Olen katsellut elokuvia joissa ihmiset ovat hakeneet "paratiisin" omaista tilaa itselleen. Tai onnelaa missä kaikki olisi vain ihanaa ja kaunista.
Yhdessäkään elokuvassa ei ole toteutunut tuo elämä, ehkä yhden harhaisen viikon tai kuukauden ovat uudet tulokkaat kokeneet suurtakin onnea mutta ajan myötä kaikki on muuttunut, ja yleesä syynä on se ettei ihminen oikeasti kai ole tyytyväinen siihen mitä on.
Ja toisaalta kun on monta ihmistä niin kaikkien ajatukset ei kohtaa.
Aina on niinkun oikeassakin elämässäkin on; Jos vain nuo muut.... Jos vain saisin sitä ja tätä..... miksi aina mulle.....
Se on voi voi ettei elämä mene niin kun haluaa, on joustettava koettava tuskaa ja kipuja.
Mie tein ratkaisun äidin kuoleman jälkeen ja muutin paikkaan jonne lapsesta asti haaveilin muuttavani, tää kaupunki on mun paratiisi. Mutta olen täälläkin saanut kokea sellaista tuskaa mitä en koskaan uskonut missään kokevani ja siitä toipuminen vei pari vuotta jonka elin maallisessa helvetissä.
Aika teki tehtävänsä ja nyt on taas rauhallista elämä, kunnes se taas heittää joko ylös tai alas jos elämää suo yleensä niin pitkään.
Ja muuten täällä mun onnelassa on vielä kaunista ja rauhaisaa joten uuden vuoden lupaus on pitänyt tähän asti :))
Hyvää sunnuntaita nyt kuitenkin kaikille toivottaa yks mietteliäs Merediath Meriläinen :))
Yhdessäkään elokuvassa ei ole toteutunut tuo elämä, ehkä yhden harhaisen viikon tai kuukauden ovat uudet tulokkaat kokeneet suurtakin onnea mutta ajan myötä kaikki on muuttunut, ja yleesä syynä on se ettei ihminen oikeasti kai ole tyytyväinen siihen mitä on.
Ja toisaalta kun on monta ihmistä niin kaikkien ajatukset ei kohtaa.
Aina on niinkun oikeassakin elämässäkin on; Jos vain nuo muut.... Jos vain saisin sitä ja tätä..... miksi aina mulle.....
Se on voi voi ettei elämä mene niin kun haluaa, on joustettava koettava tuskaa ja kipuja.
Mie tein ratkaisun äidin kuoleman jälkeen ja muutin paikkaan jonne lapsesta asti haaveilin muuttavani, tää kaupunki on mun paratiisi. Mutta olen täälläkin saanut kokea sellaista tuskaa mitä en koskaan uskonut missään kokevani ja siitä toipuminen vei pari vuotta jonka elin maallisessa helvetissä.
Aika teki tehtävänsä ja nyt on taas rauhallista elämä, kunnes se taas heittää joko ylös tai alas jos elämää suo yleensä niin pitkään.
Ja muuten täällä mun onnelassa on vielä kaunista ja rauhaisaa joten uuden vuoden lupaus on pitänyt tähän asti :))
Hyvää sunnuntaita nyt kuitenkin kaikille toivottaa yks mietteliäs Merediath Meriläinen :))
Vastaukset 18
Vanhimmat
Se elo on kuitenkin onnellisempaa niille, jotka itse yrittävät paratiisia rakentaa, kun niillä, jotka odottavat, että toiset sen rakentaa.
Yks suurista kysymyksistä on, mikä on se paratiisi.
Jos sellainen tehtäisiin, ja meistä itsekukin sinne pantaisiin, toivomustemme mukaan. Ehtona vain olisi, että ensimmäisestä valituksesta sieltä lentäisi ulos.
Ensimmäiset lentäisivät viidessä minuutissa, viimeisetkin viikon sisällä.
Paha-olo ja kateus ne vievät kehitystä eteenpäin.
Niimpä kait tämä maakin on rakennettu juuri noiden ajatusten voimalla.
Pahan-olon ja kateuden. Kun miettii mitkä on olleet lähtökohdat meidän vanhemmilla ja heidän vanhemmillaan.
Meillä pitäisi olla asiat nyt hyvin ja nauttisimme vaan heidän jälkeensä.
Minulle on tärkeää tehdä elämäni eteen, eli paratiisini eteen, jo kaikki suunnittelu ja miettiminen. Sitä teen nytkin ja kuitenkin elän tätä hetkeä.
Olla sinut itsensä kanssa missä sitten onkin, sellaisena kuin on. Vaatimatta itseään muuttumaan toisten tahdon mukaan.
Kevät tulee ja vie minua taas hiljaisuuteen, oloon. Kohta ei jaksa kun herätä ja se on paljon se.
Annan itseni kulkea nukkuen tämänkin kevään ohi...niin usein.
Hyvää sunnuntaasta lepopäivää kaikille!
Täällä ollahan paratiisis pienen Tiitun kanssa, nyt ja justihin tässä.
Tualta maaliman maanteiltä ku sitä ei löyrä, niin moomma tuumannu notta täshän se onkin. Ihan täs omassa kotona. Ja ikää ku kertyy niin se tunne aina vaan vahavistuu.
Täällä istutahan ja näkisittä sepään ja Tiitun naamat. Molemmilla tällaanen autuas ilimes, tottahan sitä silloon paratiisis ollahan.
Tua toiskan Eero toimitti sellaasta jo vanhaa juttua ku se liioon luuli olevansa paratiisis, tai ainakin käyneensä siellä.
Se Eero oli silloon ollu sellaanen rippikoulupoika, tai justihin paraastaan siellä rippikouluus. Sen oli alakanu yhtenä ehtoona särkemähän hammasta. Oikein sillälaalla koko kovasti. Oikein vissihin oli valavoakki pitäny osan yötä siinä hötäkäs ja unet jäi vähiinsä.
Ne sitten oli tuas lääkärintaloolla aamulla vääntänehet sen rikkinääsen kalson pois sieltä suusta ja kiusaamasta. Siihen aikahan niin kakaroolta paikkaaltukaan ku nykymaaliman aikahan jo teherän ja hoiretahan.
Se särky loppu siihen ku hammas irrootettihin. Se Eero oli sitten kävelly tuahon kirkkohon, sinne rippikoulu päivähän. Siihen aikahan oli tuas kirkoos puu lämmitys, sellaanen suuri valurautaanen kamina seistä tönöötti
siinä lattialla. Se Eero oli istunu siihen kamiinan vierelle ja rovasti luki ristinoppia opiiksi ja ojennukseksi mielestänsä. Eerolle tulikin sen lyhkääseksi jäänehen yön takia uni siihen kamiinan vierelle. Rovastihan paatu sellaasesta ihan sitte taitamattomaksi. Ne oli justihin veisannu virttä. Se pappi sieppas salakkunsa siitä kourahan ja lyrä kumahutti sillä salakulla heti voimainsa takaa Eeroa päähän. Silloon ja siinä Eero luuli olevansa paratiisis ku tähtiä vaan näkyy ja virrenveisuu oli kuulunu. Se oli sellaanen kiukkuunen ukko se vanha rovasti ja oli näpiä jatkamahan lakia korennolla.
Me ollahan vaan muutoon Tiitun kans täällä mielestämmä paratiisis ja kaukana kavala maalima.
terv. seppä ja pieni Tiitu kulta
Oikein onnellista sunnuntai ehtoota pohojanmaan paratiisiin.
Johan sitä kokee olonsa paratiisimaiseksi hampaanpoiston jälkeen kuka tahansa, ilman niitä tähtiäkin :))
Hammas- ja korvasärky on niitä maailman inhottavimpia särkyjä.
Paljon komeempi paratiisi se täällä on, vaikka pohjanmaan laitamilla ollaankin. Merenpintakin on parisataa metriä alempana.
Sieltä lakeudelta, kun automiehiä sattuu täälläpäin käymään, ovat ihan hengästyksissänsä, ja kuviakin ottavat tuolta mäen päältä, ja kehuvat, että on maisemat, kun kolilla.
Se täytyy sanoa, että tasamaalla ei minun paratiisi ole. Ja kyllä ne tunnesiteet tänne on niin suuret, ettei muualtakaan sitä paratiisia löydy, ei vaikka sais maailmalta valita.
Höpsökö olet :). Sillälailla ei saa, kun viisaita ajatuksia, eikä niistä tule kun huonolle tuulelle.
Paratiisi pitää tuntea. Se kun on se paratiisi siellä aivolohkon tunnepuolella, ei sillä järkipuolella.
Joka aina ajattelee järkevästi, ei se milloinkaan ole paratiisissa:).
Taisimpa olla tunteissani tuolla ulkona taas, kun tuijottelin:))
Niin enhän mä muutenkaan mitään järkeviä mieti, mukavampi miettiä sellaisia höttöisiä ajatuksia ja vähän liirumlaarumia. Niillä pääsee helpommalla :)
Olen varmaan toiselta planeetalta, sillä en ole koskaan etsinyt paratiisia maan päältä, vaan seikkailua ajassa juuri sellaisena kun se eteen tulee. Sanotaan, että ihminen kulkee kaaoksesta toiseen. Jos kaaoksen keskellä on tuskaista vaeltaa niin paremman toivossa eläminen voi turhauttaa. On parenpi olla kaverit kaaoksen kanssa.
Kokemuksesta tiedän jo, että kun kaikki on kohillaan jotain odottamatonta huolta pukkaa pirttiin. Vaikeat ajat on läpikäytävä selkä suorana sillä ei sitä kaaostakaan iäti kestä.
Kaaos kauneimmillaan opettaa nauttimaan tyynestä elämän poukamasta.
Mietin itse haenko seikkailua?
Kyllä ne tulee usein ihan hakematta. Rauhottuminen on tällä hetkellä päivän sana minulle.
Kaaos on kyllä tuttua. Toisaalta käännän ajatuksesi niin että kun on oikein vaikeuksien keskellä niin sinne tulee jostain hyvinkin onnellisia ja positiivisia hetkiä jotka auttaa kulkemaan sen vaikean yli tai ohi.
voi löytää ja säilyttää ja olla tyytyväinen siihen mitä on.
Mutta eivät tietenkään kaikki, ehkä vain harvat siihen pystyvät, sinä olet varmaan yksi heistä
ja toivon, että minä olisin myös.
Tunnen ihmisiä joiden hyvä olo löytyy toisten huonosta olosta. Sitä en itse ymmärrä, kuinka joku voi nauttia
siitä, että muilla menee huonosti.
Kyllä ne opit mulle on tulleet ihan tuskan kautta.
Tarpeeksi kun lyö päätä seinään ja huomaa että ihan suotta kun kaikki on tässä ja nyt.
Jatkuva lisän haluaminen ei tuo tyydytystä, olen mota kertaa sen huomannut.
Joku juttu kun on mennyt putkeen niin hetken päästä jo kysyy itseltään: mitäs nyt sitten?
Onni ei ole tavarassa eikä omistamisessa, ei minulle. Joku ehkä löytää onnen siitä, minä en.
Toisaalta omistan kaiken mitä näen, juuri sillä hetkellä kun näen.
Ehkä siten omistankin paljon enemmän.
sitä on minullakin riittänyt, mutta ehkä juuri nyt on tasaisinta aikaa, toivotaan, että tämä kestää hetken verran.
Lisää en halua mitään, entisissäkin on liikaa, omistaminen ei tuo iloa yhtään enempää.
Tuolla kauniissa luonnossa kun liikkuu ja katselee maisemia, sen kaiken omistaa pienen hetken ajan.
Eivätkä ne mihinkään katoa, ihmiset poistuvat, luonto jää toistenkin ihailtavaksi.
helvetti löytyvät ihmisestä itsestään.
P.s. kuin myös, - Hyvää sunnuntain jatkoa.
hakevat monet tuolla surkealla cattailulla ja treffihaulla, ei tunnu paratiisia siellä olevan vaan
sekamelskaista sexisekoilua tuntemattomien ja valehtelevien miesten ja naisten kesken,
jossa nuoret ovat todella huonoa esimerkkiä saavia uhreja, ihan samoin on vanhempiakin uhreja
pettyneinä ja vaarallisten tautien seuraamuksissa.
Valheiden ja salaisuuksien parissa pyörii iso joukko ihmisiä ihan vain käyttötavarana useinkin, koska
ei edes oikeaa ikää, naimisissa vai naimaton totuutta voi tietää muusta puhumattakaan.
Kokeillut tätäkin nettailua ja huonon kuvan saanut.
vaan taas veit sanat suustani. Paratiisi on ihmisellä, jos on, omien korvien välissä. Ei se mistään muualta löydy, eikä sitä muusta voi tehdä.
.
Olen tasan samaa mieltä kanssasi, mutta jos oisin tuon noin yksinkertaisesti kirjoittanut ei ehkä olisi vastauksia tullutkaan :)
American suurin vienti tavara mailmalle ja ne sisällöllöliset filmit perustavat yleensä hyvin myytyihin kirjoihin..ohjaan näkemyksellä.
Suomi filmi on samaistumista filmistä filmiin "teema" merkeissä ja sarjat kertovat paljonkin katsoja lukujen perusteella, jos kansa pitää realistena jotain saippua sarjaa ja vielä protestoivat tapahtumista realisista kohdista niin ne muutetaan saippuaksi antamaan kansalle mieltymyksiä tyydyttäviä.
Sana tuska, sen voi määritellä monella tavalla. Joillekkin se on huume joka pitää toteuttaa kerran vuodessa.
Toivotaan et rauhallinen elämäsi jatkuu, jos vain itse sitä haluat.
Kaunista sunnuntai iltaa sinulle :)
On elokuvia ja on niitä kuvia joita en jaksa katsoa kahta minuuttia kauempaa.
Jotkut kuvat aukeaa aina uudestaan eri kohdasta ja siksi niitä on katsottava kerta toisensa jälkeen.
Suomalaiset kuvat ovat luku sinänsä koska olen suomalainen ja kun hyvin tehty kuva voin samaistua useaankin roolihenkilöön tai sitten nauraa etten ainakaan minä (ja kysyä hiljaa itseltäni, enkö)
Tuskan määrittely alkoi soimaan päässäni kun luin vastaustasi, ja sen laulaa Laila Kinnunen tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=Qk3mYqDEOZE