eikö vain ole niin että kyseisessä järjestelmässä subbarilla (.1) ja kesi-kaiuttimen (K) laadukkuudella on suurin vaikutus koko elokuvan ääneen ja miten se kuuluu huoneen ympäristössä. Jos taka-kaiuttimista (L & R) tulee korkeat äänitehosteet kuten myös etu-kaiuttimista (L & R), sekä keski-kaiuttimesta puhe suurimmalta osin.
Dolby Digital 5.1
öööööööö....
6442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Väittäisin että suurin äänenlaatuun vaikuttava tekijä on etukaiuttimien ja keskikaiuttimen samankaltaisuus. Ne luovat suurimman osan elokuvan äänimaailmasta, ja jos kaiuttimet ovat ääneltään kovin erilaisia, voi se olla varsin häiritsevää. Takakaiuttimet tuottavat useimmissa leffoissa lähinnä efektejä, kuten subbarikin.
Sanoisin taas että subbari ja matalat äänet on leffakäytössä ja muutenkin niitä tärkeämpiä. Ei ole kiva katella tai kuunnella jos kajarit kimittää korkeita vaikka ois hyvät.
Kannattaa ottaa etukajarit samaa mallia kaikki ja taakse halvemmat jos haluaa säästää.
Mielummin hyvää ääntä välillä 80 Hz - 20 kHz ja olematon basso, kuin hyvää ääntä 20-100 Hz ja paskaa siitä ylöspäin.
Etenkin kun puhutaan leffoista, jolloin bassot on lähinnä räjähdyksiä ja muita efektejä, eikä vaadi subbarilta samanlaista tarkkuutta kuin musiikin bassot.
Leffa ilman kunnon bassoa on kuin myrkkykäärme ilman myrkkyä ja musiikki ilman kunnon bassoa on kuin kuristaja käärme ilman lihaksia.
Jos ajatellaan sinfoniaorkesteria niin matalin soitin, kontrafagotti menee alimmillaan 49 herziin. Eli aika vähän pyöritään tuolla 50-80 herzin paikkeilla. Tottakai kokoalue on se tärkein. Mitä fiboja teillä tulee bassosta?
Hyvä aihe. Jengi puhuu koko ajan 5.1-formaatista tietämättä, että on huikea ero sen suhteen, tarkoitetaanko sillä leffateattereiden 5.1 vaiko kotiteattereita. Ja tietenkin vielä, että kotiteattereissakin leffa-dvd:eillä on aika lailla eri tarpeet kuin musiikki-dvd:eillä.
Dolby Digital 5.1 -formaatissa tuo "pisteyks" tallenteella tarkoittaa LFE-kanavaa - ei subbarikaiutinta. Miksauksessa tuohon pisteykköseen ohjataan ainoastaan harvojen action-kohtausten matalat efektimurinat. Kaikki muu matsku löytyy viidestä pääkanavasta. Musiikkimiksauksissa tuota pisteykköstä ei usein edes käytetä.
Leffateattereissa käytetään edessä täyttä kaistaa toistavia kaiuttimia. Ne on upotettu ns. baffeliin kaiuttimien edessä olevasta kankaasta heijastuvien ääniaaltojen vaimentamiseksi. Takakanavat on taas jaettu laajalle kentälle useita pienempiä kaiuttimia. Koska surround-kajarit luovat leffoissa lähinnä tilaa, ääni voi levittäytyä laajalle kentälle. Subbari(t) on taas valjastettu LFE-kanavan käyttöön. Subbari ei siis täydennä pääkaiuttimien äänikenttää, vaan tuuppaa matalia efektejä valikoiduissa leffan kohtauksissa.
Leffateattereissa ongelmana on myös se, että kun yksi katsoja istuu etupenkissä oikealla, toinen keskellä salia ja kolmas takavasemmalla, näiden kaikkien tulisi kuitenkin kuulla äänikuva mahdollisimman samanlaisena. Tietenkin niin, että tapahtumat kohdistuisivat sinne eteen kankaalle, eikä esimerkiksi taakse. Mikäli esimerkiksi räjähdysäänessä miksataan paukku kaikkiin kanaviin, takana istuva kuulisi sen ensin takaa (koska surround-kajarit sattuvat olemaan lähempänä) ja vasta sitten sieltä kankaalta. Tästä syystä leffateattereissa surround-kanavia viivästetään, että tapahtumat sijoittuisivat aina sinne kankaalle.
DVD-kuuntelussa IHANNE olisi se, että kaikkien pääkanavien kaiuttimet toistaisivat täyttä kaistaa ja subbari olisi elokuvateattereiden tapaan ainoastaan LFE-kanavan käytössä. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole, vaan subbariin ohjataan LFE-kanavan lisäksi myös pääkaiuttimien signaaleista suodatetut bassot. Pelkästään leffakatselua varten surround-kaiuttimiksi riittävät pienikokoiset ympärisäteilevät dipolit, joilla syntyy elokuvateatterimainen tilantuntu. Sen sijaan musiikin kuunteluun tällaiset eivät sovellu.
Musiikki-dvd:t miksataan usein niin, että dynamiikan lisäämiseksi instrumenttien soundeja ohjataan myös taakse. Musiikissa surround-kanavat eivät siis ole pelkästään tilantuntua luomassa. Tästä syystä myös surround-kaiuttimien tulisi olla samaa tyyppiä kuin etukanavissakin. Ei siis dipoleita.
Jos ajatellaan leffojen miksauksen kannalta, niin keskikanavaan miksataan lähinnä näyttelijöiden dialogi, että repliikit varmasti kohdistuisivat kuvan yhteyteen. Leffakäytössä siis keskikanavaan riittäisi pienempikin purkki eikä se soundimaailma siitä juurikaan kärsisi. Leffakäytössä tilantunnun ja soundimaailman kannalta tärkeimpiä ovat vasen ja oikea pääkanava.
Musiikkikäytössä (useimmmiten) taas pyritään siihen, että etualan täyttäisi kolmen pääkaiuttimen yhtenäinen äänikenttä. Tosin riippuu musiikkityylistä. Varsinkin rockissa keskikanavaan saatetaan miksata pelkästään laulaja, bassari ja basson näppäilyäänet ja jätetään nämä vasen/oikea -kanavista kokonaan pois.
Mielestäni leffakokemusten kannalta tärkeintä olisi kuulla miksaukset mahdollisimman OIKEIN. Jotkut tykkää messevistä bassoista, mutta onko se sitä, miksi tekijät ovat sen tarkoittaneet? Mielestäni kaiken dvd-toiston kannalta tärkeimmät kaiuttimet ovat mahdollisimman hyvälaatuiset vasen/oikea-pääkaiuttimet - jo senkin takia, että ne toistavat myös stereomateriaalin silloin kunnolla. DVD-/Bluray-soittimista ja vahvistimista voi useimmiten myös valita kombinaation, jossa keskikaiutinta ei ole, jolloin laite miksaa sen materiaalit stereokuvaan vasen/oikea -pääkanaviin.
Subbari on turha, jos pääkaiuttimet ovat tarpeeksi hyvät. Toki sillä jytyä saa esityksiin, mutta ilman tarpeeksi hyvälaatuisia vasen/oikea- kajareita sellaisesta ei juurikaan ole mitään autuutta. Itse kuuntelin varmaan vuoden verran omaa järjestelmääni kohtalaisen tyytyväisenä ennenkuin sitten sijoitin hyvälaatuiseen subbariin.