrä voidebisneksen merkitystä vastauksissa. Jos oma tai seuran sponsori on vaikka Start, niin totta kai Startin voiteet ovat niitä parhaita. Jos on hankkimassa uusia voiteita, niin voi olla hyvä tarkistaa, kuinka yksinkertainen valikoima ko. merkillä on. Muutamilla merkeillä on todella laaja pitovoidevalikoima. Kuntoilija ja aloittelija kuitenkin hakee yksinkertaista ratkaisua eli voiteita, joilla on laaja käyttöalue.
Pitopohjasuksia on erilaisia, joten niistäkään välttämättä saa kaiken kattavaa ratkaisua pito-ongelmiin. Kuitenkin niistä on runsasti positiivisia kokemuksia etelän kosteissa keleissä.
ole kyse pelkästään aloittelijan naiviudesta, vaan vastausten sekavuudesta.
"Mietaan ohjeilla, eli ilmassa -6 astetta ja katsotaan purkin kyljestä -4..-8 ja jätetään voide epätasaiseksi, ei todellakaan saada hyvää suksea. Epäilen, että Messilässä oli ilman kosteus 80-90%, jolloin on valittava ainakin yhtä tai kahta tasoa pehmeämpi voide. Ja voide kerrokset on oltava ohuita ja ne on tasoitettava tasaiseksi, jos halutaan pitoa ja luistoa. Luultavasti valittu purkki toimisi, jos kosteus olisi 40-60%."
Eipä tuosta sinunkaan sepustuksestasi, joka on tuo sitaateissa oleva pätkä, tavallinen hiihtäjä, joka kaipaa yksinkertaisia ohjeita, kovin helpolla selvää ota. Mietaa sanoo yhtä ja Pyry-Tuisku yhtä. Purkki pitäisi välillä olla yhtä välillä kahta tasoa lämpimämpi. Välillä voide epätasaiseksi ja välillä monta ohutta tasaista kerrosta. Sitten pitäisi alkaa selvitellä kosteuksia ja kaikkia muita asioita jotka saattavat hetkessä muuttua.
Sitten vielä kun siihen lisätään "sekakäyttäjien" ohjeet alle Rexin sitä sitten Swixin tätä ja vielä Tokoa tohon ja pinnotetaan Vauhdin tervalla,ja jos keli muutuukin niin tehdään aivan toisin. Valmiina on sekametelisoppa josta ei ota selvää se vanha Erkkikään, saati se hiihtäjäparka joka on kerännyt rohkeutta kysyäkseen voiteluojetta netistä talven ensimmäiseen hiihtoonsa.
Mitä tulee noihin voidefirmojen sivuihin, niin kyllähän kaikki ihmiset lukea osaavat. Mutta siellä hämää se liika monipuolisuus ja mahdoton määrä lukuja, siis noita samoja joita esitit. Se saa ihmisen joka ei ole niihin sen kummemmin perehtynyt ymmälleen. Sen takia he koettavat kysellä täältä apuja .
Aivan varmasti näistä vastauksista mitä näillä sivuilla annetaan löytyy se viisastenkvi jolla saa suksensa luistamaan ja pitämään. Mutta ihmiset jotka ovat asiasta aivan ulkona joutuvat hämmennyksen valtaan siitä informaatiotulvasta mikä vastaan pöllähtää kun apua alkaa hakemaan. Asioita tuntemattoman on vaikea perata sieltä se tieto joka auttaa häntä vaivassaan.
mutta jostakin se on aloittelijankin lähdettävä.Epävarmuus varmaan kasvaa kun tutkailee myynnissä olevia purkkien määrää.Ja vaihteleehan nämä talviset olosuhteemmekin ,milloin on aidosti pehmeämpää lunta ladulla ja ladun sivussa sekä vanhempaa lunta unohtamatta jää ja vesikelejä.Ja ei ne olosuhteet siellä ladullakaan ole joka paikassa samat,saattaa joskus yllättä kun ladulla paljon hiihdetty jolloin liippaantunut/jäinen pinnastaan.Tuli sitten itsekkin yllätyttyä kun kävin Startin voide esittelijän pakeilla.Kaverilla oli vain 4 pitopurkkia pöydällä ja tuumas et näillä mennään jo pitkälle.Aiemmin ovat työntäneet suksen pohjiin mitä erinäisempiä sekoituksia.Nyt oli vain esillä pohjavoide,violetti,sininen ja pinnoitteeksi terva voidetta.Noilla tosiaan kattaa monta eri pakkastilannetta.
Asia on niin, että jos en olisi koskaan hiihtänyt, niin tämän palstan kirjoitukset luettuani pysyttelisin visusti kaukana kaikesta suksiin ja hiihtämiseen liittyvästä. Suksien ostamisen ja voitelun teoria
tuntuu olevan maallikolle ylivoimaisen vaikea asia. Niin paljon ohjeita tarjotaan peruskysyjälle.
Mutta minulla kävi tuuri. Reilu kymmenen vuotta sitten ostin kirpputorilta viiden markan sukset.
Olivat jotkut neverwax peltoset nordic-siteillä ja löytyipä vielä sopivat monot ja sauvatkin. Onneksi myyjä ei kaupitellut mitään voiteita eikä muutakaan tietoviisautta.
Tällä varustuksella sitten Vanhankaupunginlahdelle. Jäällä oli sopivasti lunta ja siinä oli hyvä kokeilla televisiosta nähtyjä eri hiihtotyylejä. Huomasin, että suksi luistaa ja pitää kohtalaisen mukavasti ja vaikka jään alta tursunut vesi paikoin kasteli sukset, niin luisto ei loppunut.
Parin päivän totuttelun jälkeen työntelin rohkeasti lahden yli Herttoniemeen ja tulin ällikällä lyödyksi.
Siellä maastossa aukenivat latukoneella ajetut leveät väylät, joissa kaksi latua ja luistelupaana keskellä.
Ja ihan oikea hyppyrimäki!!!
Siitä repesi minulle uusi maailma.
Huomasin, että hyppyrimäeltä johti ajettu latu lähes kotirantaan, Hermanniin.
Suksi luisti. Hiihdosta tuli pysyvä harrastus. Muutaman viikon hiihtelyn jälkeen ostin marketista
sinisen ja punaisen parafiinipalan ja aloin opetella voitelua. Kyllä se parkku jollakin kelillä lisäsi luistoa,
mutta se tuntui vähentävän pitoa, joten ostin kaksi purkkia rexiä.
Kun tuli kevät ja ladut liippaantuivat ja tuli lämpöasteita, niin hommasin vielä liisterin.
Seuraavana talvena karhentelin hiekkapaperilla toisen, liukkaamman kirpputoriparin keskialueita
pidon saamiseksi. Se toimi.
Niillä välineillä pärjäsin pitkään. Pahimpia kelejä varten opettelin luistelun.
Nyt on hiihtotalvia takana yli kymmenen ja kaikki vassberit ja muuberit menee ja olen toki ostellut suksipareja, kahdet ihan uudetkin vaikka ei kovin kalliit.
Niihin kirpputorisuksiin olen vaihtanut nykymallin siteet ja ne ovat täysin käyttökelpoiset ja toimivat sukset vieläkin. Luistossa pärjää kelle vaan harrastelijalle.
Minä siis läksin käytännön päästä hiihtämään, mutta se onnistui.
Miksi? En tiedä. Ja miksi kirjoittelen tällaista?
Siksi, että uskon välineiden merkityksen aloituksessa olevan paljon pienempi kuin mitä
asiantuntijat ja kauppiaat uskottelevat.
Ja hiihtämään oppii vain hiihtämällä eikä kenenkään tarvitse epäillä kykyjään.
Sitten kun itse on saanut tuntuman hiihtoon, voi tietysti hankkia mitä tahansa hienouksia
ja nauttia niistä, mutta opetteluun ja peruskuntoiluun riittää perusvehkeet.
pitäisi pitää yksinkertaisena.Ja aloittelijoita sotkee merkkien ja voide reseptien paljous.Pito voitelussa se
lviää parilla purkilla ja parilla liisterillä.Eikä tällaiset tavan tallaaja kuten esim. minä tartte luistovoiteitakaan paria parkkua enempää.
erittäin hyvä kirjoitus.."lause::hiihtämään oppii vain hiihtämällä eikä kenenkään tarvitse epäillä kykyjään"..
tuolla asenteella kun lähtee etsimään uusia ulottuvuuksia niin taivas aukeaa niinkuin tuossa manitsit!
se on juuri näin..tuntuu että asenteet ja halu hiihtoon on lisääntynyt parin viime vuoden aikana..meillä on niin pieni kylä että heti näkee kun uudet naamat ilmestyy aina uudestaan hiihtobaanalle;
ja nuorempi sukupolvi on ottanut hiihdon omaksi lajikseen.. se on lisääntynyt eniten;
ja venäläiset nämä ikuiset ladulla kävelijät ovat siirtyneet suksien päälle..ja näky on vahintäänkin huvittava..mummot..papat ja jälkikasvu opettelee hiihdon aakkosia..mutta hyvähän se on vaikka täällä suomen puolella hiihtelevät;
tänne jää iso rahamäärä venäläisiltä koko liike-elämälle..kun kylpylän ja rauhan(saimaa carden) jättimäiset hankkeet toteutuvat niin eletään eu;n suurimmassa matkailuryppäässä(300ha) jossa on sitten kaikki mitä ihminen voi vaatia..ja hiihtoalueet kehittyy valtavaksi alueeksi jossa löytyy jokaiselle jotain.. aina huippukilpatasolle vaativat maastot on tulevaisuudessa tosiasia..vuosiluku saattaa olla ehkä 2012-14 jos kaikki menee putkeen..
t.Virtuaalipoliisi KemikaaliAli
Vain lahjattomat voitelee.