Iäksi kadotettu

Enkeleitä, onko heitä?
On.
Jokaisessa pienessä kädessä, kirkkaassa katseessa, pienissä varpaissa. Suurin aarre on korvaamaton lapsi.
Sinun, minun, meideän, heidän; lapsia puhdassieluisia, viattomia.

Vaan särkyä voi aarre pieni, niin hento, niin avuton, niin suojaton.

Maailma joskus julma on, tehdään rikos sanoinkuvaamaton. Kun rikki menee aarre pieni, en anteeksi voi antaa. Kantaa äiti sielussaan tuskaa sammumatonta.

Missä on Jumala? Missä on enkeli? Piti Jumalan suojella pientä...

Ei äiti pysty ymmärtämään, kun tuhoaa pienen ihmisen, toinen aikuinen. Miksi särkee sielu toisen, tuhoaa korvaamatonta? Ei mikään laki, ei rangaistus auttaa voi pientä, viatonta.

Puhdas on tahrattu, ehjä silvottu, ei lapsella enää elämää, se on tuhottu... On kuollut sielu, haudattu, ei herätä kyynel äidin.
Verta vuosi pieni ruumis, anoi silmät kyyneleiset lopettamaan tuskan, huutoihin ei vastannut kukaan, yksin jäi enkeli... Mitä tekee julma mieli, joka rikkoi enkelin? ...se jatkaa kidutusta.

Miten sielustasi tuli niin musta? Mihin peiliin katsot? Kuinka elät tahrattuna viattomien vereen?

Kuinka monta yötä valvoin, kostoakin haudoin, mitä sulle tekisin, jos käsiini saisin? Ei elämään ole oikeutta saatanalla sulla, tuhosit pienen enkelin ja surun, tuskan toit muillekin. Anteeksi et koskaan saa, toivottavasti et Jumalaltakaan. Helvettiin sun pitää mennä, ei oikeutta ole sulla enkeliä satuttaa.

Elää pientä tulee meidän vaalia, lapsillamme on oikeus koskemattomuutta vaatia. Sinä peto, hirviö, joka katkasit enkelin siivet, tuhosit aarteista kalleimman, teit synneistä kaikkein kauheimman. Ei oikeutta ole sulla elämääsi jatkaa, minä etsin, kuljen matkaa, kunnes löydän synnintekijän kaameimman.

Varo, sinä saatana, joka enkelin tuhosit tavalla kauheimmalla, vielä tulee päivä, kun kohtaat tekosi, syöksee sinut tuhoosi. Koskaan enää et voi elää ilman pelkoa suurta, kuka tulee seläntakaa ja oikeuttaa jakaa. Ei virkavalta kiinni saanut, ehkä joku toinen, joku paljon suurempi, listii sinut loisen.

Tulee vielä päivä suuri, jolloin saat kaiken maksaa, et löydä pakopaikkaa, tekosi sua jahtaa. Vielä tulee tuulenvire, joka tulessaan tuo viestin, tiputtaa jalkoihisi kauniin sulan, valkoisen, joka enkeliltä veit väkisin.

Muistatko, kuinka enkeli pieni rukoili? "lopeta, en halua, älä satuta enää...". Ei kiinnostanut sinua vaan jatkoit himoas. mikään ei riittänyt sinulle: särjit sielun, ruumiin, mielen; läheisetkin viimein. Vaan et voi tuhota kaikkia, meistä joku jatkaa, varo sulkaa valkoista, on turha anoa armoa.

Varo! Sinä saatana, et koskaan tule tietään, milloin on päivä viimeinen, vaikka ulos astut ovasta varoen.

Enkelin äiti

P.S. Tarina on tosi. Toivon, että tekijä saadaan vielä kiinni.