polttelee.. ja aika pahasti..
Esikoinen on jos kohta yhdeksän vuotias ja kun ei niitä sisaruksia siunaantunut heti perään, jotenkin ajattelin, että eipä niitä sitten tehhdä, kun olisin kovasti halunnut sisaruksille suht pienen ikäeron.
Ajatuksen olen sulkenut pois kokonaan, vaikka se aina välillä takaraivossa kummittelee. Mutta nyt on jotenkin tosi heikkoa, kaikki ajatukset liikkuvat vain ja ainoastaan vauvan ympärillä. Miehelleni en vielä ole asiasta puhunut, enkä tiedä puhunko vai olenko ihan hiljaa ja toivon tämän kuihtuvan pois.. Aloitin jatkokoulutuksen ja kouluakin olisi vielä tovi jäljellä.. Ja elämä alkaa muutenkin olla aika helppoa, kun esikoinenkin on jo niin iso poika. Yritän painottaa kovasti ajatuksia "helppoon" tulevaisuuteen, missä ei tarvitse miettiä lastenhoito-ongelmia tai sitä, että pitääkö kyläreissulta keritä kotiin hyvissä ajoin, jotta unirytmi eii vaan heittelehdi. Siltikin, ajatus vauvasta saa pääni pehmenemään. Suunnittelen salaa mielessäni millaiset rattaat hankkisin, miten rennosti ottaisin odotuksen ja nauttisin äitiydestä. Ja eipä tätä paljoa helpota se, että jollain tapaa tunnen olevani enemmän kuin valmis uutta raskautta ja elämää varten. Eikä se, että esikoinen tenttaa miksei hän voi saada pikkusiskoa tai veljeä.. :)
Esikoinen on jos kohta yhdeksän vuotias ja kun ei niitä sisaruksia siunaantunut heti perään, jotenkin ajattelin, että eipä niitä sitten tehhdä, kun olisin kovasti halunnut sisaruksille suht pienen ikäeron.
Ajatuksen olen sulkenut pois kokonaan, vaikka se aina välillä takaraivossa kummittelee. Mutta nyt on jotenkin tosi heikkoa, kaikki ajatukset liikkuvat vain ja ainoastaan vauvan ympärillä. Miehelleni en vielä ole asiasta puhunut, enkä tiedä puhunko vai olenko ihan hiljaa ja toivon tämän kuihtuvan pois.. Aloitin jatkokoulutuksen ja kouluakin olisi vielä tovi jäljellä.. Ja elämä alkaa muutenkin olla aika helppoa, kun esikoinenkin on jo niin iso poika. Yritän painottaa kovasti ajatuksia "helppoon" tulevaisuuteen, missä ei tarvitse miettiä lastenhoito-ongelmia tai sitä, että pitääkö kyläreissulta keritä kotiin hyvissä ajoin, jotta unirytmi eii vaan heittelehdi. Siltikin, ajatus vauvasta saa pääni pehmenemään. Suunnittelen salaa mielessäni millaiset rattaat hankkisin, miten rennosti ottaisin odotuksen ja nauttisin äitiydestä. Ja eipä tätä paljoa helpota se, että jollain tapaa tunnen olevani enemmän kuin valmis uutta raskautta ja elämää varten. Eikä se, että esikoinen tenttaa miksei hän voi saada pikkusiskoa tai veljeä.. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
etkö olekaan sinkku??