Kuulostaako normaalilta murrosiältä:
1,2 vuotias sekarotuinen (vanhemmat: azawakh, snautserisekoitus) uros haukkuu ja murisee kaikelle liikkuvalle ja kotona oudoille äänille. Se on lisääntynyt tässä vuoden iässä.
Käskyn antaessani menee 10 sekuntia siihen, että mietitään, mitäs toi tarkottaa? Jos on hyvää herkkupalaa niin teko käy nopeammin.
Vieraita ei voi tulla, koska koira räyhää ja osoittaa selviä aggressiivisuuden merkkejä mm. näykkimällä lahkeista ja räyhäämällä naamalle. Yrittää myös ajaa vieraat pois haukkumalla ja peräännyttämällä heitä.
Itkee ja haukkuu kotona, on levoton ravaa ympäriinsä, hyppii sohville ja sägyille vaikka ei saisi. Haluaa ulos, vaikka siellä on koirallekin kylmä. Siis haluaa ulos, sitten sisään lämmittelemään, taas ulos, sisään, ulos, sisään...
Lenkillä on kuin puhuisi kuuroille korville. Haistelee joka toista pissaa kaivaa ja nuolee (nartun?). Joitain taas nuuhkaisee ja merkkaa päälle(uroksen?) Koirani räyhää uroskoirille varsinkin niin, että varmana hyökkäisi päälle jos antaisin. ¨
Onko kenelläkään muulla ollut näin vaikeaa tapausta? Onko mitään tehtävissä? Meneekö ohi?
1,2 vuotias sekarotuinen (vanhemmat: azawakh, snautserisekoitus) uros haukkuu ja murisee kaikelle liikkuvalle ja kotona oudoille äänille. Se on lisääntynyt tässä vuoden iässä.
Käskyn antaessani menee 10 sekuntia siihen, että mietitään, mitäs toi tarkottaa? Jos on hyvää herkkupalaa niin teko käy nopeammin.
Vieraita ei voi tulla, koska koira räyhää ja osoittaa selviä aggressiivisuuden merkkejä mm. näykkimällä lahkeista ja räyhäämällä naamalle. Yrittää myös ajaa vieraat pois haukkumalla ja peräännyttämällä heitä.
Itkee ja haukkuu kotona, on levoton ravaa ympäriinsä, hyppii sohville ja sägyille vaikka ei saisi. Haluaa ulos, vaikka siellä on koirallekin kylmä. Siis haluaa ulos, sitten sisään lämmittelemään, taas ulos, sisään, ulos, sisään...
Lenkillä on kuin puhuisi kuuroille korville. Haistelee joka toista pissaa kaivaa ja nuolee (nartun?). Joitain taas nuuhkaisee ja merkkaa päälle(uroksen?) Koirani räyhää uroskoirille varsinkin niin, että varmana hyökkäisi päälle jos antaisin. ¨
Onko kenelläkään muulla ollut näin vaikeaa tapausta? Onko mitään tehtävissä? Meneekö ohi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sitten yhtäkkiä taas palautuivat. Varmista ettei ole kipeä, ettei kylmissään näillä säillä, tai nälissään energiaa kuluu normaalia enemmän näillä pakkasilla, nälkä ja kylmä ja kivut huono yhdistelmä. Muuten pitää vain jaksaa.
Kylmä koiralla kyllä on mutta siitä ei oikein päästä mihinkään edes haalareilla :(
Ruokaa voisin lisätä. Hieron tänään illalla koiran ja varmistan, ettei mikään paikka ole kipeä. Samalla stressi laskee. Toivon näin.
Ihan normi murkkuhäröilyltä tuo vaikuttaa. Lisäksi ilmeisesti seudullanne on muutama antohalukas hepsankeikka jakopäällä. Eli koiralla on myös urosjuoksut.
Eli osittain tuo palautuu normaaliksi muutaman viikon kuluessa, kunnes taas tulee uusia "antaa paitsi ymmärtää niin ymmärtää myös antaa"-tapauksia tilalle. Tätä kestää näillä urhohaukuilla nähtävästi loppuiän. Pieneltä osin räyhäämiseen vaikuttaa myös se että et anna sen nuolla nartunpisuja. Täydellinen kieltolaki naukkailulle tyyliin haistaa saa muttei maistaa.
Kun vain jatkat koiran opettamista hyville tavoille sitkeästi vaikka näyttääkin että oppi lentää kuin telkkä pesästä, toisesta korvasta ulos ennenkuin toisesta on ehtinyt sisään, niin ihan hyvä haukku siitä vielä tulee.
Oman kokemukseni mukaan noin 2-2,5 vuoden iässä koirasi on niin hyvin koulutettu että naapuritkin ihmettelevät. Edellyttäen että tosiaan sitkeästi vaadit mitä tiedät että koira osaa ja hallitsee. Se muutos tapahtui meillä ainakin ihan täysin yhtäkkiä, eräänä päivänä vain ihmettelin että minne on pieni räyhähenki kadonnut. Tilalla oli uusi hyvin kasvatettu hauvanen.
Ihanaa tietää, että tässä on toivoakin.
Temppuja koira oppii salamannopeasti, että luulisi käyttäytymiskoulutuksenkin iskostuvan päähän ennenpitkään. Jos koulutus ei ala tuottaa tulosta, kannattaisiko kääntyä kastraation puoleen?
Ei mielestäni kannata kastroida. Ainakaan siis murrosiän vuoksi. Se menee ohi kyllä. Urosjuoksujen takia ehkä voisi muuten harkitakin, mutta se voi aiheuttaa pysyviä remmirähinöintioireita sivuvaikutuksena. Itse olen päättänyt että poitsu saa pallinsa pitää, vaikka välillä se vinkuminen "ulos-mennäänkö jo-eix_me_jo_mentäis-jookos- mennään_nyt-pianpian-hopihopi"-tyyliin ottaakin pattiin.
Nyt kun teillä jossain vaiheessa menee tuo urosjuoksu-aika ohi, ja vähän alkaa hauvalla keskittymiskyky palautumaan ulkona, niin keskityt vain koiran rauhoittamiseen lenkeillä, kulkemaan vetämättä, ohittamaan nätisti kaikki: siis autot, pyöräilijät, skeittarit, hiihtäjät, mopot, sekä ihan normaalit koirattomat ihmiset ja ennenkaikkea toiset koirakot. Lyhyesti sanottuna opetat kulkemaan kuten haluat hänen jatkossakin kulkevan. Se voi kysyä hermoja mutta kannattaa.
Jos koira oppii parhaiten makupalan motivoimana niin käytä ihmeessä sitä. Silloin ei tarvi niin paljon mielikuvitusta kuin...
Ja kotona sisällä kannattaa kanssa tehdä ja puuhailla koiran kanssa opettaen kaikenlaista mistä on iloa ja hyötyä. Tuosta sisäaggressiosta on vähän hankala sanoa mitään mutta kannattanee kutsua kylään joukkueellinen vieraita joilla itsellään on kotona koira tai jotka ovat tottuneet koiriin eikä pienestä hätkähdä. Meillä tuo on ainakin sellainen tapaus(vieläkin) että ymmärtää helposti koirattomien ihmisten eleet ja tuijotuksen silmiin jotenkin epäilyttävänä. Haukahtaa ja katsoo että hätkähtääkö ja jos hätkähtää(koirattomat "syyllistyy" tähän yleisemmin), niin sitten on peli jokseenkin menetetty ja saa koko ajan vähän varoa. Eli useimmiten rekku läksee silloin joukosta pois toiseen huoneeseen.
Yksi tärkeimmistä asioista muistaa, on että olet itse koko ajan rauhallinen. Kuin puujumala.