Asuntomarkkinoita tiiviisti seuranneena,täytyy kyllä ihmetellä nykynuorison meininkiä ostaa "hillittömiä lukaaleita".Suosittelisin lämpimästi vanhaa kunnon tapaa kiivetä tyvestä latvaan.Olisi nuo kaikki riskitekijätkin paremmin hallinnassa.
Kaikki mulle heti
Nuoriso
274019
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kaksio Keravalla on ihan out.Nyt ostetaan suoraan velaksi 80 m2 Munkkiniemestä ja 180 m2 Töölöstä.Ai niin ja osahan ei voisi edes ajatella asuvansa rahvaanomaisesti kerrostalossa :-)
Hieman tuo vastaaninttäjien agressiivinen kirjottelu pistää ajattelemaan. Ei taida asuntokauppansa juuri tehneillä ollakaan kovin huoleton olo, vaan todellisuutta ja siitä puhumista pyritään torjumaan kieltämällä keskustelu koko aiheesta.
Ja sitten kun romahdus tulee, alkaa valitus siitä, että miksi kukaan ei kertonut ja kuka korvaa ? Niinhän se kävi 90-luvun alussakin. No onneksi on olemassa se vakiosyyllinen: yhteiskunta ja hallitusherrat, joiden syytä kun pieni ihminen mokaa.
Voitko hieman tarkentaa mitä tarkoitat romahduksella.
helvetti, tarkoittaisko kirjoittaja yleisesti tilannetta, jossa ostaja ei kykene hoitamaan maksujaan.Koita hieman ajatella äläkä kysele kuin 3-vuotias lapsi
Olen nuori. Minulla on iso asuntolaina. En ole huolissani. Miksi näin?
Meitä on kaksi akateemisesti koulutettua maksajaa hyvissä ja varmoissa työpaikoissa. Korkoriskiä on torjuttu sitomalla pääosa lainasta viiden vuoden kiinteään korkoon. Työttömyyksien ja tapaturmien varalle vakuutukset ovat kunnossa. Tarvittaessa varakkaat vanhemmat avustavat, vaikkakin olemme halunneet pärjätä omillamme. Ja tiukan paikan tullen voimme ihan hyvin kaksinkertaistaa kuukausittaiset asuntomenomme, eikä elintasota tarvitse juurikaan tinkiä.
Nykynuorison tilanne on ihan toisenlainen kuin vanhempiemme. Muistan ihan hyvin, kun omat vanhempani maksoivat liki 20-prosentin korkoja eikä rahaa ihan oikeasti ollut kuin kaurapuuroon. Nyt eletään kuitenkin 2000-lukua. Ostovoima on kasvanut huimasti ja varallisuutta suomalaisilla on enemmän kuin koskaan ennen.
Miksi siis ostaisimme ensin kaksion lähiöstä, sitten rivarikolmion ja lopulta omakotitalon, kun lopulliset velkakustannukset olisivat oikeasti ihan samanlaiset kuin ne ovat nytkin, kun ensiasuntonamme on 180/240 m2 omakotitalo...
lainan juoksuaika nostaa maksetun koron määrää. Olipa laina tasa-erä tai annuiteetti, niin koron osuus kuukausierästä on liian suuri. Vain lainan lyhentäminen helpottaa velallista. Tämän pitäisi olla selvää.
Nostan muutaman viikon kuluttua n. 70 k€ lainaa ja aion maksaa sen pois n. kuudessa vuodessa. Tästä aiheutuva korkomeno nostaa tuona aikana nykyisellä korkotasolla lainanhoitomenojani n. 11 %:lla. Jos laina-aika olisi esim. 12 vuotta, niin maksettavat korot korottaisivat lainanhoitomenojani n. 15 %:lla.
Laske tuo sama omilla luvuillasi. Minäkin annan arvon asumistason nousulle, mutta ei siitäkään pidä maksaa niin paljoa, että joutuu vaikeuksiin.
Tulevaisuuteen tulevia maksuja ei voi laskea tämän päivän rahan arvolla, eli korkoja ei voi vain ynnätä yhteen ja taivastella suurta lukua.
Se summa joka on 30% tämän hetkisistä tuloista on 20 vuoden päästä ehkä 15% sen hetkisistä tuloista.
Tietenkin lainat pitää mitoittaa niin että niitä pystyy hoitamaan ja piedempi laina aika lisää tätä mahdollisuutta.
lainat pitää hoitaa nopeasti pois. Riski on juuri pitkissä ja suurissa lainoissa.
Olen hoitanut kaikki aikaisemmat velkani ennätysvauhdilla ja yöuni ei ole häiriintynyt. Asuntoasioissakin on maltettava edetä askel askeleelta.
Oletko koskaan kuulut velattomasta rikkaasta ihmisestä?
vaurautta, niin siihen lystiin minulla ei ole himoa.
Kokemuksesta voin sanoa että olet väärässä. Itse olen hankkinut asuntoni juuri tuolla vanhalla tyvestä latvaan menetelmällä, siis päivittämällä asuntoa pikkuhiljaa isommaksi ja paremmaksi, enkä taida koko elinikänäni ehtiä nauttia kunnon asunnosta. Kesämökistä puhumattakaan. Vasta seuraavassa asunnossani, jonka olen jo varannut, on esimerkiksi oma sauna. Vaikka ikää alkaa olla jo puoli vuosisataa.
Heti-mulle-kaikki-nyt sukupolvi ei tietenkään odottele 20-30 vuotta omaa saunaa. Mutta riskinotto yleensä kannattaa asuntokaupoissa, tyvestä pikkuhiljaa nousten tie on liian pitkä. Jos riskinottajalle tulee ongelmia maksujen kanssa, niin sossu maksaa hulppeat asunnot ja velkasaneeraus pyyhkii velat. Näinhän tänäpäivänä toimitaan, oma suu on lähinnä.
Minä ainakin saan syyttää heikosta asumisen tasostani puuttuvaa riskinottokykyäni. Olen ollut säästäväinen ja nöyrä, mutta se ei tahdo riittää. Vaikken yleensä murehdi menneitä, niin tässä myönnän tehneeni melkoisen mokan.
Just ajattelin samaa.Vuonna 94 kun ostin rivari kaksion joka maksoin 260tmk .Omakotitaloja tehtiin silloin 600tmk:lla.Ajattelin että säästetään ja maksetaan tuo rivari ensin pois jolloin lainanoton tarve pienenee.Nyt vuonna 2004 kun möin asuntoni niin sain tupla "voiton" 75k€.Mutta nyt kuin alan rakentaan niin omakotitalon rakentaminen maksaakin 200t€.Loppujen lopuksi kävi niin että joudun ottaan enemmän velkaa nyt kun sillon 10 vuotta sitte.Kyllä itse en paheksu niitä jotka tekevät rohkeita siirtoja nuorena.
Ysineljä olivat asuntojen hinnat pohjissa. Kyllä silloin olisi kannattanutkin ostaa lähes mitä tahansa mikä liikkui. Silloin oli taas ongelmana käteisen puute. Lainan saantiinkin piti olla vino pino vakuuksia. Asunnon ostohinnasta hyväksyttiin lainan vakuudeksi selvästi pienempi osa kuin nykyisin.
Itsekin kävin katsomassa lukaalia josta pyydettiin käteisenä 800 tmk. Kaikki tämän uudenkarhean rantakämpän näytössä tungeksineet tiesivät, että kyse on superalesta, mutta kun ei ollut pätikkää millä ostaa ! Nyt samojen erillistalojen hinta liikkunee tuolla 600-700 t€:n paikkeilla.
Kyse on mitä suuremmassa määrin ajoituksesta. Nyt kun hinnat ovat taas karanneet pilviin ei ole oston vaan myynnin aika. Ostaa kannattaa taas sitten, kun tilanne muistuttaa vuotta -94.
Ja huvittavintahan tässä on se, että silloisissa katuhaastatteluissa kuuli nuorten aikuisten vannovan yhteen ääneen vuokralla asumisen autuuden nimeen. Omistusasuminen oli out.
Ja entäs nyt ? Sopulit juoksevat huippukalliiden asuntojen perässä, koska kaikki kaveritkin tekevät niin :-)
Totta toinen puoli beninkin uskomuksessa.Mielestäni vanhoista asunnoista maksetaan tänä päivää liikaa.Toisaalta uuden omakotitalon rakentaminen maksaa ¨200k€ tänä päivänä.Viimeiseen 100 vuoteen ei omakotitalon rakentaminen ole ollut huonoa bisnestä joten miksi olisi tulevaisuudessakaan ?.En usko että tulevaisuudessa työ halpuisi ja tavaran hinta laskisi vaikka kuinka viro liittyisi eu:n. Kodin ostossa pidän enemmänkin riskinä työpaikan menettämisen ja terveyden menettämisen kuin sen että yhteiskunta joutuisi siihen tilaan ku 90 luvun alussa.Tää on sitte mun mielipide !
Itse olen tätä nuorempaa sukupolvea. Oma asutnoni on parempi kuin vanhemmillani minun iässä, mutta niinpä oli minunkin vanhemmillani todella paljon parempi asunto, kuin mitä oli heidän vanhemmillaan.
Jos verrataan isovenhempiani ja vanhempiani, niin heidän sukupolvien välissä se ero vasta olikin suuri.
Elintaso nousee ja mielestäni se on hyvä asia.
Nuoremmalle sukupolvelle koti on varmaan tärkeämpi asia kuin edelliselle sukupolvelle. 70-luvulla oltiin jo luopumassa keittiöistä, kun eihän kotona tehdä muuta kuin käydään nukkumassa.
Jotain asuntorahoitukselle pitäsi tehdä että asumistasoon saataisiin jotain järkeä. Nuoret lapsi perheet ovat kaikista köyhimpiä ja heillä on suurin asunnon tarve. Eläkeläiset ostavat taas ylimääräisillä rahoillaan sijoitusasuntoja, joilla voivat kerätä opiskelijoilta vuorkaruloa.
Varsinkin nuoret lapsi perheet tarvitsisivat jotain järjestelyjä, jotta pystyisivät asumaan riittävän tilavasti.
Noinhan toi vaurastuminen on mennyt tähän asti. Nyt vaan tää kakskolmekymppisten sukupolvi on ensimmäinen ties kuinka pitkään aikaan, joka on köyhempää kuin vanhempansa samassa iässä. Suuri osa on taistellut koko aikuisikänsä pätkätöiden ja koulutusta vastaamattomien töiden kanssa. Osalla toki rahaa on kivastikin, mutta näinhän se on aina ollut.
Nuorempi polvi on ratkaissut varallisuusongelmansa pidentämällä lainaaikojaan. Toivotaan, ettei tule mutkia matkaan.
Aika monella nuorella perheellä on parempi ensiasunto kuin vanhempiensa nykyinen asunto. Siis asumisen taso jo ensiasunnossa korkeammalla kuin vanhemmilla ikinä.
Minunkin työkaverini (työn ohella opiskeleva tuntityöläinen) otti noin 150.000 €:n asuntolainan vaikka kummallakin oli vielä koulu kesken. Minulla on nyt kolmas omistusasuntoni, aina on vaihdettu vähän parempaan ja isompaan. Asuntoni arvo on vain noin 2/3 mainitun opiskelijaparin ensiasunnon arvosta.
Kateus on suomalaisten kantava voima.
Ne, jotka ovat "tyvestä latvaan kivenneet", ovat myös sanoneet että "Never again" ja etteivät ikinä olisi siihen yksi_huone_kerralla_lisää-kierteeseen lähteneet muuta kuin pakosta. Siinä tulee jo välitys- yms. palkkioistakin yhteen laskettuna melkoinen summa.
Ja mikä on nuoriso? Ensiasunnon ostajien keski-ikä lienee aika lähellä kolmeakymppiä, pk-seudulla ainakin. Mietihän nyt itsekin kaksilapsista perhettä ostamassa ensiasunnoksi sitä yksiötä tai kaksiota. Ennen lapsia oltiin opiskelemassa tai määräaikaisissa työsuhteissa jolloin ei voinut A) säästää asuntoa varten tai B) ostaa asuntoa. Lasten hankkimistakaan eivät useimmat halua lykätä nelikymppisiksi.
Tyvestä puuhun tapa on kaiken kaikkiaan täysin nurinkurinen. Nuoret lapsiperheet sitä tilaa tarvitsisivat, eivät 50v. kääkkänät, joiden lapset ovat lähteneet kotoa. Kuitenkin vasta lähempänä tätä ikää päästään käsiksi siihen "lopulliseen" asuntoon ja silloin se jo alkaa oikeastaan olla tarpeeton.
Mutta nythän pitää myydä!! Myy kotisi, muuta Pelastusarmeijan yömajaan ja pistä perhe turvakotiin. Sitten voit odotella romahdusta. Mutta ole kärsivällinen. Jos ei romahda ensi viikolla, niin ehkä ensi kuussa. Mutta kyllä sitten romahduksen jälkeen kelpaa ostaa käteisellä huvila meren rannalta.
Vai kannattaisiko sittenkin keskittyä elämiseen?
Vaan kun ei ole mitä myydä. Eipä ole tosin velkaakaan. Mutta yhtä kaikki, asunnonvaihtoasiat ovat meidän perheelle melko ajankohtaisia. Aika lohduttomalta vaan tuntuu kun omat, pankista mahdollisesti saatavat ja varastetut rahat riittävät tällä hintatasolla ja paikkakunnalla yhteensä johonkin lähiön elementtitalossa sijaitsevaan kolmioon. Eli ostohaluja olisi muttei (onneksi) potentiaalia.
niin surullista onkin. Useimmat haluaisivat vain asua ja elää.
Ja silti asunnon oston ajoittuminen väärään suhdannehetkeen saattaa määritellä koko heidän elämänikäisen varallisuusasemansa. Ja kuten nähty pahimmissa tapauksissa viedä henkilökohtaisiin konkursseihin. Tosin niin rajuun ilmiöön mitä 90-luvun alussa näimme en nyt usko.
Velat kaksikertaa suurempia kuin ed. lamassa.
Ihmisillä on nyt vähemmän velkaa kuin tuloihinsa nähden kuin 90-luvun laman kynnyuksellä. Lisäksi nykyisellä velkakannalla on realistiset vakuudet, toisin kuin viimeksi.
mitä jyrkemmin asuntojen hinnat nousee sitä jyrkemmin ne sieltä huipulta tipahtaa,ja ne voi mennä tosi alas.
Asuntojen hinnat nousevat samasta syystä kuin Hitler pääsi valtaan, Beatles tuli järjettömän suosituksi.
Samasta syystä nyt hinnat ovat nousseet.
Bäääääääääää..........
Saatiin mielestäni ihan hyvä keskustelu aiheesta
aikaan.
asiallinen ja rehellisyyttäkin löytyi tähän "Asunnot" osioon verrattuna aikaisempaan.