Olen kertonut täällä kaksi kertaa mustasta kissastani. Nyt on sitten harmaan kissani vuoro.
Oli 6.12.2009 kun kissani toi kotiini kuolleen hiiren (tai siltä se ensin vaikutti). Olin juuri menemäisilläni saunaan. Asumme omakotitalossa aika syrjässä. Huusin ensin kissaani pihalta. No, kissani tuli juosten jolkuttaen ja kantoi velttoa hiirtä suussaan ja maukui samalla hiiri suussaan.
Sanoin sille oven raosta; "Tänne et ainakaan tuo sitä hiirtä."
No, kissani katsoi minuun ja juoksi sisälle ovenraosta hiiri suussaan. Sitten se pudotti jalkojeni juureen velton hiiren ja jatkoi matkaansa sisälle ilman hiirtä. Katselin sitä hiirtä hetken ja hain tyhjän kissanruokapurkin jonne ujutin sen hiiren sisälle. Katselin kissanruokapurkkiin ja näin kyljellään makaavan hiiren, joka hengitti! Se oli siis elossa! Siinä ei näkynyt mitään ulkoista näkyvää vammaa ja kohta se jo nousikin pystyyn ja hengitti nopeaan tahtiin. Se oli sittenkin elossa ja näytti olevan kunnossa. Se nousi pystyyn ja kurkki kissaruokapurkista minua niin, että vain kuono näkyi ja sen nenänpää joka väpätti viiksineen kun se haisteli minua. Mustan pienet silmät tapittivat minua ja minua alkoi huvittaa. Katselin hiirtä ja mietin mitä tekisin sille. Ulkona oli pakkasta, mutta ei paljon. Hiiri oli hieman märkä siitä paikasta, josta kissa oli sitä kantanut. Lopettaakaan en sitä halunnut, koska se näytti koko ajan entistä eloisammalta ja olihan itsenäisyyspäiväkin. Laitoin purkin päälle lehden hetkeksi, jotta sain takin päälleni ja hiiri ei karkaisi. Sitten vein sen liiteriin, jossa tiesin ainakin yhden hiiren asuneen. Se hiiri säikähti liiterissä ja juoksi pakoon kun hain puita. Tämä hiiri ei ollut kuitenkaan sama, koska se oli pienempi. Vein siis hiiren liiteriin. Seuraavana päivänä kun katsoin liiterissä purkkiin, oli hiiri häippäissyt, eikä sitä näkynyt enää missään.
Tällä hiirellä kävi onni. Se selvisi vahingoittumattomana, koska se leikki kuollutta.
Oli 6.12.2009 kun kissani toi kotiini kuolleen hiiren (tai siltä se ensin vaikutti). Olin juuri menemäisilläni saunaan. Asumme omakotitalossa aika syrjässä. Huusin ensin kissaani pihalta. No, kissani tuli juosten jolkuttaen ja kantoi velttoa hiirtä suussaan ja maukui samalla hiiri suussaan.
Sanoin sille oven raosta; "Tänne et ainakaan tuo sitä hiirtä."
No, kissani katsoi minuun ja juoksi sisälle ovenraosta hiiri suussaan. Sitten se pudotti jalkojeni juureen velton hiiren ja jatkoi matkaansa sisälle ilman hiirtä. Katselin sitä hiirtä hetken ja hain tyhjän kissanruokapurkin jonne ujutin sen hiiren sisälle. Katselin kissanruokapurkkiin ja näin kyljellään makaavan hiiren, joka hengitti! Se oli siis elossa! Siinä ei näkynyt mitään ulkoista näkyvää vammaa ja kohta se jo nousikin pystyyn ja hengitti nopeaan tahtiin. Se oli sittenkin elossa ja näytti olevan kunnossa. Se nousi pystyyn ja kurkki kissaruokapurkista minua niin, että vain kuono näkyi ja sen nenänpää joka väpätti viiksineen kun se haisteli minua. Mustan pienet silmät tapittivat minua ja minua alkoi huvittaa. Katselin hiirtä ja mietin mitä tekisin sille. Ulkona oli pakkasta, mutta ei paljon. Hiiri oli hieman märkä siitä paikasta, josta kissa oli sitä kantanut. Lopettaakaan en sitä halunnut, koska se näytti koko ajan entistä eloisammalta ja olihan itsenäisyyspäiväkin. Laitoin purkin päälle lehden hetkeksi, jotta sain takin päälleni ja hiiri ei karkaisi. Sitten vein sen liiteriin, jossa tiesin ainakin yhden hiiren asuneen. Se hiiri säikähti liiterissä ja juoksi pakoon kun hain puita. Tämä hiiri ei ollut kuitenkaan sama, koska se oli pienempi. Vein siis hiiren liiteriin. Seuraavana päivänä kun katsoin liiterissä purkkiin, oli hiiri häippäissyt, eikä sitä näkynyt enää missään.
Tällä hiirellä kävi onni. Se selvisi vahingoittumattomana, koska se leikki kuollutta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kissasi toi Sinulle ylpeänä saaliinsa. Sinun olisi kuulunut kiitellä sitä. Sehän on saalistaja ja täällä maalla ainakin pidetään katteja hiiren pyydystystä varten. Luonnollisempaa kuin myrkyt, joita voi saada viattomatkin luontokappaleet. Onhan nyt kuitenkin niin, että hiiret ja rotat levittävät tauteja.