Haluaisin sijaisvanhemmaksi, koska rakastan lapsia ja tiedän mitä huostaanotto vaikuttaa lapseen ja haluan auttaa heitä ja antaa heille rakkautta ja huolenpitoa. Mutta mitä tarkalleen ottaen tapahtuu kun ottaa sijaislapsen? Onko siinä jotai maksu juttuja mitä lapsen kanssa "tehdään", pitääkö lapsen kanssa käydä jossain tai jotain erityistä?
sijaisvanhemmaksi?
i lova kids
622655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Sinunkaltaisillesi annetaan heti kättelyssä 3-4 lasta. Voit valita iät, sukupuolet, terveydentilan, vanhempien ja sukulaisten käyntien määrän jne.
Jos olet kiinnostunut, hanki ensin paljon tietoa. Perhehoitoliiton sivut ovat hyvät ja tuo kirja, jota joku suositteli, on myös oiva väline. Riippuen siitä, missäpäin asut, voit kääntyä oman tai lähikunnan sosiaalitoimistojen puoleen. Voit vertaila kuntien käytäntöjä ja toimintatapoja, myös hoitopalkkioissa ja kulukorvauksissa voi olla eroja. Oman jaksamisen kannalta on tärkeää valita kunta, joka voi oikeasti tarjota tukea, kun vaikeita päiviä tulee. Suuremmilla kunnilla on näissä ehkä paremmat resurssit, toisaalta siellä voi olla haittana työntekijöiden vaihtuvuus. Lähistöllä oleva kunta on siinä mielessä järkevä, että kokouksia ja muita juttuja kuuluu sijaisvanhemman ohjelmaan, tällöin on näppärää, jos ei tarvitse aivan tolkuttomasti matkustaa. Mikäli vielä selvittelyjen jälkeen olet kiinnostunut, valitse kunta, joka tarjoaa sinulle esim. Pride-valmennusta. Prideen voi osallistua juuri selvittääkseen omat edellytyksensä ja valmiutensa sijaisvanhemmuuteen. Siinä vaiheessa ei tarvitse olla kuin kiinnostunut. Pridessä saa tuhdin tieto- ja tunnepaketin, jonka avulla voi arvioida itseään ja oman perheen kykyjä ja voimavaroja. Mikäli sinulla on jo omia lapsia, on heidän tilanteensa hyvä selvittää perusteellisesti ja pohtia mitä se merkitsisi heille. Ei aina ole helppoa jakaa kotia ja vanhempia uuden tulokkaan kanssa. "Toi sanoo suo äidiks, vaikka sä olet mun äiti, etkä sen!" Rakkauden ja välittämisen tunne lapsia kohtaa on tärkeä, mutta sen lisäksi tarvitaan tietoa siitä, mitä kaikkea sijaisvanhemmuuteen voi sisältyä. Vaikutukset parisuhteeseen, perheen omiin lapsiin, tukevatko sukulaiset vai saatko kuulla "mitäs minä sanoin" - kun huonoja päiviä tulee?
Suurella osalla lapsista on vaikeita kokemuksia taustalla, eikä aina voi tietää mitä tuleman pitää. Sijaisperheessä, jossa lapsi saa tulla perheenjäseneksi ja kiintymyssuhteet lähtevät kehittymään, voi antaa lapselle paljon korjaavia kokemuksia, jotka auttavat rakentamaan hyvää aikuisuutta. Vastoinkäymisiä ja hankaluuksia matkan varrelle usein mahtuu. Taloudelliset korvaukset eivät ole huonoja, mutta eivät niin korkeita, että niiden takia hommaan kannattaisi ryhtyä. Raha ei ole riittävä voima kantamaan huonojen päivien yli, kiintymys sen sijaan vie pitkälle tulevaisuuteen.
Vaadi Pride-koulutusta ja anna sen ottaa se aika, minkä se ottaa. Pikaisesti tehdyt yksilölliset perhevalmennukset eivät yleensä anna riittävästi tietoa. Pridessa on ryhmä ja ryhmässä syntyy enemmän ajatuksia ja kysymyksiä - saa irti enemmän kuin jos on yksin.
Onnea - riippumatta siitä - mihin päädyt!
idiootti , asiaton pelle
Käy aluksi perhehoitoliiton sivuilla lukemassa faktoja ja hanki vaikkapa Jari Ketolan (toim.) kirja : Perhehoito, tekemisen ja tukemisen arvoista työtä. Perehdyttyäsi näin aiheeseen ja ollessasi edelleen kiinnostunut sijaisvanhemmuudesta, voit hakeutua Pride -kurssille, jonka aikana sinulla on vielä aikaa miettiä onko tämä sinun juttusi.
mäkin rakastan lapsia paljon ja haluan suojella niitä kaikelta pahalta. (varsinkin sinulta alkuperäinen kirjoittaja)
Ja en antaisi ikinä lapsiani sellaiselle "sijaisvanhemmalle" joka suoraa sanoo "rakastavansa" lapsia. Vain omia lapsiaan voi oikeasti rakastaa!
Ei voisi viisaampaa ja asiallisempaa kommenttia enää olla. Näin on asia ja sijari-bisnes olisi saatava kaatumaan ja pian.
sinä taidat olla juuri sellainen : meidän lapset ja naapurin ärsyttävät kakarat ja muiden hirviöpennut- tyyppi. muidenkin lapsia voi rakastaa. mummi rakastaa minun lapsia, heidän kummitäti rakastaa niitä, minä rakastan mieheni siskon lapsia, ja yhden ystäväni lapsia, pidän monesta muusta lapsesta, mutta myös on lapsia joista en pidä ja lapsia joista ärsyynnyn. jos sanoo että rakastaa lapsia, ei tarkoita niinkun sinä vihjaat todennnäk jotai pedofiliaan viittaavaa. sinusta varmaan hierojalla käynti on homoilua jos hieroja on mies?
Vain omaa lastaan voi rakastaa?!
Rakastakaa kaikkia maailman lapsia.
"en antaisi ikinä lapsiani sellaiselle "sijaisvanhemmalle" joka suoraa sanoo "rakastavansa" lapsia."
Korjatkaa joku jos olen väärässä. Vanhempi joka on kyvytön hoitamaan itse lapsiaan ei todellakaan "anna" lapsiaan valitsemaansa sijaisperheeseen. Eiköhän ne oteta pois ja viisaammat valitsee sen sijaisperheen.
Tuntuu pahalta kun sanotaan että lapset tulevat aina ongelma perheestä. Pitäisi vähän tutkia, nennekuin aletaan hutkia. Lapsia viedään ilman vanhempien suostumusta, täysin normaaleista perheistä. Siitä on tullut varsinaista bisnestä. Perhekodit saavat melkoiset rahat. Pääseekö normaali perhe lapsineen kerran, kaksi vuodessa ulkomaille? Onko talo monen sadan neliön omakotitalo? Onko perheessä kaksi autoa? Eikä kummankaan vanhemman tarvitse käydä töissä, vaan vielä on ulkopuolinen hoitaja.
Ja lapset eivät takuulla aina tule mistään ongelma perheestä. Ongelman aiheuttaa sosiaalihuolto, tai pikemminkin lastensuojelu, joka on täysin ymmärtämätöntä porukka täynnä. Että helppoa rahaa sinulle "lapsia rakastava".
Ei ainakaan lastensuojelu. Yhtään järkevää ihmistä en ole siellä tavannut. En itse ollessani lapsi, enkä nyt, kun varastivat lapseni.
äidistä, jonka mielestä kaikki muut ovat syyllisiä huostaanottoon paitsi hän itse.
Kyllä se nyt kuule niin on, että jos yrittää elää lapsiensa kanssa edes sinne päin, niin viranomaisten ei tarvitse, eivätkä he helua puuttua perheen elämään. Jos lapset otetaan huostaan, niin silloin tilanne on jo todella paha.
Sinä joka "tiedät", niin osaatkos sanoa, miksi esimerkiksi minä, joka en käytä alkoholia enkä aineita olen joutunut tähän huosta-helvettiin. Mistä sinäkin sen kokemuksesi olet hankkinut? Olen kasvattanut sentään vanhemmat lapseni täysin normaaleiksi kansalaisiksi. Vanhimmat ovat armeijan käyneitä, yksi vanhimmista on työ-elämässä ja kaksi opiskelee. Joten olenko minä se, josta sinulla mahtaa kokemusta olla? Mene itseesi, löytänet sieltä sen ilkeän, muita syyttelevän ihmisen, jonka mielestä jokainen huosta on tarpeellinen ja lasten hyväksi.
Yritä huolehtia parhaillaan, mitä biologiset vanhemmat tekevät, sillä tavoin että olet hyvä lapsille. Se on vähän kuin "adoption"-muoto. Kynnys voi olla hyvin korkea, mutta kannattavaa.
Muista että et koskaan ole sijaislapsen äiti/isä. Älä kiinny, äläkä pidä lastasi kuin omaasi. Hyväksytkö sen 100%:sti, että joku päivä se voidaan vain viedä sinulta pois? Ärsyttää nämä ihmiset, jotka luulevat, että he ikäänkuin ohittavat adaptiotien ja luulevat touhusta jotain muuta, omistavansa lapsen, tulevansa tämän kautta äidiksi ym.
Vastaa tähän kysymykseen. Oletko valmis panostamaan ruhtinaallisesti aikaasi, hermoja (lapset ovat aina jostain pahasti vialla olevasta perheestä) ja rahaa, palkkana vain SEN HETKINEN hoivausvietin tyydyttäminen? Ymmärrät varmaan, että SINUA käytetään tässä hyväksesi ja sen myös hyväksyt?
täällä taas kannustavaa palautetta. Jos joku haluaa sijaisvanhemmaksi niin se on hyvä juttu. Kyllä jokainen varmasti tiedostaa adoption ja sijaisvanhemmuuden eron, helvetin pässit.
no varmasti jokainen TIEDOSTAA eron, mutta kaikki eivät ymmärrä mitä se TARKOITTAA. Se on kato vissi ero, IDIOOTTI..
Mutta toki kun nämä asiat tajutaan niin ei tarvi kenenkään osapuolen tapella myöhemmin.
Niin ja huomioi että kun lapsi täyttää 18v siitä ei enää makseta sulle ja sä voit potkasta sen ulos eikä sun tartte enää koskaan olla siihen missään yhteydessä. Muista myös kertoa tämä säännöllisesti sille lapselle.
Lasta kuuluu kohdella kuin omaansa! Ja se ei ole lasten syy jos oma koti on liian huono siellä asumiseen. Jokainen lapsi ansaitsee asua kodissa oli se sitten oma tai lainattu! Hyvä että on ihmisiä joilta löytyy halu auttaa.
Itse olen kasvanut sijaisperheessä.
joka näköjään tietää, mitä paskaa sijaislasten kanssa eläminen on. Huostaanotetut lapset tosi kipeitä lapsia.
Itse toimin ammatillisesti tällä alalla, ja en tekisi minuuttiakaan töitä huostaanotettujen lapsien kanssa sillä korvauksella mitä sijaislapsista maksetaan.
Huostaanotettujen lasten vanhempien kanssa tulee lähes aina vaikeuksia. He ovat poikkeuksetta väärin kohdeltuja ja syyttömiä huostaanottoon. Sijaisperhettä kyllä ollaan sitten syyllistämässa heti, jos lapsilla on mitä tahansa ongelmia. Ja niitä näillä narkkareitten,juoppojen,mielenterveysongelmaisten ja maahanmuuttajien lapsilla kyllä piisaa.
On totta että lapsi ei koskaan ole omasi, mutta silti sijaisvanhemman on kyettävä hoitamaan häntä kuin omaansa, jotta lapsi kokee itsensä tasavertaiseksi suhteessa sijaisperheen omiin lapsiin ja sijaisvanhempiinsa. Se varmaan kuulostaa joidenkin sijaislasten biologisista vanhemmista ilkeältä, että heidän lastaan pitääkin joku muu ihminen "kuin omanaan". Mutta onhan se kovin tärkeää, että jos on pidempiaikaisesta sijoituksesta kyse, että lapsi saa luvan juurtua perheeseen jossa asuu jopa vuosia. Miettikää kukin kohdalleen, asuisitte vuosia perheessä, jossa sinua ei olisi otettu "kuin omaksi". Olisit aina kuin vieras jonkun kodissa, vuosi toisensa jälkeen. Ei siitä kovin hyvää seuraisi lapselle. Ja sekin on sijaisvanhemman heti alkuunsa ymmärrettävä tosiaan, että on aina mahdollisuus, että joku päivä lapsi palaa alkuperäiseen kotiinsa. Mutta niinhän omatkin lapset ovat vain lainassa tavallaan, tulee päivä että hekin lähtevät elämään omaa elämäänsä. Ei muutto toiseen kotiin, pois pesästä, silti tarvitse tarkoittaa sijaislastenkaan kohdalla lopullista eroa, että se on moro sitten ja enää ei olla yhteyksissä. Toivottavasti näin ei koskaan olisi. Sehän olisi kaikille osapuolille suuri menetys. Itse sijaisvanhempana olen ottanut tämän pestin sillain, että kuljen lapsen ja hänen syntymäperheen tukena pätkän matkaa, niin kauan kuin tarvitaan, joskus se aika voi olla lyhyempi, joskus pidempi. Aika näyttää. Ja kyllä, minä olen meidän perheen äiti, jota saa äidiksi kutsua kaikki, jotka meillä asuvat, myös sijaislapset. En halua eriarvoistaa heitä siinäkään suhteessa. Se ei tarkoita että olisin nyt ominut jonkun muun lapsen, ei, minulla on omia lapsia ihan riittävästi, olen vain ajatellut, että kodin ja tasapainoisen perheen voi tarjota myös muille kuin omille lapsille, kun sellainen nyt on ja todellakin, rakastan lapsia, ja kaikkea heihin liittyvää touhuamista, eihän tätä voi muuten tehdä.
ei kaikki lapset jotka asuvat sijaisperheessä OLE huostaanotettuja eli älä yleistä.
Miksi sua muuten kiinnosti että paljonko sulle maksetaan jos olat sijaisvanhemmaksi.
Siivoojat ja sijaisvanhemmat on kaksi eri asiaa vaikka S:llä molemmat alkaakin.
Siivooja tekee työtä ansaitakseen palkkansa, joka on naurettavan pieni työn kuormittavuuteen nähden. Sijari kuvittelee rakastavansa vierasta (toisen perheen) lasta ja nostaa suuria yhteiskunnan syytämiä palkkioita vain saadakseen itselleen kaiken minkä haluaa. (autot, omat talot, mökit, veneet, ulkomaanmatkat) . Ja tämän kaiken me veronmaksajat rahoitamme!
Älyä edes hävetä!
kaikki huolehtisi omista lapsistaan, niin sijaisvanhempia ei tarvittaisi.
Narkatkaa ja ryypätkää vähemmän, niin lapsia ei tarvitse ottaa huostaan.
No johan on puheita ihmisiltä jotka ei tiedä sijaisvanhemmuudesta paskaakaan! Ensinäkin menot on isommat kun tulot siinä hommassa ja sillä ei todellakaan rikastu! Toiseksi on monenlaista sijaisvanhemmuutta! Joko jatkuvaa esim huostaanotetuille lapsille tai sitten viikonloppu apua tarvittaessa tai säännöllisesti! Pitkä aikais huoltoa vaativat lapset ovat usein todella vaikeita ja aikaa vaativia. Eivät luota aikuiseen ja ovat siksi huono tapaisia ja kokeilevat rajojaan ja ennen kaikkea sitä joutuvatko he taas laitokseen koska tekevät väärin!! Vaatii siis aikaa ja pitkää pinnaa :D
satuin sattumalta lukemaan näitä...näyttää olevan negatiiviset kirjoittajat luultavasti sellaisia joilta lapset on jo viety parempaan huostaan.on kielen käyttö sellaista...huh..huh...!tai sitten ne ei tiedä asioista mitään.piste!
Aloita vieraiden lapsien kanssa kokeeksi "viikonloppulapsista". Siinäkin on työsarkaa.
Ota ihmeessä selvää asiasta ja jätä asiattomat kommentit lukematta. Se että rakastaa lapsia on juuri se tärkein ominaisuus jotta voi alkaa sijaisvanhemmaksi. Toinen ominaisuus on maalaisjärki. Kolmanneksi sitoudut työhön 100 ja 10 %. Lapset ovat joutuneet hylätyksi mahdollisesti useasti, sitä he eivät enää kestä. Lasten kanssa ei ole tarkoitus tehdä mitään erikoista vaan saada lapsille turvallinen arki joka heidän elämästään on puuttunut. Työ on äärettömän rankkaa ja tukea tulet saamaan viranomaisilta paljon vähemmän kuin alussa annetaan ymmärtää. Uusi perheenjäsen laittaa oman perheesi ja arkesi kuviot alussa ihan uusiksi. Voimia tiellesi. Itsestäni ei koskaan olisi siihen työhön!
Totta töriset.
Vaihtelee kylläkin kunnittain tuo apu ja tuki. Usein ongelmia syntyy enemmän niitten lasten vanhempien kuin itse lasten kanssa. Kokemusta parista oma kohtaisesti. Onnea tällä elämän polulla tarvitaan ja loputtomasti sitä aitoa ja oikeaa välittämistä, huolenpitoa ja rakkautta.
vaikeuksia? Onko sinulla jonkinlaisia sosiaalisia vaikeuksia tulla toimeen ihmisten kanssa? Puuttuuko empatiakyky, vai mistä kiikastaa? Oletkohan sopiva tehtävään!
Muista, että sinä olet se palvelija ja viranomaisedustaja suhteessa, vanhempi on asiakas.
Olen kuusi vuotta toiminut kaikenkaikkiaan viiden nuoren sijaisperheenä. Tällä hetkellä luonani asuu kaksi nuorta, joista toisen huoltajuus minulla on. Sukulaisten suostumuksella anottu.
Mikään bisnes tämä ei tosiaan ole. Kulukorvaus ja palkkio ovat pienet.
Ja asiakkaana on lapsi ja nuori. Välillä joutuu asettamaan rajoja myös vanhemmille, jotta lapsen etu toteutuisi.
En tee tätä suoranaisesta lapsirakkaudesta vaan lähinnä velvollisuudentunteesta ja sympatiasta nuoria ihmisiä kohtaan. Aikuisia kohtaan en tunne läheskään samaa kärsivällisyyttä enkä lämpöä.
Välillä työ palkitsee välillä ei. Hyvä tahto ja mitkään teot eivät auta, jos toinen ei anna auttaa. Asenteet ja arvot on usein jo omaksuttu biologisesta perheestä. Mutta aina välillä luotani muuttaa motivoitunut ja elämäänsä tyytyväinen nuori. Joskus joku lähtee ovet paukkuen, mutta jonkun vuoden päästä ollaan taas yhteydessä...tai sitten ei. Minä olen aikuinen ja omaan aikuisen vastuun ja tavan kohdella toisia ihmisiä. Yksinäistä ja rankkaa työtä. Elämäntapa.
Vihdoin viimein "eräs sijaisperhe", sinulta järkevää juttua. Hirvittää nuo ns. sijaisvanhemmiksi haluavat. Ei Netin kauttaa, vaan sostt:n, johon kuuluu perusteellinen haastattelu, taustojen selvittäminen, Niis on jos jonkunlaista perverssii tyyppii
Kyllä siinä tarkasti selvitellään taustat""kuulustellaa"" ja ihmetellään sosiaalityöntekijöiden kanssa.Käydään tuki henkilö ja tukiperhekoulutukset ja kaikki muut kurssit sitten mielellään olettaisi olevan jonkuulainen ammatillinen koulutus ihmisten kanssa työskentelemiseen tai tehnyt jossain määrin lapsien kanssa töitä..Tilaillaan rikosrekisteriotteet ja sumplaillaan.
Perhekodin perustamiseen vaaditaan ainakin vähintään sosionoomin tutkinto.
Kyllähän sitten sosiaalityöntekijät käyvät tutkimassa kodista lähtien kaikki paikat...
Onnea yritykseen ja kannattaa miettiä onko omat taustat kunnossa ennnekuin ees alkaa harkitsemaan sijaisvanhemmuutta.Rahantakia jos sitä vaan alkaa tekemään menee arvot totaalisesti jo siinä kohtaan mettään.....
Toivottavasti et saa... Pitääkö lapsen kanssa tehdä jotain erityistä tms. kommentti jo kertoo sen että olet noin 18-19v teinilikka joka luulee taas vähän liikoja
100% asiaa, hienoa. jokaisen tätä ketjua lukevan tulisi lukea tämä lähes ainoana faktavastauksena. 'yksinäistä ja rankkaa työtä. elämäntapa.' YES INDEED. :)
Hei!
Otapa yhteys Suomen perhoitopalveluihin löytyy nimellä "kuukkelista".
Tiedän, että saat asiantuntevaa palvelua...
Tsemppiä valitsemallasi uralla!
sijaislasta voi rakastaa kuin omaansa, biologialla ei ole mitään merkitystä. mutta täytyy ymmärtää, ettei rakkaus koskaan riitä. sama kuin ottaisi koiran koska pitää koiria ihanina ja söpöinä. sijaislapsi vaatii suoraan sanottuna aivan helvetisti voimavaroja, epäitsekkyyttä, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä lasta kohtaan. vaikka lapsi olisi muuttanut sijaisperheeseen vauvana eikä tulisi koskaan edes tapaamaan biologisia vanhempiaan (esim. niin pahojen huumeongelmien tai vankilassaolon vuoksi), hänelle sijaisvanhempi ei useimmiten ole 'se ainoa vanhempi'. lapsella on toisetkin vanhemmat ja siitä ei ainakaan alitajunta pääse koskaan eroon.
ps. itselläni on vain positiivisia kokemuksia sijoituksista, johtuen ehkä harvinaisen viisaasta perheestäni ja arvostuksesta mitä olen aina saanut osakseni ja osaan myös kunnioittaa jokaista kanssaihmistäni. ;) nimim. itse biologisena sijaisperheessä kasvanut nykyinen sijaisvanhempi
Olet varmaan mennyt naimisiin teillä olleen sijoitetun lapsen kanssa? Vai mitä? Vai asutko muuten vaan avoliitossa, kun olet noin tykästynyt kaikkeen sijoitukseen.
Ihmettelin, kun eräs talossa sijoitettuna ollut jo aikuinen henkilö kehua retosteli eräässä pikkulehdessä järkyttävää sijaisperhettä yhdessä sijaisvanhemman kanssa. Jonkun ajan kuluttua selvisi, että tuo sijoitettuna ollut olikin liitossa talon oman lapsen kanssa. Jälkihuollossako?
Mielestäsi viestistäsi huokuu kaikki muu, kuin kunnioitus kanssaihmisiä vastaan. Olet ikään kuin muita parempi ihminen, joka arvioi toisia. Liekö siitä lapsuuden sijaisperheestä olet nuo arvosi saanut. "Ei omena ole kauas puusta pudonnut" - luultavasti.
Itse olen nähnyt sijaishuollon maailmassa rahan perässä juoksevia (ei lasten luona olevia) henkilöitä, joten minun kunnioitukseni ei ole mitenkään itsestään selvää. Kunnioitus pitää nääs ansaita. Sijaishuolto HAISEE!
piti vielä lisätä. kymmeniä vuosia alaa kun olen seurannut niin on hyvinkin tullut ilmi, että (todella yllättävän) ISO osa sijaisperheistä on todella ala-arvoisia ja lapselle haitaksi. erotellaan biologiset ja lainalapset selkeillä eroilla, ei jakseta kun ongelmia (ylläri ylläri) tulee vastaan, syyllistetään kun lapsi/nuori on niin kauhean kamala ja huonotapainen eikä ARVOSTA sijaisvanhempiaan (hehän ovat sentään HYVÄÄ HYVYYTTÄÄN ottaneet lapsen huomaansa ja kasvattaneet PARHAANSA MUKAAN). voi huhhuh kuinka totaalisen väärä asennoituminen.
on sekä hyviä että h:vetin huonoja paikkoja. Ja kyse ei pitäisi olla mistään keskiarvosta, vaan kaikki huonot pitäisi KITKEÄ pois. Kaikille sijoitetuille lapsille vain hyvää laatua!
Itse elin perhekodissa n. 6-vuotta, 13-18-vuotiaana. Ja juuri noita sanoja
perhekodin "äiti" käytti minuun useasti. Ei missään vaiheessa oikeasti rakastanut minua,
olin sen perheen "hylkiö". Perhekodin "äiti" myös osoitti jatkuvasti käyttäytymisellään sen,
ettei oikeasti minusta pidä. Osasi myös taidon kääntää muut lapset minua vastaan
useissa tilanteissa, sitä lapset perässä, mitä "äiti" edessä.
Miltä mahtaakaan tuntua esimerkiksi, kun käy iltaisin pyytämässä perhekodin
"äidiltä" että: "saisinko halata". Siinä itse halaa häntä, mutta hän ei KOSKAAN
halaa takaisin, seisoo vain kädet suorina, eikä anna hellyyttä KOSKAAN takaisin.
Kyllä niissä(kin) tilanteissa tunsin olevani todella hyljeksitty.
Kyllä sitä perhekodin "äidille" silti raha kelpasi, valitettavasti. Ja kerran ns.
itsenäistymisasunnossa asuessani, kun
satuin ihmettelemään hänelle ääneen, että miksi en saa käyttööni kaikkia niitä
rahoja, jotka minulle sos.työntekijän mukaan kuuluisi kuukaudessa, niin johan
veti tajuttomat pultit ja räyhäsi minulle kamalasti. Kuinka kiittämätön olen jne jne..
No, miten ottaa. Jos saa kuukaudessa käteensä n. 35 euroa lähemmäs sadan euron sijaan.
Ja sillä rahalla on hommattava vaatteet, hygieniatuotteet, meikit, vapaa-ajan menot,
koulukirjat jne. Että sellaista peliä.
Kyllä sitä olikin "hirveä" lapsi silloin, mutta jotenkin siitä "hirveästä ja hyljeksitystä" lapsesta
kasvoikin hyvä ja rakastava nuori äiti omalle lapselleen. Teen kaikkeni, etten toistaisi omien
vanhempieni, ja perhekodin vanhempien tekemiä virheitä kasvatuksessa oman ja tulevien
lapsieni kohdalla.
Raskain työ mitä tiedän ja myös epävarma "työpaikkana". Teet sitä 24/7 ja lomaa ei ole. Palkkio on pieni-muutama satanen ja kulukorvaus vielä pienempi. Tulo ei riitä lapsen kuluihin, jos ostaa lapselle laadukasta, tai antaa lapselle muutakin , kuin vain ruokaa.
Palkitsevuus tulee lapsen hymystä ja sillä jaksaa taas seuraavaan päivään.
Eihän sijaisvanhempi voi saada lapselle tarkoitettuja rahoja. Kyllä ne rahat antaa tilille joku muu, kuin sijaisvanhempi.
Nyt sitten pitää huomioida, että perhehoitoa on kahdenlaista. Itse olen kunnan palveluksessa, jolloin sosiaalitoimi maksaa minulle palkkion ja kulukorvauksen. Minun luokseni sijoitetaan nuoria avohuollon tukitoimena.
Lisäksi on olemassa yritystoimintaa, jossa laskutetaan kuntaa, joka sijoittaa lapsia ja nuoria kyseiseen perhekoti-yritykseen. Täällä ihmiset käyvät töissä. Nämä perhekodit edellyttävät lähes poikkeuksetta, että lapset ovat huostaanotettuja.
Minun perhekotini on koti, jossa minä asun ja hoidan lapsia ja nuoria. Käyn ansiotyössä muualla, koska muutamansadan euron palkkiolla ei todellakaan elä.
Ulkokultaisuutta, mutta henkistä väkivaltaa - sitä löytyy LIIAN PALJON sijaisvanhempien keskuudessa. Lopetakoon jokainen ulkokultainen työnsä ja alkakoon vaikka jakaa ilmaismainoksia.
Onnettaretta kasvanut. Voimia sinulle.
Kaikki ikävä ja toisia vahingoittava on liikaa. On liikaa vahingoittavia hoitajia, huijaavia lääkäreitä ja vielä mitä. Lopettakoot vahinkoa tekevät. Suuri osa sijaisvanhemmista tekee arvokasta työtä mitättömällä palkalla.
että olen kuulut monen sijaisperheessä kasvaneen kertovan järkyttäviä kertomuksia: omien lasten ylentämistä ja sijoitettujen alentamista / muuta huonoa kohtelua (lapsi muuten vaistoaa tällaisen helposti), sijaisperheen tai sen tuttavan aiheuttamaa seksuaalista ahdistelua, sijoitetun lapsen vanhempien ja suvun halventamista, lahjaksi vanhemmalta saatujen tavaroiden polttamista uunissa, rankaan työntekoon pakottamista.
Todellakin, en tiedä onko tusta listata (ja muusta kuulmasta) aihetta jo yleistämiseen.
Pieni palkka ei ole selitys millekään. Kukaan ei pakota tekemään työtä pienellä palkalla. Sehän on täysin oma valinta - eikä oikeuta huonoon kohteluun.
Joten minulla on aihetta yleistää!
ja huolehdi lapsistasi, niin ei tarvitse yöllä netissä narista. Ai niin, eihän piripäissään saa nukutuksi.
kuullut vaan tiedän, että monessa tapauksessa huostaanoton syynä on se, että lapsi/lapset ova joutuneet omien vanhempiensa tai isäpuolien ja muiden perheen kotona notkuvien pummien ja narkkareitten seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.
Sitten kun lapsi huostaanotetaan tällaisesta kodista, niin ensin syyllisiä ovat viranomaiset ja myöhemmin syylistaan lisätään vielä sijaisvanhemmatkin. Syy on aina muualla, kuin lapsen omissa vanhemmissa.
..lämpimästi. :)
Ei tässä enää ole vuosiin ollut mitään varsinaista hätää, elämä helpottui huimasti,
kun 18-vuotiaana pääsi muuttamaan kokonaan pois toiselle paikkakunnalle,
ja vuosi siitä etiäpäin, niin aloittelinkin jo elämää pienen tuhisevan nyytin kanssa. :)
Nykyään, kiitos lapseni, ja tasaantuneen elämäntilanteen, olen suurimman osan
ajasta tosi onnellinen.
että sinulla on todennäköisesti itseäsi yli 20 vuotta vanhempi poikaystävä.
Huostaanotetuilla tämä on hyvin tyypillistä.
eikö olisi parempi lopettaa koko surkea vaivaistalo - sijaisperhe touhu. Kyllä valtiovalta saa kehittää parempia systeemejä - ja voin auttaa siinä - jos jatkuvasti haluaa riistää lapsia kodeistaan.
Niin mitenkäs siinä ruotsalaisessa vastikään ilmestyneessä tutkimuksessa sanottiinkaan: vuosina 40 ja jotain - 90 ja jotain noin 50% sijoitetuista lapsista oli kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä. ja kaikessa tällaisessa me suomalaiset olemme aina vielä paljon huonompia. USKO HUVIKSESI - NIIN SIJAISVANHEMMATKIN.
mutta ymmärtääkseni sossun tätien (kukkahattutätien) taudinkuvaan kuuluu talo, jonka velat on lähes jo maksettu, kultainen pitkäkielinen noutaja, auto (vähän paremman laatuinen), kesämökki, tyttö ja poika ja aviosiippa (hetero tietenkin). Sitten kerran vuodessa lähdetään ihan koko komppanialla (paitsi noutaja) Kanarialle tai Barceloonaan. Tai sitten vietetään kesä mökillä piilossa kaikelta pahalta. Välillä käydään tyttöjen kanssa siiderillä ja jos et kerro kellekään otetaan joskus kirkkaitakin.
Lastensuojelusosiaalityöhön hakeudutaan joko omien lapsuuden traumojen vuoksi ja pelastetaan itseä pahoilta vanhemmilta tai sitten kristillisen vakaumuksen vuoksi pelastetaan lapsia pahoilta vanhemmilta.
Teillä sijaisvanhemmat tuntuuolevan tietoa, mitä on piri. Rajoittuuko sen käyttö vain yön tunteihin? Oletteko te käyttäneet sitä?
julkisuuteen. Olisiko mahdollista, että sinun sijaisperheajastasi tehtäisiin lehtijuttu. Hyvä tuoda päivänvaloon näitä lukemattomia kaltoinkohteluja, jotka tapahtuvat sädekehän alla piilossa.
No, ei kyllä ole sitä 20-vuotta vanhempaa poikaystävää.
Miesystävänä on kiltti, todella hellä, huomaavainen, turvallinen ja rehellinen, itseäni
puoli vuotta nuorempi mies. Kykenee tasavertaiseen ja tervehenkiseen parisuhteeseen.
Todellakin mies, jota parempaa en voisi itselleni kuvitella.
Lapsi puolestaan, opetti minut rakastamaan pyyteettömästi&äärettömästi
ja saa jok'ikinen päivä minut tajuamaan, kuinka onnekas olen. Monin eri tavoin
lapsen saaminen, myös pelasti minut. Ymmärtäköön ken ymmärtää. :)
Tuo sinun väitteesi siitä, että se olisi huostaanotetuille hyvinkin yleistä,
ei varmasti perustu tosifaktoihin.
Ja mikähän tämä kyseinen tauti on? Ihan vain kiinnostaisi tietää.
Kärsivätkö kaikki huostaanotetut jostakin taudista?
...olisiko sen taudin nimi kenties viattomien lasten ja nuorten kaltoinkohtelu? Lukuisin eri
keinoin, joista yksikään ei ole toista hyväksyttävämpi. Väärin ynnä kaikki.
Onneksi lapsuus/nuoruus kaikkine pahoine kokemuksineen,
ei ole onnistunut riistämään sitä tärkeintä, uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen
ja lähimmäisenrakkautta. Kyllä se kipukin kasvattaa, jos vain osaa kääntää vaikeudet voitoiksi.
Ja höpö höpö
Heidän tuttavasijaisperheestään, joiden kanssa he olivat kulkeneet (reissuilla) ja tehneet yhdessä joitakin juttuja, paljastuitodella järkyttäviä asioita. Tuttavani ihmetteli, ettei ollut nähnyt mitään, sillä oli paljastaunut hänen sanojensa mukaan, että lapsia pidettiin suurinpiirtein eläimen tasolla (en tiedä, mitä se sitten tarkoittaakaan). Sijaisperhe oli kuitenkin LOPETETTU. Näin toimii kulissi ja sädekehä. Mitäs se Martti Lindgvist sanoikaan: "Kaikkein pahin paha löytyy sieltä, missä sitä vähiten odotetaan". Itse luetteloisin: uskonnolliset yhteisöt, suljetut sijaisperheet... Näinhän se on kautta aikain mennyt. Joten eipäs leikitä viatonta.
Meillä käytetään usein piri piriä. Antaa reippaan säväyksen ruokaan kuin ruokaan.
Paljon hyviä bonuksia, MYÖS ILMAISTA PELIRAHAA! http://tinyurl.com/free18bonus