Tarinahan on tuttu tällä palstalla, eli yhdestä kulutusluotosta on kasvanut kamala vuori laskuja.
Sitten kesällä tuli eteen pattitilanne etten enää pystynytkään maksamaan kaikkia laskuja ja yöunet on puolivuotta olleet kadoksissa. kirjeitä on tullut tasaiseen tahtiin perintätoimistolta ja nyt sitten haasteita iso nippu ja uo:lta laskuja. Nyt sitten minulla onkin aika uo:lle ja tätä palstaa kun on lukenut niin hirvittää jo etukäteen millaisen vastaanoton saa. Laskuja on varmaan noin 10 000 e edestä siellä eli mitään järkevää summaa ei varmaankaan voi sopia. Toiseksi olen kuitekin töissä eli pelottaa meneekö suoraan palkasta ja lisää laskuja menee uo:hon. Onko kellään positiivisia kokemuksia uo:n kanssa sopimisesta?
Ja pitääkö siellä käydä uudelleen vai riittääkö kun kerran käy?
Sitten kesällä tuli eteen pattitilanne etten enää pystynytkään maksamaan kaikkia laskuja ja yöunet on puolivuotta olleet kadoksissa. kirjeitä on tullut tasaiseen tahtiin perintätoimistolta ja nyt sitten haasteita iso nippu ja uo:lta laskuja. Nyt sitten minulla onkin aika uo:lle ja tätä palstaa kun on lukenut niin hirvittää jo etukäteen millaisen vastaanoton saa. Laskuja on varmaan noin 10 000 e edestä siellä eli mitään järkevää summaa ei varmaankaan voi sopia. Toiseksi olen kuitekin töissä eli pelottaa meneekö suoraan palkasta ja lisää laskuja menee uo:hon. Onko kellään positiivisia kokemuksia uo:n kanssa sopimisesta?
Ja pitääkö siellä käydä uudelleen vai riittääkö kun kerran käy?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oikeastaan ulosoton kanssa ei voi sopia mistään. He toimivat omien sääntöjensä ja lain mukaan.
Ulosottoselvitystä ei pidä pelätä. UO:lle se on rutiinia.
hirteen. Jotenkin nyt kummastelen miten sun pitää vierailla sen uo:n luona? Itsellä ainakin sain just tuollaiset 10000 velat sovittua ja ihan sähköpostilla. Vähän aikaa "keskusteltiin" ja saatiin molempia tyydyttävä ratkaisu... Maksan nyt 400 kuukaudessa ja jää rahaa vielä elämiseenkin.
Muistelin että kirjoitin joskus aikoinaan tämän tekstin, en toisin muistanut mitä koski koska olin aika epätoivoinen. epätoivoisuus oli niin pitkällä että mietin jo oikeasti päivien päättymistä.
Niin menin aikanaan sinne uon:n puheille suuresti häpeissäni. Uo sopi että maksan palkastani sen 1/3 osan itse. Sain velkani uosta sinä keväänä olisko ollut jotain 13000t maksettua omaisuuden myynnillä. Mutta siinähän ei ollut kaikki, lisää tuli n. 29000.
Syy oli typerä en maksanut kaikkia luottokorttivelkoja pois vaikka jäi omaisuuden myynnistä noin 8000e . En ollut tietoinen että perintätoimistossa oli edelleen kaikennäköisiä vippejä ja laskuja. Niitähän sitten tippui nopeaan tahtiin uo:hon ja siitä alkoi uusi kierros. Millään en saanut maksettua luottokorttivelkoja jne.
Tuli kutsu uudelleen uo:hon, en muuten vieläkään muista miksi piti paikan päälle mennä toisin oli erittäin mukava uo nainen joka myötätunnosta itki (oli läheisen kuolemaa ja muuta murhetta)
Mutta maksusoppari tehtiin ja vuosien varrella on uo:t vaihtuneet tasaiseen tahtiin. Sen jälkeen asiat on hoituneet puhelimella ja netissä.
sanoisinkin nyt ahdingossa oleville että paras tapa toimia on itse ottaa yhteyttä ja kertoa tilanteesta tasaisesti. Aivan huippuja on ollut muutama uo mies. Esimerkkinä kun autoni hajosi ja olin saanut jo pitää vapaa kuukausia niin uo Pohti kovasti miten ja missä saisin halvalla kotteroni korjattua. tarvitsin autoa työmatkoilla, sellainen muutaman satasen ruttelo. Sain ylimääräisen kuukauden ja muutoinkin kesälomarahojen kohdalla ymmärtäväisiä. Työttömänä ollessa neuvoivat ottamaan velkajärjestelyyn yhteyttä, toisin liian myöhään kun ei enää olisi hyödyttänyt ajallisesti.
Mutta kokonaisuutena näin seitsenmän vuoden asikkuutena ei moittimista.
Puolisen vuotta on jäljellä maksua ja olenkin oppinut elämään vähällä. Oppirahat maksettu pitkän kaavan kautta. Tässä luettuani palstaa, on monella kysymyksiä jotka helpoiten ratkeaa kun on yhteydessä suoraan velkojiin tai sitten uo:hon jos siellä on velat. Ei ne pure ja henkisesti ei tarvitse itseään loppuun ajaa. Unettomuus tuli kylläkin krooniseksi mutta eiköhän sekin tuossa kohta poistu.
Moikka, itse olen nyt vuoden maksanut ulosottoon velkoja. Muistan tuon unettomuuden, ahdistuksen, häpeän, itseinhon yms tunteen, kun ei, en vain pystynyt enää hoitamaan laskujani. Mutta! Ulosotto oli omalle kohdalleni suoraansanottuna helpotus! Ei enää lainaa lainan perään, koska sitä ei saa, ei enää jatkuvaa ahdistusta, kun perintäkirjeet putoavat luukusta. Tuli sellainen "nyt riittää ja antaa mennä" -fiilis. Ulosottoon soitin heti. Kerroin tilanteen ja haastatteli mahdollisesta omaisuudesta (mökki, asunto, perintö, hevonen jne). Kysyin maksusopimuksesta, mutta kertoi ettei nykyään sellaisia enää kovinkaan suopeasti tehdä vaan ulosmitataan suoraan palkasta. Joka kk on lähtenyt siis suoraan 550-1000€ palkasta riippuen ja nyt vuoden jälkeen reilu 9000€ velkoja maksanut. Vielä 1,5 vuotta rämmitään, mutta elämä on ehkä jopa parempaa kuin ennen ulosottoa. Aina on ruokaa kaapissa ja säästötilillä rahaa. Nyt kun ei ole maksettavana kuin puhelinlasku, vuokra, kotivakuutus ja sähkölasku. Itse tein niin, että kirjasin ylös jokaisen velan ja aina ulosottokuitista maksetun osuuden. Siitä näkee, että velka ihan oikeasti pienenee. Maailma ei lopu ulosottoon. Tyhmyydestä maksetaan, mutta aina ihminen oppii ja itsestä on muodostunut erittäin säästeliäs ihminen. En malta odottaa, kun pääsen kirjaamaan tähän vihkoseen 0€. Sitten avataanki skumppa ja laitetaan edelleen sukanvarteen rahaa. Tsemppiä!
Jotkut oppii, minä en.
Maailmakaan ei opi. Taas koitetaan saada maailmansota pystyyn vähän joka puolella.
Kun se syttyy katoaa ulosottokin historian hämärään.
Niin ja pankit ja luottolaitokset ovat silloin vitsi.