Minun oma

ryppyinen vanha oma ravisteltuna
nukkumaan kävelee, unia

Miten usein olisi olisin lopettanut rakkauteni
Sinuun, jos olisin kuunnellut muita, sanoja viereltä,
lauseita Sinua parjaavia, ryppyisistä vaatteistasi ja
takkuisista hiuksistasi, minä läpäisin Sinun kuoren,
tahdoin kuulla sisältäsi..

Minä halusin kulkea vierelläsi, rämeiköt ja poluttomat
taipaleet Sinulle avata, tahdoin olla luonasi Hän ja
Sinä minulle kaunistuit, tulit luokseni uutena, toisena,
kasvoit minuun ja yhdessä kulkien tavoitimme, mihin
yksin emme olisi jaksaneet..

Minulle ilkuttiin Sinusta ja sain siitä kuulla,
katsoit milloin lähden, mutta pysyin, pidin Sinusta
kiinni, vaikka naurettiin, meissä tummui, tunsin
kuinka kätesi lujasti minusta otti, minä Rakastin,
vaikka kaikki muu oli toista mieltä...

Nyt Sinä kuljet, näen kokonaan Sinussa hymyn,
olet katseiden kohde, Sinua kumarretaan ja näen,
kuinka palvonta herää, et enää katso usein minuun,
ei ole kuin ennen, mutta silti minä Rakastan...
olen ylpeä, mitä Sinussa sain aikaan..

..ja sekin, itsensä ojentaminen,
Rakkautta..

http://www.youtube.com/watch?v=fd3a189vcVc&feature=related

Kiitos Runostasi.

Toisinaan tietää, ettei koskaan
saa omakseen, silti Rakastaa..

Rakastaa, koska tahtoo nostaa, kohotaa,
olla Rakkaus, missä muuten pimeää..

Miksi!

Vaikka kaikki muu itstekeskeistä, kaikki,
Rakkaus vain suurta antamista..
ojentamista, kokonaan.

Hieno tuore ja uusi
Rakkausrunosi..

Tekstissäsi on raikkautta, ilmaisuja,
tunnelmaa, jotka tekevät siitä herkän
ja eheän, kauniin..

Säkeissä oli paljon hyvää, rakentavaa ja
Sinun itsesi näköistä ja oloista..

Tämä oli kovasti hyvä Runosi.

Iloista valkoisen lumen
ja kipakan pakkasen päivää Sinulle.

Muassasi ..
Ryppyisenä ja
väsyneenäkin ,,kö ?

Kelpaan sinulle ?

Sydämmesi
sopukkaan käpertyneenä
etten veisi paljon tilaa ?

Tarvittaessa saan
itseni mahtumaan vieläkin
pienemmäksi.

Mutta jos tilaa
on
enemmän kasvan
oikeaan kokooni.

kunhan mukana kuljen. ;)