Minulla on alkoholisoitunut mies. Nyt on vuosi ollut semmoista, että mikään mitä minä haluaisin ei sovi hänelle.Ei edes seksi.Jos sanon jotain hän huutaa;"taas sinä aloitat tuon riidan "tai " puhu sinä jotain aikasi kuluksi". Olen pyytänyt monta kertaa anteeksi jos olen loukannut häntä.HÄn sanoo tuota ei niin vain voi unohtaa ja mökötys jatkuu.Minulla on vakava pitkäaikaissairaus ja tilanne rasittaa minua kovasta.Mies väittää mm. että minä syytän häntä sairaudestani,mikä ei pidä paikkaansa. En haluaisi erota kun on tuota vaivaa ja ikää niin paljon, ettei jaksaisi ja niin paljon yhteisiä asioita.Kaipaisin hyviä neuvoja.
viina
höperö......
14232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Matot halki!
Ei vaan taida soveltua tähän tapaukseen.
Eihän tuota sivulliset tiedä.
Jos ajattelen tilannetta omalle kohdalleni niin vaimoni todennäköisesti antaisi kaksi vaihtoehtoa.
Joko hän tai viina lähtee.
Ota mattosakset esille mutta älä aja itseäsi nurkkaan!
Naapuri antoi miehelleen samat kaksi vaihtoehtoa. Mies valitsi viinan. Ollut vainaana jo kauan.
Eipä sitten ollut sen arvoinen ihmissuhdekaan!
henkinen sairaus, masennus. Voisitko saada miehesi lääärin vastaanotolle käymään ja saamaan lääkitystä? Samoin itsellesi lääkäriltä voisit saada voimia lisäävää lääkitystä ja tukea ynnä neuvoja. Tsemppiä sinulle!
Ei tämä muuten ole vain naisten kärsimä ongelma. Voi kuinka moni perheen äiti tissutteleekaan kotona, joka salataan "ympäristöltä"!
Minä itse olen moisen kokenut. Kun tulin töistä oli koti hoitamatta, ruoat tekemättä, ja kodin hengetär tajuttomassa tilassa. Alussahan tuosta tuli saarnattua, mutta ajan mukana, kun se aiheutti vain riitaa, tuli pakosta tunne että jokainen elää omaa elämäänsä. Kannoin sen taakan purnaamatta, joka osakseni oli annettu ja vuosi sitten tuon kumppanini maksa sanoi yhteistyön irti ja hänen elonlankansa katkesi. Nyt sitten ( kai on väärin sanoa ) elän vapautuneena elämääni ja ainakaan alkoholistinainen ei enää ikinä tule sotkemaan elontietäni!
Oletko ollut yhteydessä AA:han? Siellä on toimintaa myös alkoholistien puolisoille ja lapsille ja vertaistuki on osoittautunut hyväksi keinoksi jaksaa alkoholitoistuneen perheenjäsenen kanssa. On myös paljon hyvää kirjallisuutta tarjolla. Sanot, että miehesi uskoo Sinun syyttävän häntä sairaudestasi. Entäpä jos hän sittenkin syyttää siitä itseään, mutta ei kestä syyllisyyttä ja siirtää sen Sinuun? "Syyllisyys tekee kenestä tahansa syyttäjän", sanotaan.
Ei kai tuo ollut minulle koskapa olen jo taakkani valittamatta kantanut!
Sinulle nostan hattua! Tarkoitin vain muistuttaa, että alkoholistin puolisollekin on tukea tarjolla.
Neuvoja on niin helppo antaa, kun ei itse ole tuota "hevettiä" kokenut.:-(
sanoit neuvoja on hyvä antaa,jos itse ei ole sitä helvettiä kokenut itse alkoholistin kanssa.
siinä ei auta maamme laulutkaan turha on alkoholistia yrittää saada raitistumaan ellei hän itse sitä halua.kokemusta on mieheni oli alkoholisti.nyt kuollut,mut omasta tahdostaan lopetti juonnin ja vajaa 9v.eli raittiina ennen kuolemaansa.
minä henkisesti vapaana sen jälkeen.sen olen päättänyt,että alkoholistin kanssa en enää hynttyitäni yhteen lyö.
oman kokemukseni perusteella sanon,jos kuka miettii mitä tekee.sanon mieti haluatko elää loppu
ikäsi siinä helvetissä.missä alkoholistin kanssa elät.
vai haluatko nauttia peloitta omasta elämästäsi.
t".milla"
Niin, vapaina painajaisista nyt!
näin on,mut oman aikansa se vie ennenkuin oppii elämään painajaisitta.
nytkin olin tänäiltana ystävien kanssa teatteriesitystä katsomassa.voi vapaasti nauttia elämästään.
t."milla"
harvinaisempaa että mies jaksaa sietää alkoholisti puolisoaan..
samaa olen ajatellut minäkin kuin sinä pirre.usein me naiset emme osaa lähteä,jostakin syystä vaan olemme sen alkoholistin kanssa.harvassa on ne miehet,jotka jäävät siihen alkoholistin rinnalle roikkumaan.minulla on ystäviä,jotka ovat olleet rohkeita ja ajatelleet itseään eivätkä jääneet pilaamaan omaa elämäänsä siinä alkoholistin rinnalla.
alkuaikoina muistan,kun mieheni sanoi minulle miksi sinä,et huuda hänelle sekin tuntuis paremmalta,kun saatoin olla sitten puhumatta viikon hänelle,kun tympi ainaiset valheet ym...
no tuli sekin aika että sanoin ei ollut hyvä sekään ,sit akka vittuili ja oli hyvä taas lähteä ryyppäämään jne...mut ne on olleita ja menneitä nyt elän tässähetkessä ja nautin elämästäni..
t."milla"