Kiinnostuin noista aloista: Bioanalyytikko, röngten-, tai sairaanhoitaja sekä maanmittausala.
Tämä nyt on vähän hölmö kysymys, mutta mikähän noista aloista olisi paras, jos on tälläinen tyyppi:
lahjakas kaikissa kouluaineissa, erityisesti matemaattisissa. Asiakaspalvelusta ja kassatyöstä en ole koskaan pitänyt. En ole erityisen puhelias, mutta olen sosiaalisesti lahjakas ja tulen kaikkien kanssa toimeen, myös ulkomaalaisten ja saan ihmiset tekemään mitä haluan. Keittiöpsykologi ja hyvä mielikuvitus. Puhun tankeroenglantia, mutta sanasto on hallussa. IT-alan nörde, joka haluaa vaihtaa alaa, koska inhoan koodaamista. Vanhuspuoli ja muiden kuin oman pyllyn pyyhkiminen on asia, joka ei nyt kauheasti mieltä nostata. Uskon, että pääsisin lääkäriksi, mutta tällä hetkellä ei riitä opiskelumotivaatio siihen. Leikkaussalipuoli kiinnostaa.
Tarvitseeko olla jotenkin erityisen empaattinen, että voi mies pärjätä noilla hoitoaloilla?
Töitä kait on hyvin hoitajille, (maanmittausalan työtilanteesta en tiedä)
Viihtyykö miehet hoitoalalla?
Onko työ henkisesti raskasta miehelle?
Ovatko mieshoitsut hottia kamaa? Toki oleellista! :)
Tämä nyt on vähän hölmö kysymys, mutta mikähän noista aloista olisi paras, jos on tälläinen tyyppi:
lahjakas kaikissa kouluaineissa, erityisesti matemaattisissa. Asiakaspalvelusta ja kassatyöstä en ole koskaan pitänyt. En ole erityisen puhelias, mutta olen sosiaalisesti lahjakas ja tulen kaikkien kanssa toimeen, myös ulkomaalaisten ja saan ihmiset tekemään mitä haluan. Keittiöpsykologi ja hyvä mielikuvitus. Puhun tankeroenglantia, mutta sanasto on hallussa. IT-alan nörde, joka haluaa vaihtaa alaa, koska inhoan koodaamista. Vanhuspuoli ja muiden kuin oman pyllyn pyyhkiminen on asia, joka ei nyt kauheasti mieltä nostata. Uskon, että pääsisin lääkäriksi, mutta tällä hetkellä ei riitä opiskelumotivaatio siihen. Leikkaussalipuoli kiinnostaa.
Tarvitseeko olla jotenkin erityisen empaattinen, että voi mies pärjätä noilla hoitoaloilla?
Töitä kait on hyvin hoitajille, (maanmittausalan työtilanteesta en tiedä)
Viihtyykö miehet hoitoalalla?
Onko työ henkisesti raskasta miehelle?
Ovatko mieshoitsut hottia kamaa? Toki oleellista! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
En voi tietenkään suositella muita aloja kuin omaani, eli bioanalytiikkaa. Tässä työssä on todella paljon erikoisaloja, joista voi valita mieleisensä. Pienemmissä paikoissa pääsee työkierron kautta tekemään lähes kaikkia erikoisaloja, isommissa yleensä keskitytään yhteen alaan. Työ on varsinkin kemian ja hematologian alalla (yleisin ja työllistävin erikosala) melko lailla konekeskeistä, eli käytetään erilaisia analysaattoreita, siinä tulisi varmasti aiempi taustasi hyvin hyödyksi, kun olet jonkinlaisten koneiden kanssa ollut tekemisissä aiemmin. Tavallinen työpäivä kemian/hematologian labrassa on aamulla ensin sairaalan osastolla verinäytteiden otto (paikasta ja päivästä riippuen n. 5-20 potilasta per aamu). Tähän menee yleensä reilu tunti. Sen jälkeen omalla työpisteellä verinäytteiden analysointia ja siis analysaattorin käyttöä. Joinakin päivinä voi sitten istuskella koko päivän näytteenotossa, mikä on väliaikaisesti ihan leppoisaa hommaa :).
Itse en ole mikään erityisen aspa-henkinen ihminen ja huokaisenkin aina helpotuksesta kun pääsen osastolta omalle työpisteelle, eikä tarvitse enää sinä päivänä asiakkaita palvella. Sairaanhoitajaksi ei minusta olisi, pidän siitä että joka päivä on uudet potilaat ja yhden ihmisen kanssa ei tarvitse olla kuin 5-10 minuuttia. Siten ei harmita edes vaikka sattuu välillä kohdalle joku ärsyttävä potilas, kun tietää ettei sitä tarvitse nähdä parin minuutin jälkeen enää ollenkaan! Sen pari minuuttia jaksan minäkin olla ystävällinen ja itse asiassa olenkin saanut kehuja siitä, miten pirteä tapaus olen, mutta en tosiaan kestäisi kokopäivästä potilastyötä pidemmän päälle esim. sairaanhoitajana. En pidä itseäni mitenkään empaattisena tapauksena, onneksi noissa parin minuutin potilaskohtaamisissa sen empatian voi feikata helposti. Silti teen laadukasta ja hyvää työtä!
Jos nyt stereotyyppisesti ajatellaan niin, luulisin että miehet innostuisivat enemmänkin bioanalytiikasta, koska tämä on aika teknistä ja sisältää vain vähän asiakaspalvelua (eikä yhtään pyllyn pyyhintää!). Käsin tehtäviä töitäkin on, jonkun verran esim. pipetointia ja mikroskopointia, ettei tämä nyt ihan mekaanista tehdastyötä ole. Käsittääkseni myös röntgenpuoli on enemmän laitteiden ja koneiden kanssa työskentelyä, mutta siellä on pidempia asiakassuhteita ja enemmän potilaitten hoitoa (varsinkin syöpäpotilaiden kohdalla).
Tässä esittelin nyt lähinnä kemian ja hematologian puolen, lisäksi löytyy mm. enemmän käsitöitä sisältävät patologia ja mikrobiologia, enemmän potilastyötä sisältävä fysiologia ja sitten taas ihan eri maailmasta oleva geeni- ja kromosomitutkimuspuoli. Eikä tässä vielä kaikki...
Töitä löytyy bioanalyytikoille, varsinkin Etelä-Suomesta. Ja onhan ne mieshoitsut hottia kamaa, mielellään teen töitä nuorten miesten kanssa!
Kiitos hyvästä vastauksesta, harkitsen vakavasti! :) Tutustuin bionanalyytikkoliiton sivuihin ja metropolian sivuilla oli myös infoa.
Vastaan miespuolisen röntgenhoitajan näkökulmasta.
Tämä ala vetää miehiä hieman enemmän kuin terveydenhuoltoalalla yleensä on tapana, sillä se on varsin teknistä. Monimutkaisten vempainten käyttämisen opetteleminen puutteellisellakin opastuksella täytyy sujua, eli jos kylässä jää suihku ottamatta ja leivät paahtamatta, koska ei osaa käyttää asianmukaisia laitteita, niin kannattaa harkita jotain muuta alaa.
Röllejä on töissä pienen terveyskeskuksen röntgenosastolta yliopistollisen sairaalan radiologiseen yksikköön. Pienessä paikassa samat perustutkimukset tulevat tutuiksi ja homma on päivätyötä. Isommassa on aina uutta opeteltavaa, jotta pystyisi suoriutumaan kaikista tarpeellisista tutkimuksista yksinäisenä yövuorolaisena. Vuorotöitä tekee isomman yksikön työntekijä. Tai sitten voi mennä päivätöihin sädehoitoon, jossa samaa potilasta voi hoitaa joka arkipäivä 7 viikon ajan. Luppoaikaa sädehoidossa on harvoin, toisin kuin päivystyksellisessä diagnostiikkatyössä. Henkistä raskautta piisaa sädehoidossa, koska näkee mukavien potilaiden kuolevan käsiin. Diagnostiikan puolella ei pääse yhtä lähelle potilaita, eikä välttämättä haluakaan. Röllille on yhdentekevää, millaisten arkiaskareiden yhteydessä se ranne murtui ja hän toivoo, että potilas lakkaisi jaarittelemasta ja tekisi mitä pyydettäisiin, jotta sumaa saataisiin purettua. Joillekin potilaille vain on itsestäänselvää, että koko sairaushistoria pitää toistaa jokaiselle valkoisiin pukeutuneelle.
Isotooppitutkimuksissa työskentelee joissain yksiköissä pelkästään bioanalyytikkoja, toisissa pelkästään röntgenhoitajia ja joissain molempia. Se ala vaatii sorminäppäryyttä, jotta säteilevien aineiden kanssa saisi vietettyä mahdollisimman vähän aikaa.
Radiologisia laitteita kauppaavat ottavat röllejä töihin. Siinä sitten istut asiakkaan kanssa Ilveksen yökerhossa puoli neljältä aamulla kipeän tietoisena siitä, että kahdeksalta pitää taas olla työpaikalla.
Jo poikana päätin: mä oon röntgenmies. No ei aivan, mutta kyllä tätä hommaa elääkseen tekee. Siinä näkee paljon ihmisten sisäistä kauneutta.